Hyvää Uutta Vuotta ja tervetuloa Pöllönkulmalle

🔥🔥🔥 Vuosi tuntuu päättyvän uskomattomaan poltteeseen - joudun varmaan nukkumaan seisaaltani. Taisin jo juoda aamukahvimaidonkin helpottaakseni oloani. Toivottavasti lääkärin määräämä lääke auttaa joskus ennen Nukkumatin tuloa, sillä Pöllönkulmasta ei löytynyt "kiellettyä" Rennietä ei sitten yhden yhtäkään. Vaikka en minä sitä olisi ottanut, katsellut vain, olisihan sekin auttanut... 

Niin, on se päivä vuodesta kun voisi ynnätä plussia ja miinuksia, tehtyjä ja tekemättömiä, pyyhkiä pois turhat ja turhuudet. 
Tehdä uudet lupaukset ja suunnitelmat ja etsiä jokaiselle suunnitelmalle sopiva muistikirja, johon kirjata suunnitelma ja tarvittaessa lista.  Itselläni on muistikirjat tietyille asioille jo valittuina. Listaihmisenä listat on jo päässä - vaikka ne sellaisenaan sieltä unohtuukin, mutta muistan kyllä, mitkä listat pitää tehdä ja mihin. 
Pyysin myös Pojalta kaksi uutta, tietynlaista muistikirjaa. 

"Tikusta asiaa" -päivitys. Mutta jotain täytyi keksiä, että pääsee vaihtamaan blogin nimen. Juu, olisi sen voinut vaihtaa ilman höpinöitäkin, mutta Pöllö nyt on tämmöinen. Höpsö.

Nimen muutokselle on syynsä. Sukkapuikoillakaan ei voi enää meloa. Myyntisirkkusten viimeisin reissutarina jäi kesken - saatan sen tässä joskus loppuun kirjoittaakin - mutta se joka tapauksessa jäi Myyntisirkkusten viimeiseksi reissuksi. Kuljettaja-Sirkkunen jatkaa vielä, mutta minun pestini loppui, ihan hyvässä yhteisymmärryksessä. Kaksi vuotta ilman tapahtumaa tekee tehtävänsä ja tulevan kesän tapahtuma on vielä avoin ja arvoitus. 

Pöllönkulmalla tulee varmastikin sattumaan ja tapahtumaan edelleenkin, ei uusi vuosi sitä miksikään muuta.

Polte ruokatorvessa helpotti, voinen siis mennä nukkumaan ihan normaalisti. Ette varmaan arvaa, millainen pussilakana mulla on?

Toivon kaikille koirakavereille raketitonta uutta vuotta - olen samaa mieltä usean kirjoittajan kanssa, että rakettien myynnin voisi lopettaa, turhaa touhua. 
Milleniumina ostettiin muutama raketti ja käytiin Pojan kanssa niitä ampumassa. Jo silloin jokaisen raketin kohdalla nuukaksi mieheksi kasvava poika laski, kuinka paljon rahaa paloi tuhkaksi taivaan tuuliin - toista kertaa ei raketteja tarvinnut ostaa. 

Tavataan vuonna 2022 

 

Olihan maassa rauha ja kaikilla hyvä tahto?

 Päivä on taas jo kukonaskeleen pidempi - Tapaninajelut ajeltu ja ehkä auringonlaskuakin voi jo sanoa kevätauringon laskuksi. Ainakin se oli upea värjätessään taivaanrannan ja naapuritontin koivujen rungot kullankeltaisiksi. 

Lunta on satanut aatonaatto -illasta alkaen. Välillä on sataa tupruttanut kunnolla, välillä, kuten nyt, kevyesti hiutaloiden. 
Maisema on kuin laulun talven ihmemaa - kunpa se jäisi tällaiseksi. Lumitöiden tekeminenkin oli tällä kertaa helppoa, kun lumi oli kevyttä. Jaksoin kolata oman osuuteni pihasta ihan itse ja vielä tien roskiksellekin.

Postilaatikossamme oli viime viikolla monen moisia kirjeitä ja kortteja. Kiitos kaikille, ketkä tunnistavat itsensä 😉😉 Postia en tällä kertaa kiitä, olen edelleen kiukkuinen sille ja sen asiakaspalvelulle, josta ei lupauksesta huolimatta oteta yhteyttä. (Edellisen selvityspyynnön yhteydenottoa olen odottanut nyt kolme vuotta). 
Mutta ihmeellisin yllätys oli tämä, joka tuli kirjekuoressa joulukortin kera:

Lähettäjän nimi luki kyllä kuoressa ja oli tuttu, jännittyneenä avasin kuoren - mitä ihmettä siellä voisi olla. Näyttää tutulta... mukana oli viestilappu: 
"Kirjanmerkki löytyi palautuskirjan välistä 14.12.2021 XXXXX kirjastosta.  XXXX/XXXXX kirjasto"
Mitä ihmettä ja kummaa? Kirjanmerkki on magneettimerkki, taitettava ja sisäpuolella oli tarra, jossa oli nimi ja vanha osoite. Muistatteko, kun yhteen aikaan - en tiedä tuleeko niitä vielä - tuli mainoskirjeiden mukaan sellaisia pieniä tarroja, joissa oli nimi ja osoite? Sen vanhan osoitteen perusteella kirjanmerkki oli lähetetty vanhaan kotikirjastoon. Ja sieltä ystävien avustuksella pöllöt lensivät kotiin 😍 
Kirjastot on ihmeellisiä paikkoja! 

Eilen kun tehtiin lumitöitä, kävin hakemassa saunalta lumilapion ja lumentyöntimen. Hangella oli paljon jälkiä, aikaisemmin siellä oli ollut jäniksen jälkiä, nyt ne näytti ketun jäljiltä. Mutta kun tulin sisälle, rupesin miettimään, olisiko ne sittenkin olleet tonttujen jälkiä? Olivat nimittäin selvästi jo aatolta ja kun lunta on satanut koko pyhien ajan, ovat ne vähän epäselviä. Ja meille tuli aattona yksi uupuneen näköinen tonttu - istahti tuohon tv:n alle ja siinä se on istunut sen näköisenä, että nyt on minun työt tältä vuodelta tehty. 

- Se näkee, ken uskoo -

Olen minä muutakin tehnyt kuin tonttuja tiiraillut. Käsitöitä. Yhdestä työstä loppui lanka kesken, jouduin kyselemään lisää lankaa ja sitä on yksi kerällinen tulossa, se varmaan riittää. 
Pitkävartiset kynsikkäät sain vihdoin viimein valmiiksi ja pääteltyä. Sormikkaat, kynsikkäät ja päättelykyky ei oo niitä Pöllön vahvimpia juttuja, mutta sitkeydellä selvitään.

Niistä kynsikkäistä jäi lankaa juuri sen verran, että sain virkattua pannulapun; Himppu-mummun pannulapun. Näitä virkkasin töissä ollessa puhelinpalavereissa. Kun kävin hakemassa tavaroitani työpaikalta, jaoin pannulaput työkavereille. 

                                    

Nyt sitten seuraavan käsityön pariin - katsotaan mitä saan aikaiseksi, vai saanko mitään. 

Hyvä Joulumieli - teille kaikille

Hauskaa Joulua teille kaikille yhteisesti 💖
Pöllön joulukortit on tänä vuonna lahjoitettu Hyvä Joulumielikeräykseen, jolla hankitaan vähävaraisille lapsiperheille ruokalahjakortteja, joilla voi ostaa syömistä joulupöytään. 

        Pikkuinen tonttu hyppeli näin,
jalassa tossut väärinpäin,
Pikkuinen tonttu huuteli:
Tästä se joulu alkaa!
Tip tap, huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!

      🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅

Naapuri ei takuulla enää pysähdy kysymään kuulumisia, kun näkee meidät tekemässä lumitöitä yhdessä. Jos Mursu on yksin, silloin saattaa pysähtyäkin, mutta jos minäkin olen pihalla, niin ajaa käsi pystyssä ohi ja sanoo Karvakaverilleen, ettei nyt ehdi pysähtyä, nyt on kiire.
Oltiin siis Mursun kanssa lumitöissä kun Naapuri ajoi ensin Karvakaverin kanssa kylälle päin ja kohta takaisin. Pysähtyi tien laitaan meidän kohdalle ja tuli kysymään, mitä kuuluu. 
- Huh, kun on painavaa lunta.. Paljonkos maksaa, jos kolaat mun osuuden tästä pihatiestä 😉😉
Naurahti, nappasi kolan mun kädestä ja rupesi hommiin Mursun kanssa. Ei kestänyt kauaa. 
Sanoin, että hoidan maksun Karvakaverin kanssa. Otin meidän autosta herkkutikkuja ja menin autolle hoitamaan maksun. Karvakaveri oli hyvin kohtelias: vaikka tikkuja oli kolme, se otti vain yhden ja meni omalle paikalleen sitä syömään. Ei siis hotkaissut kaikki kerralla. Jätin loput etupenkille apukuskin puolelle, missä se tavallisesti istuu, jos ei autossa ole muita. 
Nyt Karvakaveri on oppinut tunnistamaan meidän talon kummastakin suunnasta ja joka kerta kun ajavat ohi, haukahtaa. Tietää, että meiltä saa aina jotain hyvää, yleensä pari herkkutikkua. Ihana Karvakaveri 💖💖 Sisään sitä ei voi päästää, kun se on niin iso - se olisi kyllä hyvä pölyjen pyyhkijä, mutta kun se pyyhkisi samalla kaiken muunkin mennessään. 

