Sytytin kynttilän


Kynttilän mukana palaa sanat, joita ei ole. On vain muistot, vielä viime viikoltakin.

Punaisissa kärpässienissä valkoiset pilkut ovat sienissä asuvien peikkojen ja menninkäisten valoja - näin syksyllä valoja jo iltapäivällä tarvitaan; siihen aikaan kun kävimme lenkillä.

Metsässä on suuria alueita pehmeää sammalta: siellä keijut, menninkäiset, tontut ja peikot heittelevät kuperkeikkoja ja makaavat selällään katselemassa taivaalla lipuvia pilviä.
Se oli niin houkuttelevan näköistä, että mekin olisimme halunneet tehdä niin.

Ohikulkijat joskus naurahtivat meille ja meidän menninkäisjutuille - oli mukava nähdä hymy muidenkin lenkkeilijöiden kasvoilla.

Puhuttiin myös vaikeista aiheista. Usein kävelylenkki alkoi hautausmaalta, tietyltä haudalta, kyynelten valuessa. Silloinkaan ei ollut sanoja, mutta niitä ei tarvittu. Ystävä tiesi ja tunsi.

Tänään Ystävää ei enää ole kuin muistoissa. Hän nukkui ikiuneen viime yönä - toivon, että hän tapaa pian tyttärensä, jota hän kaipasi viimeiset vuodet niin, että kivun sydämessään saattoi tuntea. 

Hyvää matkaa Ystävä, sinun suuri ja lämmin sydämesi jättää suuren tyhjän aukon elämääni 💓


Sininen Lintu








Kommentit

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)