Perunalive ja muuta tosi-(tv)elämää

 Minusta ei oo lyhyesti asioita selvittämään, mutta yritän kuitenkin ;) TV:ssähän on taas alkanut muiden tosi-tv -ohjelmien rinnalle Big Brother ja - pahoittelut teille jotka siitä pidätte ja sitä seuraatte - se on yksi niistä vihonviimeisistä ohjelmista joita meidän matolaatikosta katsotaan. 
Ennen ohjelman alkamista sitä mainostettiin useammallakin eri mainoksella ja yksi niistä oli sellainen, jossa nuorehko mies katsoo kannettavalta "Perunaliveä" - vrt. norppalive, kalasääskilive ym. Ja mikä oli ilo hänellä, kun ikkunan taakse tuli kuumailmapallo, jossa BB-juontajat kertoivat, että KOHTA SE ALKAA! 
Jos meillä olisi pakko valita noista kahdesta ohjelmasta, niin katselisimme Perunaliveä; miten peruna hyvässä kellarissa talvehtii, keväällä sitten alkaa itämään, kylvetään maahan ja miten se kasvaa ja lopulta päätyy lautaselle syötäväksi ja sato taas kellariin jne.
Samalla kun odotamme kotimaista elokuvaa PERUNA nähtäväksi televisiossa sitten joskus. 

Tunnustan: meidän perunat jääkaapissa oli kasvattaneet oikein kunnon idut, hyvä ettei ne jo luikerrelleet vihanneslaatikosta ulos. Nolottaa. Vein ne pois.
Samoin muutaman kananmunan. Olivat olleet jääkaapissa niin kauan, etten uskonutkaan niiden olevan käyttökelpoisia. Olen joskus 13-14 ikäisenä ollut lähellä kun kananmunaheittokisassa toinen kilpailija sai päälleen mädän kananmunan. Se haju tulee muistoista nenään vieläkin, se on kammottava. 
Nolottaa ne munatkin. Meidän periaatteena on, ettei hävikkiruokaa synny. Ruokaa ostetaan tarpeeseen tai jos ostetaan kerralla enemmän, se säilötään pakastimeen. 

Perjantai oli hieno päivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli juuri sellainen lämmin päivä kuin kesäpäivien pitäisi olla. 
"Aamukahvitorkut" keskeytyivät ovikellon soittoon, kumpikin ponkaisi ylös pöllämystyneenä. Meillä ei yleensä kukaan soita ovikelloa vaan kolkuttaa oveen - tai ikkunaan. 
Mursu meni ovelle ja pihalla oli vanha pappa kahden kepin kanssa. Nyt uskallan sanoa vanha, sillä ikää oli varmaankin lähemmäs 90 vuotta. Autolla hän oli tullut, mutta oli jättänyt autonsa tuohon maantien laitaan. Ongelmana hänellä oli kannettava tietokone, joka oli lakannut toimimasta. Hän muisti, että olisi joskus aikaisemminkin saanut apua tästä talosta tietokoneongelmaansa, mutta.. erehtyi kyllä talosta. Hetken aikaa pohdittiin, mistä apua voisi saada, mutta kun ei mekään tiedetty eikä heti hoksattu, niin Mursu lupasi lähteä katsomaan konetta. Vaan papallapa olikin kone mukanaan, joten pyydettiin hänet meille sisälle. Yritettiin selvittää mikä olisi koneessa vikana; luultavasti joku automaattipäivitys jäänyt keskeneräiseksi. Vaan kun koneessa oli tämä kuva semmoinen 1 cm x 2cm eikä siitä saanut mitään selvää. Ei saatu suuremmaksi millään. 
Poika ei vastannut puhelimeen. Hmmm... Onneksi on lisää näppäriä nuoria miehiä joille soittaa, ja hänen etsiessään neuvoa soitti Poikakin. Kaksi nuorta miestä yrittää etsiä neuvoa samalla kun me - tadaa keksitään ainoa "kalkkisten" keino: onhan meillä suurennuslasi! :) No, ei auttanut suurennuslasi, eikä löytäneet konstia nuoret miehetkään. Pakko oli lähettää pappa koneineen tuonne isommalle kylälle. Toivottavasti hän löysi sieltä apua ja sai koneen toimimaan.

"Aamukahvitorkkujen" keskeydyttyä päätettiin lähteä kauppareissulle ja koska oli niin hieno keli, reissu kesti taas tavallista pidempään. Joutsenia, kurkia, taas uusia taloja ja latoja mitä ei kesällä puiden lehtien takaa oltu nähty.
Kun päästiin kotiin, tutkittiin jälkiä pihalla. Onko meistä tulossa ihan oikeita maalaisia? "Onkos tuota luutaa joku siirtänyt?", "Olikos tuo harava tuossa kun lähdettiin, onko täällä käynyt joku?" No meillä oli käynyt traktori ja kärry hakemassa neljännen kuorman rankoja pari viikkoa sitten kaadettujen puiden jäljiltä. Nyt alkaa olla jäljet siivottu siltä osin - jäljellä on sitten pihan laittoa ja sellaista, kukkapenkki kärsi aikalailla, mutta parempi niin. Jos kerran on kovia tuulia luvattu, niin kärsinyt kukkapenkki on pientä sen rinnalla, että toinen tai pahimmassa tapauksessa molemmat koivut olisi kaatuneet meidän punaisen tuvan päälle. 

Katuvaloa ei muuten ole vielä käyty korjaamassa. Oltiin aivan liian optimistisia Mursun kanssa, kummankin arvaus sen toimimispäiväksi meni ihan hutiin. 

Tiedättekö muuten mikä on ainakin yhtä säälittävää kuin omaan sylkeensä "tukehtuminen"? Se, kun valvoo koko yön oman kuorsauksensa takia. Ja toinen nukkuu vieressä tyytyväisenä, eikä muka ole kuullut mitään, kun aamulla kysyt. 

Ettei päivitys ihan ilman kuvaa jäisi, niin tässä jotain lähes ennen näkemätöntä. Edellisestä kerrasta on ainakin kymmenen vuotta, ellei enemmänkin. LEIVOIN. Tästä piti tulla Mokkapaloja piirakkavuossa, mutta siinä vaiheessa kun olin aloittamassa kuorrutteen tekemistä, huomasin, ettei ole perunajauhoja. Mutta oli suklaamousse -jauhetta. Ja vasta silloin kun tämä lehmän läjältä näyttävä piirakka oli syötävänä, tajusin, että olisin voinut korvata perunajauhot sillä suklaamousse -jauheella. Mutta hyvää se oli näinkin, vaikka ulkonäkö kuvassa on sitä mitä on. NAM.