Mutta ihan turhaan niitä lumitöitä tehtiin. Päivä tai pari kun olis odotettu, niin luonto olis hoitanut senkin homman. Nyt ei ole lunta missään. Laikku siellä, toinen täällä. Ja piha on kuin luistinrata. 
On muuten aika viheliäistä, kun ulkona pitää olla kengissä nastat, jotka pureekin jäähän kyllä hyvin, mutta kun menet kauppaan, niin ne pitää ottaa pois, jos haluat pysyä pystyssä - ovat nimittäin melkoisen liukkaita kaupan lattialla. Ja jos on kiinteät nastat, niin saatatpa olla pulassa, siellä kaupassa. Ja se narske siellä kaupassa, niistä omista kengistä ainakin, jos et ota/saa otettua niitä nastoja tai piikkejä pois. Auts. 
Ostin omat nastakenkäni sen verran myöhään keväällä, silloin kun ne ostin, etten ehtinyt juurikaan niitä käyttää ja täällä maalla niitä ei hirveästi ole tarvinut. Ja nyt ne on hyvässä tallessa, ettei vaan kulu, hyvät kengät 😄 Käytän irrotettavia nastoja silloin kun tarvin, normaalisti olen pyrstölläni. 

Miten sitä sanotaankaan; vahingonilo on puhtainta iloa tai jotain sinne päin. Tulipahan jumpattua. JAKSAN nostaa painavan korkealle. Ja mulle ei yhden laatikon pyörät pistä hanttiin. Niin että Mursu avuliaasti teki reitin sinne verannan perälle ja tyhjensi sen kenkälaatikon: roskiin-säilytetään-kierrätykseen. 
"Ei ole sun kummatkaan talvikengät täällä, ei nastoilla eikä ilman. Ne on varmaan tossa kenkätelineeessä" 
Nolona ja häpeissään Pöllö sanoo, että voidaan vaihtaa paikkaa; minä laitan ne kengät takaisin sinne laatikkoon ja ne tavarat sinne verannan perälle. Ja otti hauiksensa käyttöön. Murrrr. 
Joulun jälkeen Pojan kanssa otetaan urakaksi järjestää sitä paremmin. Joulusiivo on siellä tältä erää tehty. Emme vietä joulua verrannalla. 
Ja niin, ne kengät oli siinä kenkätelineessä. Ne olisi ollut käden-, siis jalanulottuvilla jo heinäkuusta alkaen. PYH, sanon minä. 
No, ei ole tylsää meillä meidän kanssa, teistä en tiedä 😉😉

Blogi vaihtaa nimeä - Pöllö pysyy paikallaan

Otsikkoon mitenkään liittymättä; sanotaan, että kylmä kahvi kaunistaa - jatkuen, että vatsa ei kestä niin paljon kuin naama vaatis.  Mutta onko kylmällä teellä sama vaikutus? Ja onko "värillä" väliä? Siis onko se vihreää, valkoista vai mustaa? 
Tänä iltana vuorossa on vihreää teetä kylmänä. Viisasten teetä. Tehoaako se paremmin kylmänä vai kuumana? Onko äo aamulla korkeampi kuin tänä aamuna? Rohkenen kyllä epäillä. 
Toisaalta... Poika toi viime viikolla tullessaan purkin hunaja-sitruuna-inkivääri -juomaa (teetä). Hyvää kuin mikä. Sitä kuin olen muutaman mukillisen juonut, kylmänäkin, olen löytänyt joulukalenterin jokaisesta teelaatikosta (teepussi/pvä) kuinka kuumassa vedessä se haudutetaan ja kuinka kauan. Puolet kalenterista meni niin, että ensimmäisenä päivänä Mursu etsi mulle netistä tiedot, kuinka kuumaa vettä mikäkin teelaatu haluaa. Että kai se kylmä tee/teejuoma sitten ainakin sitä älyä jonkin verran lisää. Uskon niin.

  

Yritin varata netin kautta ajan hammaslääkäriin. Ei onnistunut meidän kunnassa, joten luuri käteen. Takaisinsoittopalvelu lupasi soittaa kuluvan päivän aikana. Ajattelin ottaa torkut odotellessa, mutta enpä ehtinytkään, kun jo soitettiin takaisin. 

Olin varautunut siihen, että saan ajan jonnekin.. no maaliskuulle aikaisintaan, kun joka paikassa sanotaan, että on kauheat jonot tai ei pääse jonoonkaan. Tarjottiin aikaa 4.1., mutta olin vähän ronkeli, kun oli heti aamusta ja kysyin, olisiko jotain vähän myöhäisempää aikaa, kun ei ole mitään hätää. Ja löytyihän sieltä, heti loppiaisen jälkeen. Että vähäsen aikaisemmin kuin olin osannut odottaa. "Voisitko käydä vielä ennen vastaanottoaikaa netissä täyttämässä esitietolomakkeen" - ja sitten tuli ohjetta mistä ja miten sen löydän - "jos ei se onnistu, niin sen voin kyllä täyttää sitten paperisenakin vastaanotolla, ei mitään ongelmaa."

Että kovasti vaan taas ihmettelen, mihin on aina minun - tai oikeastaan meidän, äitikin soitti päivällä samasta aiheesta - kohdalla piilotettu se ikävästi käyttäytyvä terveydenhuollon henkilökunta? 

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja uusi vuosi ja uudet aatokset edessä. Mikä kaikki maailmassa tulevana vuonna muuttukaan, sitä ei tiedä kukaan.

Pöllöllä ja Mursulla on paljon suunnitelmia tulevalle vuodelle, niin myös Pojalla. Katsotaan mitkä kaikki toteutuu - se selviää sitten vuoden mittaan.

Yksi asia minkä tiedän, on se, että Pöllön blogin nimi muuttuu vuoden vaihteessa. 

Mietin, kumpi olisi helpompaa; luoda kokonaan uusi blogi vai muuttaa vanhan blogin nimi. Päädyin jälkimmäiseen. Ainakin olen siinä luulossa, että se on mahdollista. 

Ja koska maailmassa on miljoonia eri vaihtoehtoja uudeksi nimeksi - olisiko just Sinulla joku hyvä ehdotus, vaihtoehto oman ajatukseni tilalle? Aivojumppaa joulustressin lomaan. 

 

Jouluhaaste

Tämä jouluinen haaste on kiertänyt siellä sun täällä. Useammastakin blogista haasteen lukeneena tartuin siihen minäkin.

Tällaista joulua meillä Pöllönpesässä :) 

🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅🎄🎅

Missä vietät joulua?
Kotona, mihin sitä kotoansa lähtis. 

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?
Neulon, töllötän töllöä, otan torkkuja. En varmastikaan tee mitään hyödyllistä.

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?
Samu Sirkan joulutervehdys. "Ennen kaikki oli paremmin" - niin myös Joulupukin kuuma linja.

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?
Jos ollaan kaksin, joulusauna jää luultavasti lämmittämättä, jos ollaan kolmin, niin päivällä.

Joulukinkku vai graavilohi?
Graavilohi. Kalaa, kalaa, kalaa ja kalaa. Eri muodoissa. Ehkä ihan pieni kinkku joka loppuu jo aattona. Tai sitten ei kinkkua ollenkaan. 

Perinteiset jouluruoat vai erilainen menu joka vuosi?
Perinteiset on tältä vuodelta syöty. Äidiltä tilasin imellettyä perunalaatikkoa, se riittää. Muutoin viime vuoden tapaan kalaa eri tavoin ja erilaisia salaattia eli saavillinen itse tehtyä metsäsienisalaattia. 

Mitä kuuluu joulupöytääsi?
Tuossa edellähän ne jo tulikin.  Kahden jos ollaan, ei mitään sen ihmeempää tarvita. Vähemmän on enemmän. 

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?
Niin pitkään kuin riittää ja sitten pakastimelle tai kauppaan. Kaupassa käyntiä vältetään joulunpyhinä: tähänkin pätee "ennen kaikki oli paremmin" eli pyhä se pitää olla kauppiaillakin.

Vaalea vai tumma glögi?
Kumpikin käy, mutta en erityisemmin välitä glögistä eli en osta itse.

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?
Kaikki käy, kunnes tulee raja vastaan ja sitten taas maistuu.

Piparit vai joulutortut?
Joulutorttuja ennen joulua, pipareita on esillä isossa kulhossa koko joulun ja niitä tarttuu näppeihin aina ohikulkiessa. Ja teetä ja kahvia juodessa.

Parasta joulussa?
Rauha, hiljaisuus, yhdessäolo. Yhdessäoloon kuuluu perheen lähimpien lisäksi parhaat ystävät.

Joululahjojen antaminen vai saaminen?
Sekä että. Antaminen silloin kun onnistuu yllättämään sillä just oikealla lahjalla. 

Pehmeät vai kovat paketit?
Molemmat.

Lahjat aattona vai joulupäivänä?
Näin aikuisten kesken se ei enää ole niin tarkkaa.

Aito kuusi vai tekokuusi?
Jos kuusi pitää olla, ehdottomasti aito. Luovuin kuusesta jo vuosia sitten ja nyt ei sisälle enää mahdu kuusta. Katselen ikkunasta kaunista luontoa sellaisenaan.

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?
Vanhat kunnon Bing Crosby, Dean Martin, Frank Sinatra, Elvis Presley yms.  

Juhlavaatteet vai rento oloasu?
Rento oloasu.

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?
Hyasintin tuoksusta tulee joulun tuoksu, joulu taas ei tule ilman Joulupojan tuomaa joulutähteä.

Leffoja vai lautapelejä aattona?
Leffoja, ellei telkkarista tule mitään katsottavaa. 

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi.
Viime joulu sotki uudet jouluperinteet joita elämän muutosten vuoksi yritimme edellisenä jouluna luoda vanhojen perinteiden tilalle. Kaksikymmentä vuotta jouluaaton perinteisiin on kuulunut Joulupojan vierailu, viime vuonna se jäi väliin, toivottavasti tänä vuonna voidaan jatkaa perinnettä. 
Joulurauhan julistuksen jälkeen syödään yhdessä - ainoa kerta joulun pyhinä kun istumme varmasti yhtä aikaa ruokapöydässä; muuten on lupa syödä silloin kun on nälkä tai tekee mieli ja vaikka sohvan nurkassa. 

