Maailma pyörii pyörii vaan

On se uskottava: ei ole kirkolla käynti Pöllöä varten. Ei varsinkaan isolla kirkolla. 

"Kylässä hyvä, kotona paras"  Kylässä oli hyvä olla, hyvänä pidettiin ja huolehdittiin, mutta otsikkoon viitaten - ylimääräinen pyöriminen loppui kotipesässä.

Ennen isolle kirkolle lähtöä vietin taas muutaman päivän kaupunkikolossa tavaroita järjestellen ja läpikäyden. Edelleen ihmettelen, miten ihmeessä ihmisillä - tarkoitan nyt itseäni ja Mursua - voikaan olla niin paljon tavaraa! Niin paljon kuin olen sitä vienyt kierrätykseen, kuinka paljon onkaan Äitirakas ottanut pihalle sijoitukseen pöllöjä ja muuta. Ja roskaakin löytyy aina vaan. En voi ymmärtää. 
Ihana Ystävä oli taas apuna, jaksoi auttaa työpäivän jälkeen ja vielä ruokkiakin mut. 
Kun koloa oli saatu vähän järjesteltyä, siellä kävi valokuvaaja joka sai yllättävän hyviä kuvia omaan silmään "ei-niin-siististä" asunnosta. Edelleen liikaa pahvilaatikoita ja sellaista. Mutta kun osaa käsitellä kuvia, niin kyllähän niistä hyviä sai. 

Täti ja Eno tulivat tekemään tupatarkastuksen Pöllönpesässä ja koska olin jo pakannut viikon tavarat, maailman pyörimisestä huolimatta Mursu päästi Pöllönsä matkaan, Tädin turvalliseen seuraan. Matka isolle kirkolle meni mukavasti pienimuotoista sukuselvitystä tehden - päätettiin ensi kesänä koota koko suku kasaan ja matkata porukalla naapuriin selvittämään, kuuluuko siellä oleva linna meille. Voihan se kyllä olla niinkin, että ei, mutta voihan sitä aina haaveilla. Jos näet olisi oma linna ja paljon maata... no, kyllä se mummolakin siellä järven rannalla meille riittää, se on kyllä oikeastaan mukavampi: rakkautta, lämpöä ja paljon muistoja täynnä. 
Unohdetaan se linna.

Mutta niin. Sinne Tädin luo tutulle sohvalle majoituin lauantaista tiistaihin. En paljon sohvalta nenän puuterointia pidemmälle liikkunut. Sunnuntaina yritin; lähdettiin kävelylle kun oli niin upea ilma. Hyvä jos puoli kilsaa ehdittiin kävellä, kun maailma rupesi heittämään häränpyllyä. Jonkun aikaa selvisin sillä, kun katsoin kävellessä kauas eteenpäin, mutta kauaa sekään ei auttanut :( 
Lopulta oli vaan luovutettava ja oikaistava lyhintä reittiä takaisin, Tädin pitäessä pystyssä. Muutaman ohikulkijan katseesta saattoi lukea "no just, sunnuntai hädin tuskin puolessa ja nyt jo tuossa kunnossa". 

Siinä hitaasti kävellessä tuli mieleen ajatus huomioliivistä tms., jonka selässä lukisi esim. 

"Kiitos kun autat, sain sairaskohtauksen" 

Koska maailman pyörimistä oli kestänyt jo muutaman päivän, soitin heti maanantaiaamuna neurologian polille soittopyynnön josta soitettiinkin aika pian takaisin. Kerroin huoleni ja Riesa-hoitaja teki taikoja esimiehensä kanssa ja sai kuin saikin siirrettyä marraskuulle suunnitellun lääkärin soittoajan torstaille. Ja jos oireet pahenee, niin sitten päivystykseen isolla kirkolla, kun sehän on meidän omaa aluetta muutenkin. Kyllä tuli taas hyvä mieli hyvästä palvelusta, kun meidän terveydenhuoltoa aina moititaan. 

Tiistaina käytiin Tädin kanssa tervehtimässä Isotätiä. Voi miten hän oli käynyt pieneksi ja hauraaksi, mutta siitäkin tuli niin hyvä mieli, kun näin miten hän ilahtui näkemisestäni ja kun hän muisti minut, ja Mursunkin. Isotädillä on ikää jo lähemmäs sata vuotta, joten ei ole ihme, jos ei meitä kaikkia aina muistaisikaan :)

Sieltä palattuamme olikin sitten kortteerin vaihto. Myyntisirkkusystäväni tuli pienen suloisen Nappisilmän kanssa hakemaan mut luokseen. Ensin oltiin yksi yö ja päivä lapsenvahtina Nappisilmälle. Late Lammas -sukat oli tuliainen Nappisilmälle; ei ihan heti tahtonut niitä sovittaa, mutta ei antanut niitä poiskaan eikä antanut niitä mummillekaan. Höpsö pieni poika <3

Vähän isomman "mummin pojan" tapasin torstaina. Olipa kasvanut siitä kun hänet viimeksi näin. Odotin saavani niitä ihania korvapuusteja joita sain edelliselläkin kerralla, mutta nuorilla miehillä on omat kiireensä, eihän ne leipomaan ehdi... Olen kuitenkin niin otettu, että hän järjesti aikaa ja tuli tapaamaan mua. Yhtä hauskaa meillä oli kuin viimeksikin, vatsat kippurassa naurettiin. 

Perjantaina tuli yllätyshälytys lapsenvahdiksi, joten eipä muuta kuin menoksi vain. Yökkäri ja muutkin kamppeet mukaan, Nappisilmä lupasi saattaa Pöllön juna-asemalle seuraavana päivänä, että pääsisin kotiin. 

Ja maailma pyöri edelleenkin - osittain sen takia moni suunniteltu juttu jäi tekemättä, mutta ehkä seuraavalla kerralla. 

Niin ja se lääkäri. Soitti niin kuin pitikin, kuunteli ja lohdutti, ettei ole päässä vikaa. Ehkä on "tekemässä isompaa kohtausta" tai jotain. No, verenpaine oli vähän korkealla, kun sitä sinä päivänä siinä mitattiin... Verikokeita määräsi ja käski soittaa, jos en tokene. Muuten soitellaan keväällä. 

Täähän on jo kauheen pitkä? Ette te jaksa lukea enempää, en usko ainakaan. 

No mutta lensin siis kohti kotia - tai oikeammin tulin junalla. Sain ensimmäistä kertaa eläkeläisalennuksenkin jostain ja sain näyttää mun työeläkekorttia :) Ja lunta näin matkalla. Mutta olinhan pohjoiseen päin tulossakin... Mursu haki asemalta ja ah, miten ihanaa oli tulla kotiin omalle sohvalle, oman pöllöviltin alle. 

Niin kuin alussa kirjoitin: "Kylässä hyvä, kotona paras" 

Koittakaa selvitä tästä nyt ensin, jatkan vähän myöhemmin <3