Tältä ne näyttää kuvassa mun kädessä:
Kaveriksi näille kynsikkäille tein ohuemmasta langasta ihan perussormikkaat, jotka voi laittaa vaikka noiden alle, pinkit nekin:
Nyt ei pitäisi sormet palella kun käpsyttelee kepsuttelee reippaasti työmatkoja 😃
Meillä on vihdoin talvi. Tosin tämä kuva ei ole ihan meiltä, vaan tuolta noin 50 km päästä
Käytiin lauantaina ajelemassa ja auton ikkunasta nappasin tämän kuvan, Siskorakkaalle lähetin.
Ennenkuin käännettiin auton keula kotia kohti, poikettiin kaupassa, kirkonkylässä jossa olen pienenä tyttönä käynyt useinkin. Yksi enoistani asuu siellä ja toinen enoistani muutaman kilometrin päässä. Oltiin jo lähellä kassaa kun yhtäkkiä selän takaa kuului tuttu ääni. Ei, se ei ollut kumpikaan enoistani.
Entinen alakerran naapuri!
Hänen, jonka kanssa käytiin pesemässä naapuritalon seiniä, kun pojat kävivät piirtelemässä koko talon sokkelin ympäriinsä etanan kuvia, siltä korkeudelta mille pienet poja ylettyivät 😃😃.
Meillä oli yläkerran ja alakerran naapurien kanssa eräänlainen "yya-sopimus": ei tarvinnu aina juosta rapussa kerroksesta toiseen vaan kesäaikaan riitti kun huusi parvekkeella kuin lapset ikään "Tiina/Kirsi/Pöllö, tuu parvekkeelle" ja sitten meillä oli kori köytettynä naruun ja sillä sitten nostettiin tai laskettiin tarvittavat tavarat tarvitsevalle 😃😃 Toimi loistavasti! Yhden maitopurkin tai parin kananmunan takia ei tarvinut kenenkään lähteä kauppaan - seuraavan kerran sitten palautettiin.
Voih, niitä aikoja on kyllä toisaalta ikävä!
Mäkin välillä kaipaan "entisiä", yhteisöllisempiä aikoja. Olis kiva, kun ihmiset ei olis niin omissa oloissaan, itekseen, ja hirveä rumba sopimisen kanssa et millon voi pistäytyä kylässä jne. Ennen vaan mentiin.
VastaaPoistaVähän suunnittelin, että koittaisin houkutella äitini ja hänen miehensä siihen (mahdolliseen) samaan taloon asumaan. Oltais toisillemme avuksi ja seuraksi!
Vielä silloin 90-luvun alussa ainakin meillä, kahden talon taloyhtiössä, asuttiin "yhdessä", varsinkin meillä ja naapurirapussa. Meillä soitettiin ovikelloa "keitätkö kahvit" ja käytiin kahvilla. Käytiin lainaamassa milloin mitäkin. Vahdittiin naapurin lapsia.
PoistaLapsilla oli turvallista, kun tiesivät, että kenen tahansa ovikelloa mene voi mennä soittamaan ja pyytämään apua, jos tarvi. Niin kuin silloin kun alakerran tanskandoggi karkasi rappukäytävään :) tai edellä mainittu naapuripoika jumittui lumikäytävään. Nyt näille voi jo hymyillä, silloin ne ei tietenkään naurattaneet.
Silloin "koko kylä" kasvatti myös koko meidän asuinalueen lapsia, sieltä on peräisin meidän ihana "varapoikakin" <3
Aika ihania naapurimuistoja. Täällä meidän taloissakin on kyllä melkoisen sosiaalista elämää vaikkei parvekkeilta huudellakaan.
VastaaPoistaMeilläkin on yllättävän sosiaalista elämää tässä talossa - me vain ollaan nykyään vähän enemmän omissa oloissamme.
PoistaNyherretään ja nysvätään kotona ;)
Voi että, kyllä tuollainen naapuriapu ja -sopu kuulostaa mukavalta tämmösen ihmisvihaajankin mielestä ♥
VastaaPoistaSe on totta, että ennen vaan mentiin kylään, ja kun me tähä muutettiin, niin kyllähän joku naapuri vaan pölähti käymään, ja me oltiin niin ällistyneitä kun se saapasteli vaan suoraa keittiöön, että ei varmaan osattu olla kovin vieraanvaraisiakaan, muuttorumba kesken yms. Eipä ole kukaan tullu enää sen jälkeen.
Tuosta tuli mieleen, kun aikanaan muutettiin äidin ja hänen silloisen avomiehensä kanssa omakotitaloon kaupungin ulkopuolelle. Oltiin asuttu siellä varmaan kaksi päivää, oli vielä kaunis loppukesän päivän ennen koulujen alkua, istuin pihalla keinussa lukemassa kun pihaan käveli minua vähän nuorempi tyttö: "Hei, mun nimi on Teija, mikä sun nimi, ootsä mun kaveri?"
PoistaNo, varsinaisesti meistä tuli kavereita hänen siskonsa kanssa, mutta hyvin paljon teimme asioita yhdessä asuinlueen nuorten ja lasten kanssa, meitä oli ainakin kymmenkunta "meidän puolella" ja pellon toisella puolella muutama lisää :D
Ihanat kynsikkäät ja sormikkaa, kyllä kelpaa Baijerilaisella ajella.
VastaaPoistaYhteisöllisyyden kaipuu on täälläkin, tosin välillä mietin kuinka paljon itselläni aika kultaa muistoja. Vanhaan hyvään aikaan kulma kunnan kakarat leikki ja pelasi pihalla isossa porukassa.
Kiitos :)
PoistaNii-in, onhan se toki niinkin, että osan muistoista kultaa aika.. Mutta nyt kun muistelun makuun päästiin ja lisää pöllöjä en pääse just nyt teille esittelemään (kameran akut on latauksessa, kuvat on kyllä otettu), niin kerronpa teille muiston toosi kaukaa.
Niin kauniit sormikkaat ja kynsikkäät ja miten taitavasti oletkaan silmukoita jäljitellyt!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaOlen nyt harjoitellut tuota silmukoiden jäljentämistä, kun ensin tein sen AM:n pipon ja nyt nuo moneen kertaan :D Kyllä kohta pitäisi osata :D