Joulupäivänä ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla?
Rennosti kotosalla, verkkarit ja villasukat.

Joulukoristeet pois heti vai vasta loppiaisena?
Joskus loppiaisen ja Nuutin päivän välillä.

Kumpi mieluummin: 
skippaisin joulun - skippaisin uudenvuoden

luopuisin suklaasta - luopuisin juustoista (kynsin hampain pitäisin kiinni)

joulutee - joulukahvi (miten ihmeessä musta on tullut kahvisieppo?)

tekstiviesti- joulukortti (kaikki lähettää sen saman tekstarin, jolla ne ei oikeasti tarkota mitään)

paljon lahjoja - lahjaton joulu (näin mä haluaisin, kun kerran sovitaan.."no ei ku ihan vaan..")

joulu ilman musiikkia - joulu ilman leffoja

joulu kotona - joulu muualla

vain jälkkäreitä - vain suolaisia (sokerihiireksi yllättävää, söisin kuitenkin mieluummin suolasta)

valokuvaisin kaiken - ei kameraa ollenkaan (tärkeimmät asiat jouluista on sydämessä, vaikkei                                                             muisti kunnolla pelaisikaan)

Tonttu ei vaan saa unta...

Se on se aika vuodesta, kun tontuilla on kauhea kiire eivätkä ne oikein ehdi nukkua ja vaikka ehtisivätkin, niin eivät saa unta - on niin paljon mietittävää. Ja sitten vielä se vanha kysymys, mitä tontut on pohtineet iät ja ajat. 

Meillä on ollut jonkinlainen tonttu keskiviikosta lähtien. Soitti aamulla ja kysyi saako tulla muutamaksi päiväksi, tarvii hermolepoa ja opiskelurauhaa. Mitäpä siihen sitten sanot muuta kuin toivotat tervetulleeksi. 

Mursu kävi sen tontun illansuussa kaupungista hakemassa ja tullessaan toivat matkan varrelta Sujen lähettämän paketin. 

Sus' oli lähettänyt sitä ennen sähköpostia ja määrännyt paketin säilytettävän avaamattomana jouluun asti. Pyh. Minun pakettihan se oli. Selvästi luki päällä minun nimi. Pöllö. Pöllönpesä. Nii-in. Ei ollut muilla siihen mitään sanomista. Paketissa oli useampi paketti. Mursulle omansa ja minulle omani. Ja yhteinenkin. 

Se tonttu, Poika, jonka Mursu meille haki, yritti väittää, että koska ovat selvästikin joululahjoja, ne pitää pistää piiloon odottamaan joulua. Pyh. Lapset. Vanhempiaan neuvovat. Ei auttanut, ei me sitä uskottu. Avattiin KAIKKI paketit ja voi vitsi, olipa muuten nastoja lahjoja! Kaikista ei oo näyttää teille kuvaa, eikä niitä voi laittaa mihinkään järjestykseen. Kamalan Luonnon Pentukirja - sen Sus' oli varmaan valinnut sen takia, kun en oo vieläkään kasvanut aikuiseks ;). Joka tapauksessa: se on hauska, mutta samalla siinä on tärkeä sanoma. Miten erilaisuudesta huolimatta voi olla parhaita ystäviä.

Kesää ja lintuystäviä odotellessa kuuntelen linnunlaulua ja opettelen tunnistamaan lintuja, josko ensi vuonna saisin Repun joulukalenterista muutakin kuin papukaijamerkkejä :D

Sujen pesästä Pietarin kaveriksi joulua valmistelemaan pyyhälsi Vilhelmi. Kertoi olevansa vasta 125-vuotias, innokas oppimaan tonttuilua. Ei oikein ole vielä varma, haluaako joulutontuksi, saunatontuksi, kotitontuksi vai miksi. 

Vähän tuntui aluksi olevan harmissaan, kun Pietari kertoi, että hän on täällä kotitonttuna, eikä kotitonttuja tapaa olla talossa kuin yksi. Samoin on saunatontun kanssa. 

Mutta liiterin yhteydessä on aitta, Tauno Palo -aitaksi talon väki sitä nimittää, eikä siellä ole tonttua näkynyt eikä kuulunut. 

Että mitenkäs on Vilhelmi noiden kissojen kanssa, kysyi Pietari, pelkäätkös kissoja?

Vilhelmi oikaisi lyhyen vartensa ja röyhisti rintaansa: En pelkää, minä en pelkää mitään, sanoi rehvakkaasti.

No, katsotaan sitten joulukiireiden jälkeen, josko sinne liiteriin ja aittaan menisit ja pitäisit huolta, että tuo naapurin Kapu, siis kissa, pitäisi hiiret poissa sieltä. Mitäs siihen tuumaat, kysyi Pietari.

Selvähän tämä, kyllä minä siellä pärjään, vastasi Vilhelmi ja pyöri onnesta pyöreänä pitkin uuden kodin pihamaan valkoista hankea. "Joulu on taas, joulu on taas..." Vilhelmi hyräili onnellisena.  

Hetki elämästä joulukuussa 2021

Joulukuisena päivänä aurinko paistaa matalalta jo puolen päivän aikaan. Taivas on kirkkaan sininen ja jos kaiteet järveä halkovan kannaksen läpi kulkevan tien molemmin puolin eivät olisi huurteessa, voisi kuvitella olevansa liikkeellä kevätaamuna.

Huurteisilla kaiteilla istuu viluisen näköisiä variksia - ne näyttävät pehmeiltä harmailta palloilta. 

Vesi kannaksen toisella puolella on vielä sulana, paikoin se höyryää auringonpaisteessa ja aaltoilee levottomana, ei malttaisi vielä millään rauhoittua.

Kannaksen toisella puolella on jo ohut jääkansi. Siinä lahdenpohjukassa vesi on jo antanut periksi, se on väsynyt kesän lempeästi keinuvista aalloista ja syksyn myrskyävistä vaahtopäistä. 

Järvi jatkuu kannaksen toisella puolella rauhallisena, rannat jo riitteessä. On kuin vesi alkaisi olla jo väsynyt ja odottaisi talvea ja jäätä. Lepoa, rauhaa. 

- Kunpa jo saisin nukahtaa, vetää peiton päälleni ja nukkua, kunnes taas keväällä herätä auringonlämpöön

Kannaksen toisella puolen taas, auringossa höyryävä taianomaisen kaunis vesi on kuin pieni lapsi, joka vielä jaksaa pistää vastaan 

- Ei, ei vielä. Vähän aikaa vielä tahdon leikkiä, saanhan? 

Rannat on riitteessä jo silläkin puolella, mutta vielä pistää vastaan, kunnes väsyy sekin ja antaa periksi.

 

Rannoilla peuraemot vasoineen katselevat luonnon valmistautumista talveen. 

- Tästä voimme oikaista tuonne niemen kärkeen, sieltä pääsemme sitten jatkamaan matkaa. 

 Odotetaan nyt tässä vähän aikaa.

- Eikö voitaisi jo mennä, nyt on jo jäätä..

- Ei, odotetaan vielä, jää ei kestä, nyt pitää malttaa

******

Ja kun kevät taas lopulta koittaa, vedet kannaksen kummallakin puolella ovat jälleen kuin pienet lapset: potkivat peittoa pois päältään, valmiita uuteen päivään ja uusiin seikkailuihin. Tapaamaan sillan alla. 

Valmiina uuteen kesään. 

 

Hei Hönö - joulu tulla jollottaa!

Eihän tätä voinut jättää ostamatta 😂 - kyllä, ostin leivän ihan vain sen nimen takia, en varsinaisesti tarpeeseen. Mutta ei se huono ostos ollut, hyvääkin se on. Ja oikeastaan se kyllä nimensä puolesta sopii mulle oikein hyvin...

Flunssanpoikanen kaatoi ensin Mursun ja sitten Pöllön. Onneksi kummallakin on oma sohva, kääriydyimme sohvillemme viltteihimme tv:n ääreen, torkuimme telkkaria katsellen ja teetä juoden. Kuuma teetä ja syötävää teki se joka kulloinkin tunsi paremmin jaksavansa. Kunnes sitten jääkaappi olikin tyhjä. Vaihtoehtoja ei juuri ollut: kipeämmän Mursun olisi lähdettävä kaivamaan autoa lumen alta ja käymään kaupassa. 

Mutta olipa varmaan Kotitonttumme Pietari viestittänyt joulutontuille, olihan joulukuun 1. päivä: ystävä naapurista laittoi viestin ja kysyi tarvitsemmeko jotain kaupasta, hän voi käydä meille kaupassa. Ja tunnin päästä ajoi pihaan auto, ystävä harjasi portaat puhtaaksi ja ojensi meille laatikollisen ruokatarvikkeita, joille pärjättiin pari päivää. Ihan parasta kun saatiin olla vielä kotona ja levätä, yksikin päivä teki paljon ja nyt aletaan olla kunnossa. 

Lisäksi sain mun uudet tossut, joilla hipsutella postilaatikolle ja viemään roskapussi ja voihan noilla tuossa kyläkaupassakin kipaista - crocsit alkaa olla jo vähän kylmä ja liukkaat ja niihin menee lunta. 

Ai niin. 

Pöllön ja Mursun muutto/jätehuollon perusmaksu, osa 2.

Ohjeiden mukaan tehtiin muuttoilmoitus n. kuukausi sitten. Muuttoilmoituksen käsittelystähän ei tule mitään kuittausta, eikä siitä soiteta, jos ei ole mitään kysyttävää. Ei näköjään ollut, kun ei soiteltu.

