Niitä etsimiäni kuvia en nyt löytänyt - enkä tänään uusia saanut: meidän laskiaisrieha peruttiin tältä vuodelta ikävän tapaturman vuoksi - päätettiin, että katsotaan, josko kesällä löytyisi yhteinen hetki, jolloin voisimme tavata.
Niin. Olisin osallistunut sillä kuvalla Possu Munkin haasteeseen. Ehdotin AM:lle, että tekisin tuohon pihalle sen lumienkelin, naapureiden iloksi ja ihmetykseksi. AM kysyi, pääsenkö itse ylös. Jouduin vastaamaan, että en varmaankaan, tarvitsisin varmaan apua. Sanoi, että sitten ei kannata. Höh. Kumma tyyppi.
No. Ajattelin sitten vähän "huijata". Olisin kyllä paljastanut, että kuvat eivät ole tämän vuotisia, mutta jossain siis on kuvia lumienkeleistä. Ne on tehty entisen mummolan rantaan, sinne missä eno nyt asuu. Mutta en löytänyt niitä nyt tähän hätään, enkä - anteeksi vain - jaksa käydä läpi kaikkia muistitikkuja. Jonkun pitäisi järjestellä ne kuvat niistä.
Mutta löysin nämä kuvat, jotka ovat olleet mielessäni. Ne katosivat sieltä Vuodatuksen puolelta silloin reilu viisi vuotta sitten.
Kyse on siis lapasista. Nämä surkeat lapaset olivat olleet jo muutaman päivän meidän rapun edessä, vesisateessa, eikä kukaan ollut ottanut niitä mukaansa. Minun kävi niitä sääliksi ja eräänä päivänä otin ne mukaani.
Olihan ne aika surkean näköiset, vai mitä?
Pesin ne helläsi käsin, käytin vähän huuhteluainettakin. annoin niiden kuivua. Olisi pitänyt varmaan vielä höyryttääkin ne, mutta eipä tullut silloin mieleen. Mutta tein niihin tuommoiset "koristeet" 😝Kun olin saanut tuunattua lapaset, vein ne tuonne meidän alakerran ilmoitustaululle viestilapun kera. Pari päivää ne siellä olivat ja sitten niille oli löytynyt uusi koti.
Nuo lisko ja mustekala olivat sen verran löyhästi kiinni, että ne oli helppo irrottaa, jos ei omistaja niistä tykännyt.
Mitähän lapasille tänään kuuluuu?
Juuri tuollaisesta vastaavasta lapastiulanteesta olen josku 99-00 alkanuy käyttää termiä lapanen ihmisistä, mietin kuinka joku on hukannuy, yleensä vain toisen lapasen, ja kuinka myt käsiä palelee eli varsinainen lapanen on ihminen joka hansjkat, tumput, menee hukkaamaan. Tilanteen säälittävyys siis laajeni koskemaan ihmistä noin yleensä. Samoihin aikoihin mm kuopiossa tämä alkoi levitä ja olisjko ollut 2008 kun se bongasin jostain tv-sarjasta, eli repliikki taisi kuulua -Että olet sinäkin yksi lapanen.
VastaaPoistaHieno pelastustoimenpide, omistaja lienee tyytyväinen kun sai tumput takaisin ja vielä tuunattuina;)
Krhm...mekin käytetään usein laiskasta ja saamattomasta, semmoisesta joka ei viitsi edes yrittää, joka ei KOSKAAN pidä omia puoliaan nimitystä lapanen. "On se kanssa yks lapanen kun.." :D
PoistaJa saattaahan sitä itsekin olla joskus yks lapanen, kun ei saa mitä aikaiseks, marisee vaan eikä edes yritä osaisko tai pystyiskö. Hyvinkin vois osata, kun vaan kokeilis.
Ihana idea <3
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMuistelen (ja kävin tarkistamassakin vanhasta blogista...), että olivat tosi surkeat: välillä maassa, välillä roskiksen reunalla - eikä ne kelvanneet kenellekään.
Tuunauksen jälkeen kelpasi :)
Muistan tän sun ihanan tarinan, joka sai onnellisen lopun. Olispa hauska tietää kenen käsiä suntuunaamat lapaset nyt lämmittää. Mutta sitä saamme tuskin koskaan tietää.
VastaaPoistaLaitoin illalla (yöllä..) facebookiin kuvat noista lapasista ja pohdinnan, että mitä niille mahtaa kuulua, mutta kun ei naapureista kukaan ole mun fb-kaveri, niin eipä tosiaan taideta saada kuulla kuulumisia.
PoistaVoihan se olla, ettei kukaan teidän naapureista ole lapasten onnellinen omistaja. Jospa joku viluinen ohikulkkija on ne napannut.
PoistaVoi hyvinkin olla, että ne on olleet jonkun kyläilijän lapaset. Toivottavasti voivat nyt hyvin :)
PoistaAika kivat lapaset, ranteessakin palmikkoa. Noista sun tekemistä koristeista olis saanut aika kivat korviksetkin.. :D
VastaaPoistaNe oli tosi pehmeätkin, jotain paksuhkoa ja pehmeää lankaa.
PoistaKiitos tosta korvisvinkistä :D
Kaunis, sydäntä lämmittävä tarina! Pysäkkilapasista jotkut kirjoittavat, siis itse neulomistaan, jotka jättävät vapaasti otettavaksi bussipysäkille viestin kera. Ajatuksena antaa tumppunsa unohtaneelle lämmikettä käsiin. Olisipa hauska tietää minne tumput matkasivat?
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaTiedätkö, vähän vastaavanlainen ajatus kävi tuossa mielessä, kun tuolla valmiiden neuleiden korissa on yhden lapaset, joille en löytänyt vielä käyttäjää :) Löytyisiköhän jostain pysäkiltä tai vaikka kaupan ilmoitustaululta?
Miksköhän Possun silmiin ei koskaan osu sellaisia lapasia?
VastaaPoistaNo höh :( Asut niin kaukanakin, etten minäkään voi jättää sun tiellesi "vahingossa" lapasia. Täytyy ihan vartavasten lähettää sulle lapaset. Kun lupaat, ettet hukkaa niitä? :P
PoistaHieno tarina. Minä löydän vain pari puolia ja jätän ne yleensä paikalleen, ehkä nostan ylemmäs, jotta näkyisivät.
VastaaPoista:D Eipä ole kyllä pitkään aikaan löytynyt lapaspareja tai muuta tuunattavaa. Täytyypä pitää silmät paremmin auki ;)
Poista