Odottelin aikani ja kävin sitten useamman kerran väestörekisteristä katsomassa, että onko mikään muuttunut. Ei näy mitään muutosta. Hmm... Tänä aamuna sitten otin pöllöluurini kauniiseen käteen ja soitin sinne kysyäkseni, mikähän on tilanne. Kun se laskukin tarttis kohta maksaa. Ystävällinen virkailija varmisti, että Pöllö on Pöllö, eikä mikään pöllö, ja rupesi tutkimaan. Ja sanoi, että se on hoidettu jo silloin kuukausi sitten. Ookei... Varmistin vielä, että asutaanhan me nyt ihan varmasti oikeassa talossa. 

No mutta kun ei siellä ole mikään päivämäärä muuttunut? Niin, ei se muuttukaan tällaisissa tapauksissa kun osoite ei muutu, kun tehän olette koko ajan asuneet siinä osoitteessa. No niinhän me ollaan 😄

Kiitos paljon avusta, hyvää viikonloppua ja itsenäisyyspäivää. Kiitos samoin sinne.

Seuraava puhelu sinne kunnan rakennusvalvontaan. Pöllö tässä hei, niin kun minä tässä kuukausi sitten soitin, kun meillä on jätehuollon mukaan kaksi taloa tässä tontilla ja te siellä katsoitte, että me asutaan talossa jota ei ole enää olemassakaan. Nyt meidän tiedot on muutettu väestörekisterissä; nyt me asutaan siinä uudessa, olemassa olevassa talossa. 

Joo, nyt muistankin, mulla on itse asiassa lappukin tässä pöydällä tästä asiasta. Odotas kun käyn katsomassa.. Noin, nyt se onnistui, nyt se vanha talo on poistettu rekisteristä. Tää on nyt kunnossa, nyt voit soittaa sinne jätehuoltoon, että saat sen laskun korjattua. 

Kiitos paljon avusta, hyvää viikonloppua ja itsenäisyyspäivää. Kiitos samoin sinne.

Ja viimeinen puhelu jätehuoltoon. Pöllö tässä hei. Tästä jätehuollon laskusta, kun tässä on ne kaksi rakennusta. Soittelin kuukausi sitten.  Joo, annatko laskun numeron niin katsotaan... Joo, nyt tää toinen rakennus on poistettu, korjataas tää lasku. Noin. Nyt voit maksaa sillä alkuperäisellä laskulla, maksat vaan siitä xx euroa, niin asia on kunnossa.

Kiitos paljon avusta, hyvää viikonloppua ja itsenäisyyspäivää. Kiitos samoin sinne.

Kuinka monta puhelua tarvitaan, että voidaan maksaa yksi lasku? Vain KUUSI. Kuusi, ihan niin kuin joulukuusi. Koska 

Joulu tulla jollottaa
joulupuuron porinassa,
hyvän mielen hyrinässä,
piparkakku kainalossa,
kahvipannu kantapäässä,
valonliekki pimeässä,
joulumieli kynttilässä,
papereiden kahinassa,
enkelsiiven havinassa,
jouluoljet himmelissä,
ajatukset ystävissä

Teejoulukalenteri. Meinas olla liian vaikea Pöllölle 😂

Mistäs sitä tällä kertaa

teille kirjottelis? Kun ei oo mitään erityistä, asiat on aika lailla hyvin. Parin viikon rutistuksen jälkeen otetaan vähän rennommin, vaikka tekemistä olis. Enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää.

Mistä muuten tulikin mieleen, että joulukaramellit on syöty, jäätelö on palautettava pikkupakastimesta takaisin isoon pakastimeen ja kyläkaupasta on haettava lääkkeet kasvisintoleranssiin. Näin ens alkuun. Oli nimittäin viimeinkin tullut verikokeiden tulokset OmaKantaan - on varmaan sitten postilaatikossakin, mutta kun jäi posti taas hakematta eilen ja tänäänkin - ja sieltä lueskelin, että pahuksen kolesteroli on vähän koholla. Niin huono kuin kokonainenkin. 

Pillerit piisaa jo, joten lukemien alentamiseksi on otettava muut keinot käyttöön, enköhän selviä sillä. Yritän ainakin.

Asioilla on aina kaksi puolta. Niin kuin nyt tuolla kohonneella kolesterolillakin: sinänsä se on tietenkin huono juttu, mutta hyvä puoli on se, että tuleepahan taas katsottua tarkemmin mitä suuhunsa pistää. Jätskit ja keksit vaihtuu porkkanoihin ja muuta sellaista. 

Tuon parin viikon, tai meni siinä kai kauemminkin, rutistuksen jälkeen voi ottaa vähän rennommin, huilailla ja heilua siinä tahdissa miltä milloinkin tuntuu. Tekemistä tosiaan olis. Tänäänkin kauppareissun jälkeen piti raivata "tie" pakastimelle, että sai ostoksia sinne. (Ja sen pahuksen jäätelöpaketin sieltä pikkupakastimeen). Koko veranta on siis jälleen kerran aivan täynnä tavaraa. Toivoa vain sopii, että ensi yönäkään ei sada ihan kauheasti lunta. Kaikki crocseja ja tennareita tukevammat kengät on nimittäin siellä verannan perällä...

Mutta se, että veranta on täynnä tavaraa, on tämän kuvan arvoinen. 

Kotikolossa on nyt uudet asukkaat tekemässä remonttia. Kaikki avaimet on luovutettu ja kaikki tavarat on siirretty Pöllönpesään. Voimme rauhassa mökkiytyä tänne maalle. Nauttia marraskuusta; kuulaista, kirkkaista, kirpeistä pakkaspäivistä ja tähtitaivaasta, lumisateesta, kynttilöistä, lyhdyistä ja pihatulista. Harmaista päivistä viltin alla kirjan kanssa, Rubyn suhinaa kuunnellen ja sen lämpimästä puhalluksesta nauttien. Kahvista ja kynttilöistä. Kynttilöistä voi nauttia lähes milloin vain - sanokoon futuristit ja muut mitä tahansa. 

(Mun kynttilöiden polttaminen tuskin tätä maapalloa tuhoaa, eikä kannata tulla sanomaan "jos kaikki ajattelisivat noin.." Suurempiakin ongelmia on kuin kynttilöiden pienhiukkaset, ihan varmasti)

Niin se Kotikolon kauppa. Eihän se nyt ihan sillain mennyt kuin Strömsössä. Meidän ja ostajan välillä periaatteessa kyllä, mutta aika moni asia noin muuten vähän tökki ja toi yllätyksiä, mutta kyllähän nekin lopulta selvis ja oikeni kun selviteltiin.  Nyt se on joka tapauksessa saatu päätökseen eikä mitään ylläreitä enää pitäis tulla eteen, vaan voidaan tosiaan keskittyä tänne hankeen hukkumiseen. 

Kävi sitten niin, että teksti jäi kesken ja eiliset hyvät päätökset... Noh. Olenhan varmaan kertonut, että meillä pyykinpesu ei ole ihan vain sitä, että pistät pyykit koneeseen ja istut sohvalle odottamaan kunnes kone sanoo "ping" - ja laitat pyykit narulle tai kuivuriin? 

Ei, en valita, sillä kyseessä on oma valinta ja veden sekä sähkönkin säästö meidän systeemillä. Ja ei, en pese pyykkiä vanhalla pyykkilauta -systeemillä, kyllä sen kone pesee, huuhtelee ja linkoaakin. Se vaan vaatii vähän enemmän tekemistä ja siitä syntyy muutama askel normipäivää enemmän. Pyykinpesun lisäksi siivosin perinpohjaisesti wc:n. 

Ja mitenkäkö tämä liittyy eilisiin hyviin päätöksiin? No tuota.... Niin. Kun en eilen heti vienyt sitä jäätelöä oikealle paikalleen, niin sille kävi sitten vähän huonosti. Se tuli syötyä. Kaiken edellä mainitun aherruksen jälkeen (selkää juilii... seli seli) olin mielestäni ansainnut sen jäätelön. Ja niin siinä sitten kävi, että söin sen jälkiruuaksi. Kun sen jansson oli edelleen kovin suolaista. 

Mutta tehtiin me siinä sivussa muutakin kuin istuttiin sohvalla - lopputulos näkyy joltisenkin mun puoliskolla makuuhuonetta. Eli hommia vielä tiedossa ennen kuin pääsen nukkumaan. 

Nyt keskityn 9-1-1:een.

Harmaa on hyvä väri

Olin - ja olen toisaalta vieläkin sitä mieltä, mutta se on taas toinen tarina - ensin sitä mieltä, että tälle päivälle lanseerattu "vuoden harmain päivä" on ihan sanonko-mä-mistä, syystä, että tänään on Siskorakkaan syntymäpäivä, joka ei koskaan voi olla harmaa. Synttäreitä juhlittiin eilen, mutta koska luulen ettei sisko halua kakkuaan nähtäville, näytän teille toisen kuvan. Entiseen kotikaupunkiin on tullut herkkukahvila ja kun kerran olimme Äitirakas, Siskorakas ja minä rimpsalla, kävimme juomassa perinteiset herkkukahvit: 

Nää on vaan niiiin hyviä. 

Niin, ja siskon lempiväri on harmaa. Siksikin 

                                    Harmaa on hyvä väri. 

                            "Kuinka moni näkee kaikki sävyt harmauden"

Rintalastassa/kylkiluissa on taas tuskaa. Muu tuska on jo helpottanut. Muu tuska kuului luokkaan "auts, äh, ah, oh, uh, argh" - joka kuului joka kerta, kun yritti saada itsensä liikkeelle. Rintalasta/kylkiluu -tuska kuuluu luokkkaan "Pöllö kompuroi". Kompastuin lahjakkaasti käsipainoon ja kaaduin kierteellä istumalihasten kautta naamalleni. Niinpä, siinä sitä on taas mielikuvitukselle käyttöä, miten se tapahtuu :D Luulin jo silmälasienkin särkyneen, mutta ei sentään. Onneksi. Vielä. (Uudet kehykset on valmiina, vain käynti optikolla riittää).

Kaikki tämä sen vuoksi, että viime lauantai-ilta meni kiinteistövälittäjän kanssa viestitellessä ja viestittelyn lopputuloksena oli se, että vanhan Kotikolon piti olla tyhjä olla perjantaihin mennessä! Me pistettiin Mursun kanssa tuulemaan ja tyhjennettiin ystävien avustuksella Kotikolosta viimeisetkin tavaratkin keskiviikkona. Tuotiin ne vuokrakärryllä tänne Pöllönpesään, tyhjennettiin kärry 

Ja vietiin kärry pois ja Mursu vei minut Äitirakkaalle hoitoon pariksi päiväksi. Veranta on TAAS täynnä tavaraa. 
Ajatelkaa; mulla olis pakastimessa kaksi pakettia jäätelöä, mutta en voi syödä niitä, kun en pääse pakastimelle, kun sen edessä on niin paljon tavaraa! Julmaa. 
Mutta. Tiistaina Kotikolo ei ole enää meidän, vaan siellä alkaa remontti uutta perhettä varten. Onnea heille uuteen kotiin. 

Nyt saisi muuttaminen jo riittää

Nyt ei jaksaisi enää muuttaa, varsinkin kun edellinenkin muutto on vielä vaiheeessa. Onneksi tästä viimeisimmästä muutosta ei ollut sillain hirveästi vaivaa; ei tarvinnut pakata eikä se oikeastaan vienyt kauheasti aikaakaan.  

Tähän mennessä on vaadittu kolme puhelinsoittoa ja muuttoilmoitukset. Kun muutto on selvä, tarvitaan vielä kaksi puhelinsoittoa, jotta asia, josta kaikki alkoi, saadaan hoidettua loppuun.

Ei, ei tarvitse kauhistella - ei missään nimessä. Tilanne on koominen kaikessa omituisuudessaan eikä tälle voi kuin nauraa. Varsinkin nyt, kun muutamme pois olemattomasta talosta :D

Kaikki alkoi laskusta. Laskusta, jossa laskutetaan jätehuollon perusmaksua. Pikaisella vilkaisulla se oli jo menossa "läpi" eli maksuun sen kummempia ajattelematta. Mutta joku ratas klikkasi sittenkin kiinni. Miksi laskussa on kaksi perusmaksua *hmmm*  Toinen ei voi olla kesämökistä, koska se ei kuulu samaan jätehuoltoalueeseen tai mikä-se-nyt-onkaan. 

Asia selviää puhelinsoitolla, eihän siinä sen kummempaa. 

- Juu, kun siinä on osoitteessa on kaksi asuintaloa. Vuonna 1920 rakennettu ja vuonna 2002 rakennettu.

- Ahaa. Tuota, kun ei tässä osoitteessa ole kuin yksi asuintalo, vuonna 2002 rakennettu talo. Se toinen talo on purettu/poltettu ja tämä rakennettu sen paikalle. 

- No siinä tapauksessa teidän pitää olla yhteydessä kunnan rakennusvalvontaan, että he poistavat sen olemattoman puretun talon ja sitten soitatte meille takaisin, niin korjataan se lasku. Laitetaan laskulle maksuaikaa, niin teillä on aikaa hoitaa asia.

- Selvä, minäpä teen niin, kiitos avusta.

*****

- Rakennusvalvonta, miten voin auttaa?

- Pöllö täällä Pöllöpesästä päivää. Kun tässä meidän osoitteessa on kuulemma kaksi taloa, mutta kun ei täällä oikeasti ole kuin yksi, tämä uudempi. Se vanha on purettu/poltettu, kun tätä on ruvettu rakentamaan. 

- Katsotaanpa.. Pöllön A-noppi? 

- Niiiin... Hän on jo nukkunut pois ja talon omistaa hänen poikansa Mursu, Pöllön puoliso. Muutimme tänne jo pari vuotta sitten. 

- Eipä tässä sitten mitään, korjataan tiedot ja poistetaan se olematon purettu talo tiedoista.

- Kiit..

- Jaa, mutta eipäs tämä onnistukaan. Väestötietojärjestelmän mukaan te asutte siinä talossa. 

- ?? Tuota, kyllä me ihan tässä uudemmassa talossa asutaan, missä A-noppikin ehti asua 17 vuotta. Muutimme kaupungista. 

- Nyt en osaa sanoa mitä tässä on tapahtunut, mutta ennen kuin vanha talo voidaan poistaa, teidän täytyy tehdä muuttoilmoitus siitä vanhasta talosta uuteen taloon. Kun muuttoilmoitus on käsitelty, soitteletko uudelleen, niin hoidetaan asia kuntoon.

- Selvä, tehdään niin. Kiitos paljon avusta.

****

- Digi- ja väestötietovirasto, miten voin auttaa? 

- No se on Pöllö täältä Pöllönpesästä hei. Kuule semmoista asiaa soittelen, kun me kuulemma asutaan semmoisessa talossa, jota ei ole olemassakaan. Osoite on oikea, tässä osoitteessa on ihan oikea talo, se on rakennettu sen vanhan talon tilalle, mutta jostain syystä meidän muuttoilmoitus kaksi vuotta sitten on rekisteröitynyt siihen vanhaan taloon. Miten tämä nyt voidaan korjata?

- Teidän täytyy tehdä muuttoilmoitus. Sen voi tehdä netissä tai sitten postissa. Kirjoitatte siihen lisätietokenttään mistä on kysymys, siihen ei paljon mahdu, mutta koettakaa lyhyesti kirjoittaa. Ja siihen se oikea osoite, kun lomake ei hyväksy, että vanha ja uusi osoite on samoja. Jättäkää uudesta osoitteesta vaikka talon numero pois. 

Ja muuttopäivä ei voi olla kuukautta vanhempi. Postissa jos teette paperilla ilmoituksen, niin muuttopäiväksi korkeintaan 3 vkoa taaksepäin, pitää huomioida postin kulku.

- Hyvä, mepä yritetään saada ilmoitus tehtyä, toivotaan että se onnistuu ja postitkin löytää vielä jatkossakin perille. Kiitos sinulle avusta ja hyvää viikonloppua. 

****

Ja niinpä me sitten muutettiin ja nyt me odotetaan, että muuttoilmoitus käsitellään, jotta voin soittaa uudestaan sinne rakennusvalvontaan ja sitten sen jälkeen sinne jätehuoltoon. Ja sitten saan varmaan sieltä jätehuollosta luvan vähentää siitä laskusta sen toisen perusmaksun ja voin maksaa sen laskun. 

Oikeasti, ei tuolle voi muuta kuin nauraa. 

Äitirakas kysyi tänään, miltä tuntuu asua "olemattomassa" talossa näin sateisena päivänä. Soitin hänelle ja vastasin, että se on varmaan vähän samanlaista kuin miten toimii langaton netti piuhan kanssa ;)

Oli nimittäin operaattori x myynyt äidille langattoman netin, jota ei saatu toimimaan niin kuin piti, vaan piti aluksi laittaa "langaton piuha" mokkulan ja kannettavan väliin, että saatiin se toimimaan. 

Nyt se ymmärtääkseni toimii niin kuin pitääkin, joten ehkä mekin tästä kohta päästään asumaan oikeaan taloon :D 

Olenko joskus tullut maininneeksi, että kuulun ihmisryhmään joille sattuu ja tapahtuu? Ja jos ei muuten, niin pistetään sattumaan. Ja tapahtumaankin välillä. 

Harmaakin on kaunista. 

Meilläkin on nykyään lemmikki. Ehkä.

Käytiin jo ennen sitä isolla kirkolla käyntiäni hakemassa kaupunkikolosta tavaraa peräkärryllä, joka vuokrattiin Tokmannilta. Peräkärryä palauttaessa kipaisin kaupan puolella ja ostin samalla Sisu-askin laitettavaksi auton hanskalokeroon, meillä on tapana pitää siellä aina jotain kurkkupastilleja tai jotain. Tällä kertaa se oli siis Sisu-aski, semmoinen iso, jotain vähän väkevämpiä, suola- tms. päällysteisiä. Viskasin rasian avaamattomana hanskalokeroon ja seuraavana päivänä kun oltiin menossa ruokakauppaan, ajattelin avata sen. 

Vaan kappas: joku olikin jo avannut sen. Nakertanut rasian nurkkaan reiän ja ottanut sieltä muutaman karkin ulos, mutta eipä ollutkaan syönyt niitä. Taisi olla turhan väkeviä rosmolle. Samalla syttyi lamppu! Mikä ihme oli se valkoinen tikku apukuskin puolella, melkein keskikonsolin takana. Auto parkkiin ja notkea Pöllö tutkimaan asiaa, ja kyllä vain. Koiralle tarkoitettu herkkutikku. Peräisin takaoven taskussa olleesta avoimesta muovipussista. 

Kaikki nuo meni roskikseen ja asia unohtui. Sunnuntaina kaupasta tullessa laitoin hanskalokeroon pari pikkupakettia nenäliinoja. Ja seuraavana aamuna kaupunkikoloon mennessä kun olin ottamassa sieltä kynsiviilaa, kohtasin tällaisen näyn:

Olin unohtanut kokonaan, että jossain konepellin uumenissa käy lämmittelemässä joku hiiri tai päästäinen tai joku, ja käy näköjään myös hanskalokerossa. Nyt oli löytänyt nenäliinapaketit ja nakertanut niitä! Missään muualla autossa se (tai ne) ei käy, ei ole pesää missään eikä ole syöty mitään muuta, vain tuolla hanskalokerossa. Piti siivota se kotiin tultua, mutta olin niin poikki puhki katki, että jätin nenäliinat sinne vielä tulevaksi yöksi, pupeltakoot niitä nyt sydämensä kyllyydestä. Siivotaan huomenna, katsotaan samalla konepellin alle, että miltä siellä näyttää, onko siellä joku pesä jossain. 

Naapurin Kapun kanssa täytyy tehdä sopimus: ei pissaile meidän pihalle ja jättää pikkulinnut rauhaan, muuten toivotamme sen oikeinkin tervetulleeksi meille pitämään jöötä. Mau. 

Viikko sitten maanantaina siirrettiin kaupunkikolosta Pojan tavaroita varastoon. Poika teki suurimman työn, mutta emmehän me nyt ihan tyhjän panttina voineet vierestä katsella. Kaikille meille rankka päivä ja kun illalla tulimme Mursun kanssa kotiin, poikkesimme hakemassa kaupasta nopeaa suuhun pantavaa. Sain kassahenkilön hämmentymään kun maksettuani toivotin hänelle "Kiitos ja hyvää yötä" 

Kaupunkikolo on nyt laitettu myyntiin. Monen monta vuotta Pöllöperheen elämää jää taakse ja toivottavasti joku ostaa kolosta perheelleen uuden kodin. Ja löytää nurkista sinne jääneiden pienten villakoirien lisäksi muistoja hauskoista hetkistä, iloa ja lämpöä. Naapuritkin on mukavia. Se oli hyvä koti, mutta nyt on koko perheen aika siirtyä elämässä eteenpäin. 

YOUNG LADY kuittaa - Pöllö kaivautuu pöllöviltin alle sukkapuikkojen pariin.  

(ja pahoittelee kirjoitusvirheitä, puuttuvia sanoja ja kummallisia lauseita, yrittäkää ymmärtää) 

Maailma pyörii pyörii vaan

On se uskottava: ei ole kirkolla käynti Pöllöä varten. Ei varsinkaan isolla kirkolla. 

"Kylässä hyvä, kotona paras"  Kylässä oli hyvä olla, hyvänä pidettiin ja huolehdittiin, mutta otsikkoon viitaten - ylimääräinen pyöriminen loppui kotipesässä.

Ennen isolle kirkolle lähtöä vietin taas muutaman päivän kaupunkikolossa tavaroita järjestellen ja läpikäyden. Edelleen ihmettelen, miten ihmeessä ihmisillä - tarkoitan nyt itseäni ja Mursua - voikaan olla niin paljon tavaraa! Niin paljon kuin olen sitä vienyt kierrätykseen, kuinka paljon onkaan Äitirakas ottanut pihalle sijoitukseen pöllöjä ja muuta. Ja roskaakin löytyy aina vaan. En voi ymmärtää. 
Ihana Ystävä oli taas apuna, jaksoi auttaa työpäivän jälkeen ja vielä ruokkiakin mut. 
Kun koloa oli saatu vähän järjesteltyä, siellä kävi valokuvaaja joka sai yllättävän hyviä kuvia omaan silmään "ei-niin-siististä" asunnosta. Edelleen liikaa pahvilaatikoita ja sellaista. Mutta kun osaa käsitellä kuvia, niin kyllähän niistä hyviä sai. 

Täti ja Eno tulivat tekemään tupatarkastuksen Pöllönpesässä ja koska olin jo pakannut viikon tavarat, maailman pyörimisestä huolimatta Mursu päästi Pöllönsä matkaan, Tädin turvalliseen seuraan. Matka isolle kirkolle meni mukavasti pienimuotoista sukuselvitystä tehden - päätettiin ensi kesänä koota koko suku kasaan ja matkata porukalla naapuriin selvittämään, kuuluuko siellä oleva linna meille. Voihan se kyllä olla niinkin, että ei, mutta voihan sitä aina haaveilla. Jos näet olisi oma linna ja paljon maata... no, kyllä se mummolakin siellä järven rannalla meille riittää, se on kyllä oikeastaan mukavampi: rakkautta, lämpöä ja paljon muistoja täynnä. 
Unohdetaan se linna.

Mutta niin. Sinne Tädin luo tutulle sohvalle majoituin lauantaista tiistaihin. En paljon sohvalta nenän puuterointia pidemmälle liikkunut. Sunnuntaina yritin; lähdettiin kävelylle kun oli niin upea ilma. Hyvä jos puoli kilsaa ehdittiin kävellä, kun maailma rupesi heittämään häränpyllyä. Jonkun aikaa selvisin sillä, kun katsoin kävellessä kauas eteenpäin, mutta kauaa sekään ei auttanut :( 
Lopulta oli vaan luovutettava ja oikaistava lyhintä reittiä takaisin, Tädin pitäessä pystyssä. Muutaman ohikulkijan katseesta saattoi lukea "no just, sunnuntai hädin tuskin puolessa ja nyt jo tuossa kunnossa". 

Siinä hitaasti kävellessä tuli mieleen ajatus huomioliivistä tms., jonka selässä lukisi esim. 

"Kiitos kun autat, sain sairaskohtauksen" 

Koska maailman pyörimistä oli kestänyt jo muutaman päivän, soitin heti maanantaiaamuna neurologian polille soittopyynnön josta soitettiinkin aika pian takaisin. Kerroin huoleni ja Riesa-hoitaja teki taikoja esimiehensä kanssa ja sai kuin saikin siirrettyä marraskuulle suunnitellun lääkärin soittoajan torstaille. Ja jos oireet pahenee, niin sitten päivystykseen isolla kirkolla, kun sehän on meidän omaa aluetta muutenkin. Kyllä tuli taas hyvä mieli hyvästä palvelusta, kun meidän terveydenhuoltoa aina moititaan. 

Tiistaina käytiin Tädin kanssa tervehtimässä Isotätiä. Voi miten hän oli käynyt pieneksi ja hauraaksi, mutta siitäkin tuli niin hyvä mieli, kun näin miten hän ilahtui näkemisestäni ja kun hän muisti minut, ja Mursunkin. Isotädillä on ikää jo lähemmäs sata vuotta, joten ei ole ihme, jos ei meitä kaikkia aina muistaisikaan :)

Sieltä palattuamme olikin sitten kortteerin vaihto. Myyntisirkkusystäväni tuli pienen suloisen Nappisilmän kanssa hakemaan mut luokseen. Ensin oltiin yksi yö ja päivä lapsenvahtina Nappisilmälle. Late Lammas -sukat oli tuliainen Nappisilmälle; ei ihan heti tahtonut niitä sovittaa, mutta ei antanut niitä poiskaan eikä antanut niitä mummillekaan. Höpsö pieni poika <3

Vähän isomman "mummin pojan" tapasin torstaina. Olipa kasvanut siitä kun hänet viimeksi näin. Odotin saavani niitä ihania korvapuusteja joita sain edelliselläkin kerralla, mutta nuorilla miehillä on omat kiireensä, eihän ne leipomaan ehdi... Olen kuitenkin niin otettu, että hän järjesti aikaa ja tuli tapaamaan mua. Yhtä hauskaa meillä oli kuin viimeksikin, vatsat kippurassa naurettiin. 

Perjantaina tuli yllätyshälytys lapsenvahdiksi, joten eipä muuta kuin menoksi vain. Yökkäri ja muutkin kamppeet mukaan, Nappisilmä lupasi saattaa Pöllön juna-asemalle seuraavana päivänä, että pääsisin kotiin. 

Ja maailma pyöri edelleenkin - osittain sen takia moni suunniteltu juttu jäi tekemättä, mutta ehkä seuraavalla kerralla. 

Niin ja se lääkäri. Soitti niin kuin pitikin, kuunteli ja lohdutti, ettei ole päässä vikaa. Ehkä on "tekemässä isompaa kohtausta" tai jotain. No, verenpaine oli vähän korkealla, kun sitä sinä päivänä siinä mitattiin... Verikokeita määräsi ja käski soittaa, jos en tokene. Muuten soitellaan keväällä. 

Täähän on jo kauheen pitkä? Ette te jaksa lukea enempää, en usko ainakaan. 

No mutta lensin siis kohti kotia - tai oikeammin tulin junalla. Sain ensimmäistä kertaa eläkeläisalennuksenkin jostain ja sain näyttää mun työeläkekorttia :) Ja lunta näin matkalla. Mutta olinhan pohjoiseen päin tulossakin... Mursu haki asemalta ja ah, miten ihanaa oli tulla kotiin omalle sohvalle, oman pöllöviltin alle. 

Niin kuin alussa kirjoitin: "Kylässä hyvä, kotona paras" 

Koittakaa selvitä tästä nyt ensin, jatkan vähän myöhemmin <3

Pöllöhillo

Lupasin kertoa mitä on pöllöhillo. Ei, se ei suinkaan ole pöllöistä tehtyä hilloa, siinä ei ole höyheniä eikä kovaa nokkaa. Mutta metsäisiä herkkuja siinä on - tietenkin, kun kyseessä on hillo.

Käytiin Mursun kanssa Myllypuodissa ostamassa Ystävälle...hmm... ohrasuurimoita ja kaurasuurimoita. Siinä samalla jäi matkaan pussillinen talkkunajauhoja. 

Talkkunajauhot saikin autossa aikaan melkoisen keskustelun; toinen meistä kun on lähtöisin Pohjois-Karjalasta ja toinen niin hämäläinen kuin hämäläinen olla voi - ei nyt ihan siinä myllyn ovella syntynyt, mutta ei kaukaa hae. Siinä liepeillä. 

Käytiin keskustelua talkkunan syömisestä ja miten sitä on syöty (no lusikalla tietysti...illan puujalka..). 

Mursu ei oikein muistanut koko talkkunaa, mutta meillä kyllä kesäisin syötiin talkkunavelliä: piimää, talkkunajauhoa ja vähän sokeria. Ai että se oli hyvää. 

Äitirakkaan kanssa vaan todettiin illalla, ettei enää saa sitä kunnon piimää, sitä mitä ennen oli valko-vihreässä tölkissä.

Toinen herkku mitä kesäisin syötiin oli MUSTIKKAPÖPERÖ. Eli PÖLLÖHILLO 😂

No, tuon tiedon minäkin sain wikipediasta, en ollut ennen kuullut mustikkapöperölle moista nimeä. Mutta olisiko sillä lapsuuden mustikkapöperön syömisellä jotain tekemistä tällä pöllöilyllä?

Wikipediasta löytyi talkkunasta paljon mielenkiintoista tietoa, jota Mursulle luin siinä automatkalla. 

Kuten miten sitä Savossa käytetään. Mielessä pyörähti ajatus, että soittaisinko siellä Etelä-Savossa asuvalle ystävälle ja kysyisin, on talkkuna hänelle tuttu. Hyvä, että ehdin ajatella ajatusta loppuun, kun puhelin soi ja ruudulla lukee hänen nimensä! Hämmästyin niin, etten meinannut osata vastata.

Kutakuinkin tuollainen taisi olla se talkkunajauhopaketti silloin lapsuudessa - joutsenmerkkiä yms. lukuunottamatta. Eikä taidettu kertoa terveellisen kuidun määrästäkään. Se oli talkkunaa, hyvää ja terveellistä. 

Oletkos sinä syönyt pöllöhilloa?

Tai kuinka moni teistä on syönyt pöllöhilloa? Kuinka moni tietää ilman wikipediaa mitä on pöllöhillo?

Tunnustan, etten ennen tätä päivää tiennyt lapsena useinkin syöneeni sitä, eritoten mummulassa kesäisin. Ai että se oli hyvää. Ja saanpa taas jatkossakin syödä sitä, nam nam 😋

Enpä kerrokaan vielä mitä se on - lupaatteko olla urkkimatta wikipediaa ja ihan rehellisesti kertoa tietonne? Jos ei kukaan ole minun laillani pöllöhillosta kuullutkaan, niin kerron vastauksen jonkun tovin kuluttua, en jätä teitä epätietoisuuteen.

Löysin sen kadonneen kuvan niistä villasukistakin, niistä perussukista. Niistä jotka nytkin lämmittää varpaita. "Se mikä pitää kylmän, pitää lämpimänkin". Tämän aamun aamu-tv:ssä oli ollut vanhoja säähän liittyviä sanontoja. Jatkoin niitä.

Tässä ne sukat. Melkein koko lankakerä meni. Nyt on työn alla yhdet keskeneräiset sukat, samalla mietin kuumeisesti, miten toteutan Late Lammas -lapaset *ankaraa pohdintaa*. Tuli muuten tässä mieleen, että eihän Sus' vaan Lampaita raatele *pyörittelee silmiään peloissaan*. Eihän?

 

Sytytin kynttilän

Kynttilän mukana palaa sanat, joita ei ole. On vain muistot, vielä viime viikoltakin.

Punaisissa kärpässienissä valkoiset pilkut ovat sienissä asuvien peikkojen ja menninkäisten valoja - näin syksyllä valoja jo iltapäivällä tarvitaan; siihen aikaan kun kävimme lenkillä.

Metsässä on suuria alueita pehmeää sammalta: siellä keijut, menninkäiset, tontut ja peikot heittelevät kuperkeikkoja ja makaavat selällään katselemassa taivaalla lipuvia pilviä.
Se oli niin houkuttelevan näköistä, että mekin olisimme halunneet tehdä niin.

Ohikulkijat joskus naurahtivat meille ja meidän menninkäisjutuille - oli mukava nähdä hymy muidenkin lenkkeilijöiden kasvoilla.

Puhuttiin myös vaikeista aiheista. Usein kävelylenkki alkoi hautausmaalta, tietyltä haudalta, kyynelten valuessa. Silloinkaan ei ollut sanoja, mutta niitä ei tarvittu. Ystävä tiesi ja tunsi.

Tänään Ystävää ei enää ole kuin muistoissa. Hän nukkui ikiuneen viime yönä - toivon, että hän tapaa pian tyttärensä, jota hän kaipasi viimeiset vuodet niin, että kivun sydämessään saattoi tuntea. 

Hyvää matkaa Ystävä, sinun suuri ja lämmin sydämesi jättää suuren tyhjän aukon elämääni 💓

Sininen Lintu

Cafe latte - olkaa hyvä!

Olkaa hyvä 😊

Just ehdin sen nähdä, sitten tuli halla ja vei sen. En ehtinyt peittää sitä, kun lluulin, ettei vielä ole yöpakkasia meillä. Väärin luulin. Vaan ei haittaa. Olimme jo päättäneet, että näitä joriinin juuria emme laita talvehtimaan emmekä istuta ensi keväänä uudelleen. Tuo paikka saa ensi kesäksi uudet kesäkukat. 

Mutta vieläköhän ne juuret olisi elossa, adoptoisikohan Äitirakas nekin, niin kuin kaupunkipöllötkin. Täytyypä kysyä. 

Pistäydyin toissa viikolla kaupungissa. Ystäväni Riesa tahtoi viettää aikaa kanssani. Meillä oli toooosi kivaa iskuporakoneen, vasaran ja muiden työkalujen kanssa. Onneksi Oikea Ystävä tien toiselta puolelta oli joka kerta paikalla, kun Riesakin. 

Edelleen olen sitä mieltä, että kaupunki on parhaimmillaan silloin, kun se näkyy auton taustapeilistä. Vaan silti aion mennä sinne loppuviikosta. Jokaisella meistä kun on omat vikansa pääkopassa. Mulla tuo "menen kaupunkiin, vaikka koti maalla on paras paikka". 

Tänä aamuna "aamukahvitorkut" (Sus', nyt hiljaa ja luet oikein, TORKUT), keskeytyi oven paukutukseen. Tiedossa siis melko varmasti kakkosaamukahvit. Bingo! 

Sen tietää siitä, että oveen paukutetaan ovikellon soiton sijaan. Kuulumiset vaihdettiin pihalla - vaikkei pöytä-penkki -setti olekaan vielä paikallaan; ensi kesänä sitten. Koska aurinko paistoi, oli pihakiville ilmestynyt auringonpalvojia:

Se mikä etana-etana-näytä-sarves -laji tämä on, ei selvinnyt, sillä googlesta löytyi vain ukkoetanoita ja espanjansiruetanoita ja tämä ei oikein sopinut joukkoon. Kokoa näillä oli nimittäin noin tulitikun verran. Noiden jälkiä ne muuten varmaan oli eilen aamulla yhdellä kivellä kun katselin. Kumpikaan ei ollut käynyt ulkona, mutta yhdellä kivellä oli selvästi märkä "jalanjälki".

Vielä ennen kuin lopetan tämän höpinän, palaan ihan alkuperäiseen bloggailuun. Sukkapuikot on taas ruvenneet pysymään kädessä ja olen saanut jotain aikaiseksi.  Puhelimen vaihtuessa yksi kuva ihan perussukista hävisi, mutta tämä on onneksi tässä, koska nämä vasta valmistuivat

"Päkä päkä mustapää

onko sulla myytävää?

Onhan mulla villoja,

kolme pulskaa pussia:

yhden myyn ukolle,

yhden ukon akalle,

yhden pojannappulalle,

jos hän ehtii hakea."

Nämä Late Lammas -sukat pyysi Myyntisirkkusparini kutomaan pienelle pojanpojalleen ja pitää kuulemma viedä itse perille. Olen järjestellyt kyytiä isolle kirkolle, sillä siitä hyvästä, että lähden näitä sinne viemään saan iki-ihania KORVAPUUSTEJA! Tunnen tuoksun jo nenässäni, nam! 

Kahden vuoden takainen Myyntisirkkusreissu on muuten jäänyt kesken, huomasin tässä päivänä muutamana. Koetan muistella reissua ja jos mitään muistan/muistetaan niin kirjoittelen sen loppuun. Katsotaan kuinka käy. 

Nyt nukkumaan, kehottaa

YOUNG LADY 😏😉

Perunalive ja muuta tosi-(tv)elämää

 Minusta ei oo lyhyesti asioita selvittämään, mutta yritän kuitenkin ;) TV:ssähän on taas alkanut muiden tosi-tv -ohjelmien rinnalle Big Brother ja - pahoittelut teille jotka siitä pidätte ja sitä seuraatte - se on yksi niistä vihonviimeisistä ohjelmista joita meidän matolaatikosta katsotaan. 
Ennen ohjelman alkamista sitä mainostettiin useammallakin eri mainoksella ja yksi niistä oli sellainen, jossa nuorehko mies katsoo kannettavalta "Perunaliveä" - vrt. norppalive, kalasääskilive ym. Ja mikä oli ilo hänellä, kun ikkunan taakse tuli kuumailmapallo, jossa BB-juontajat kertoivat, että KOHTA SE ALKAA! 
Jos meillä olisi pakko valita noista kahdesta ohjelmasta, niin katselisimme Perunaliveä; miten peruna hyvässä kellarissa talvehtii, keväällä sitten alkaa itämään, kylvetään maahan ja miten se kasvaa ja lopulta päätyy lautaselle syötäväksi ja sato taas kellariin jne.
Samalla kun odotamme kotimaista elokuvaa PERUNA nähtäväksi televisiossa sitten joskus. 

Tunnustan: meidän perunat jääkaapissa oli kasvattaneet oikein kunnon idut, hyvä ettei ne jo luikerrelleet vihanneslaatikosta ulos. Nolottaa. Vein ne pois.
Samoin muutaman kananmunan. Olivat olleet jääkaapissa niin kauan, etten uskonutkaan niiden olevan käyttökelpoisia. Olen joskus 13-14 ikäisenä ollut lähellä kun kananmunaheittokisassa toinen kilpailija sai päälleen mädän kananmunan. Se haju tulee muistoista nenään vieläkin, se on kammottava. 
Nolottaa ne munatkin. Meidän periaatteena on, ettei hävikkiruokaa synny. Ruokaa ostetaan tarpeeseen tai jos ostetaan kerralla enemmän, se säilötään pakastimeen. 

Perjantai oli hieno päivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli juuri sellainen lämmin päivä kuin kesäpäivien pitäisi olla. 
"Aamukahvitorkut" keskeytyivät ovikellon soittoon, kumpikin ponkaisi ylös pöllämystyneenä. Meillä ei yleensä kukaan soita ovikelloa vaan kolkuttaa oveen - tai ikkunaan. 
Mursu meni ovelle ja pihalla oli vanha pappa kahden kepin kanssa. Nyt uskallan sanoa vanha, sillä ikää oli varmaankin lähemmäs 90 vuotta. Autolla hän oli tullut, mutta oli jättänyt autonsa tuohon maantien laitaan. Ongelmana hänellä oli kannettava tietokone, joka oli lakannut toimimasta. Hän muisti, että olisi joskus aikaisemminkin saanut apua tästä talosta tietokoneongelmaansa, mutta.. erehtyi kyllä talosta. Hetken aikaa pohdittiin, mistä apua voisi saada, mutta kun ei mekään tiedetty eikä heti hoksattu, niin Mursu lupasi lähteä katsomaan konetta. Vaan papallapa olikin kone mukanaan, joten pyydettiin hänet meille sisälle. Yritettiin selvittää mikä olisi koneessa vikana; luultavasti joku automaattipäivitys jäänyt keskeneräiseksi. Vaan kun koneessa oli tämä kuva semmoinen 1 cm x 2cm eikä siitä saanut mitään selvää. Ei saatu suuremmaksi millään. 
Poika ei vastannut puhelimeen. Hmmm... Onneksi on lisää näppäriä nuoria miehiä joille soittaa, ja hänen etsiessään neuvoa soitti Poikakin. Kaksi nuorta miestä yrittää etsiä neuvoa samalla kun me - tadaa keksitään ainoa "kalkkisten" keino: onhan meillä suurennuslasi! :) No, ei auttanut suurennuslasi, eikä löytäneet konstia nuoret miehetkään. Pakko oli lähettää pappa koneineen tuonne isommalle kylälle. Toivottavasti hän löysi sieltä apua ja sai koneen toimimaan.

"Aamukahvitorkkujen" keskeydyttyä päätettiin lähteä kauppareissulle ja koska oli niin hieno keli, reissu kesti taas tavallista pidempään. Joutsenia, kurkia, taas uusia taloja ja latoja mitä ei kesällä puiden lehtien takaa oltu nähty.
Kun päästiin kotiin, tutkittiin jälkiä pihalla. Onko meistä tulossa ihan oikeita maalaisia? "Onkos tuota luutaa joku siirtänyt?", "Olikos tuo harava tuossa kun lähdettiin, onko täällä käynyt joku?" No meillä oli käynyt traktori ja kärry hakemassa neljännen kuorman rankoja pari viikkoa sitten kaadettujen puiden jäljiltä. Nyt alkaa olla jäljet siivottu siltä osin - jäljellä on sitten pihan laittoa ja sellaista, kukkapenkki kärsi aikalailla, mutta parempi niin. Jos kerran on kovia tuulia luvattu, niin kärsinyt kukkapenkki on pientä sen rinnalla, että toinen tai pahimmassa tapauksessa molemmat koivut olisi kaatuneet meidän punaisen tuvan päälle. 

Katuvaloa ei muuten ole vielä käyty korjaamassa. Oltiin aivan liian optimistisia Mursun kanssa, kummankin arvaus sen toimimispäiväksi meni ihan hutiin. 

Tiedättekö muuten mikä on ainakin yhtä säälittävää kuin omaan sylkeensä "tukehtuminen"? Se, kun valvoo koko yön oman kuorsauksensa takia. Ja toinen nukkuu vieressä tyytyväisenä, eikä muka ole kuullut mitään, kun aamulla kysyt. 

Ettei päivitys ihan ilman kuvaa jäisi, niin tässä jotain lähes ennen näkemätöntä. Edellisestä kerrasta on ainakin kymmenen vuotta, ellei enemmänkin. LEIVOIN. Tästä piti tulla Mokkapaloja piirakkavuossa, mutta siinä vaiheessa kun olin aloittamassa kuorrutteen tekemistä, huomasin, ettei ole perunajauhoja. Mutta oli suklaamousse -jauhetta. Ja vasta silloin kun tämä lehmän läjältä näyttävä piirakka oli syötävänä, tajusin, että olisin voinut korvata perunajauhot sillä suklaamousse -jauheella. Mutta hyvää se oli näinkin, vaikka ulkonäkö kuvassa on sitä mitä on. NAM.

Onko ikä sittenkään vain numeroita?

"Asioilla on tapana järjestyä - tavalla tai toisella."

Tuo on ollut mottoni, voimalauseeni, vuosikymmeniä. Ja uskon siihen edelleenkin. Asiat järjestyvät kyllä, kun uskot niin. Ja kun vielä tarkistat oman asenteesi. 

Soitin viikko sitten pankin asiakaspalveluun, halusin varata ihan henkilökohtaisen käyntiajan omaan konttoriini. Tai siis eihän se mun konttori ole vaan sen pankin, mutta siis sinne missä ollaan aina asioitu. Puheluun vastasi ystävällinen nuorehko mies ja yritti etsiä vapaata aikaa, kiire kun ei ollut. Jostain syystä hän ei onnistunut varaamaan aikaa vaan pahoitellen kysyi, pystyisinkö tekemään sen itse netissä. Totta kai, eipä tuo nyt suuri vaiva olisi. Kerroin kuitenkin lyhyesti mistä oli kysymys ja kysyin, miten tulisi menetellä; mitä tarvitsemme mukaan tapaamiseen. 

"No kuule, minäkin voin sen asian tästä hoitaa, laitan viestillä ohjeet verkkopankkiin ja kun vastaat viestiin, niin asia lähtee etenemään." 

Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa; kahdessa päivässä asia oli hoidettu ja nyt ollaan kaikki tyytyväisiä: minä, Mursu ja pankki. Ja varmaan Oskarikin, kun häntä ystävällisesti kiitin hyvästä palvelusta. 

Mitäkö otsikolla sitten on taas tekemistä yhtään minkään kanssa? Kaikenlaista. Tätini, jonka kanssa on ennen tätä-jonka-nimeä-en-lausu, pidetty maailmanparannussessioita, soitti viime viikolla. Puheeksi tuli hänen lapsenlapsensa, jotka ovat kasvaneet niin, että ensimmäinen pääsi jo ripille. Vaikka vasta oli ihan pieni ja laskiaisriehasta lähtiessään kuiskasi korvaani "kiva kun sä olit täällä".  Siinä sitten pohdittiin puhelimessa, että kai tässä on ruvettava uskomaan, että ikää tulee, ei se muu auta. Huokaus. 

Illalla Siskorakas soitti videopuhelun. Tuleva Lääkäri, (4 v.), tuli kysymään "oletko sinä mummo", " "kuka sinä olet". Ja sitten: "HELLO YOUNG LADY! I LOVE YOUR GLASSES" 💗💗

Young lady! Nuorruin hetkessä ainakin viisi vuotta ja tuosta tuli mun uusi voimalauseeni! 

Tässä reilun viikon aikanakin sitä on jo tarvittu, mutta kun sen muistaa, ei voi muuta kuin hymyillä ja unohtaa kaiken ikävän.

Ja kyllä, ikä on muutakin kuin vain numeroita. En tarkoita negatiivisia asioita, vaikka tottahan niitäkin on. 

Ikä saa muistelemaan erilaisia asioita. Muistelitko esim. 20 vuotta sitten, millainen oli oma lapsuutesi? Kuinka paljon edes muistit asioita lapsuudestasi? Meillä ainakin enemmänkin muisteltiin Pojan lapsuutta; naurettiin niille hassuille ja kummallisille jutuille. Naamasaukoille ja muniiteille, jotka saivat ihmiset hämmentymään.

Nyt kun ajellaan käymään kaupungissa ja ajetaan mummolan ohi, käännyn joka kerta katsomaan sitä, vaikkei se enää edes kunnolla näy, eikä ole ainakaan pariin kymmeneen vuoteen ollut suvun hallussa. Muistoja tulee mieleen kuitenkin. Mitä leikittiin, miten kitkettiin porkkanamaata, mitä syötiin... Kesällä paistoi aina aurinko. Mummon kanssa käytiin lypsämässä lehmiä - vaikken koskaan niitä oppinutkaan lypsämään. Miltä maistuu lypsylämmin maito? Entä itse kirnuttu voi? Miten vähän vanhemmat sedät huijasivat mut hoitamaan voin kirnuamisen loppupuolen, sen raskaimman osuuden, ennen kuin mummo tai joku muu sitten hoiti loppuun asti. 

Miten joulun alla käytiin maistelemassa piparitaikinaa salassa ja luultiin, ettei kukaan huomaa.

On muistoja Mursullakin.

Miten meidät on kasvatettu ja miten olemme sieltä poimineet opit ja ohjeet, joilla olemme kasvattaneet Pojan. Omillaan pärjäävän, jota katsellessa huomaa, että emme enää olekaan ihan
nuoria. 

Saatiin Äitirakkaalta ja Tunturiruipelolta lahja pimeisiin syysiltoihin. Tätä ei tuuli kaada eikä vie, painaa nimittäin ihan tolkuttomasti.  Ja ei, keskellä ei muffinsia, vaikka siltä vähän näyttääkin, vaan sellainen iso ulkotuli. 

Koittakaas taas pärjäillä; ja jos joku löytää mistä ja milloin se perunalive tulee, mitä telkkarissa mainostettiin, niin kertokaa. Katselisin mieluummin sitä kuin noita muita tosi tv -ohjelmia.