Pöllöhillo

Lupasin kertoa mitä on pöllöhillo. Ei, se ei suinkaan ole pöllöistä tehtyä hilloa, siinä ei ole höyheniä eikä kovaa nokkaa. Mutta metsäisiä herkkuja siinä on - tietenkin, kun kyseessä on hillo.

Käytiin Mursun kanssa Myllypuodissa ostamassa Ystävälle...hmm... ohrasuurimoita ja kaurasuurimoita. Siinä samalla jäi matkaan pussillinen talkkunajauhoja. 
Talkkunajauhot saikin autossa aikaan melkoisen keskustelun; toinen meistä kun on lähtöisin Pohjois-Karjalasta ja toinen niin hämäläinen kuin hämäläinen olla voi - ei nyt ihan siinä myllyn ovella syntynyt, mutta ei kaukaa hae. Siinä liepeillä. 
Käytiin keskustelua talkkunan syömisestä ja miten sitä on syöty (no lusikalla tietysti...illan puujalka..). 
Mursu ei oikein muistanut koko talkkunaa, mutta meillä kyllä kesäisin syötiin talkkunavelliä: piimää, talkkunajauhoa ja vähän sokeria. Ai että se oli hyvää. 
Äitirakkaan kanssa vaan todettiin illalla, ettei enää saa sitä kunnon piimää, sitä mitä ennen oli valko-vihreässä tölkissä.

Toinen herkku mitä kesäisin syötiin oli MUSTIKKAPÖPERÖ. Eli PÖLLÖHILLO 😂

No, tuon tiedon minäkin sain wikipediasta, en ollut ennen kuullut mustikkapöperölle moista nimeä. Mutta olisiko sillä lapsuuden mustikkapöperön syömisellä jotain tekemistä tällä pöllöilyllä?
Wikipediasta löytyi talkkunasta paljon mielenkiintoista tietoa, jota Mursulle luin siinä automatkalla. 
Kuten miten sitä Savossa käytetään. Mielessä pyörähti ajatus, että soittaisinko siellä Etelä-Savossa asuvalle ystävälle ja kysyisin, on talkkuna hänelle tuttu. Hyvä, että ehdin ajatella ajatusta loppuun, kun puhelin soi ja ruudulla lukee hänen nimensä! Hämmästyin niin, etten meinannut osata vastata.


Kutakuinkin tuollainen taisi olla se talkkunajauhopaketti silloin lapsuudessa - joutsenmerkkiä yms. lukuunottamatta. Eikä taidettu kertoa terveellisen kuidun määrästäkään. Se oli talkkunaa, hyvää ja terveellistä. 

Kommentit

  1. Enpä sitten ole syönyt pöllöhilloa. Ei meillä ollut talkkunasta tietoakaan, hämäläisten hapatuksia. Mustikkapöperöä kyllä syötiin hyvällä ruokahalulla, mutta se tehtiin oman pellon ruisjauhoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talkkunaa tehtiin /tehdään eri maakunnissa eri viljoista. Hämeessä pääasiassa kaurasta, saatetaan mukaan laittaa vähän ohraa tai hernettäkin.
      Vehnästä sitä juurikaan tehdä, kaura, ohra ja ruis ovat ne perinteiset talkkunan ainekset.

      Poista
  2. En tiedä mistä oli kotoisin mun lapsuuden naapurit (no ei ne ollu oikeen mistään kotosin! [puujaloilla mennään :)]) mutta niillä syötiin usein talkkunapuuroa, ja mulla on muistikuva että se oli pahaa - en tosin tiedä olenko maistanutkaan. Ehkä ne lapset vaan kerto mulle.

    En oo syöny mustikkapöperöäkään. Olen jäänyt paljosta paitsi.

    VastaaPoista
  3. Muistelisin että talkkuna on ollut sellainen aikuisten herkku, varmaan ollut vähän oudonmakuinen lapsen suussa :) .
    Mummulle taidettiin ainakin viedä jotain ihan tiettyä talkkunaa kun käytiin kylässä. Ja viilin kanssa sitä kuuluu syödä.
    Vanhempani haikailevat välillä vieläkin sitä juuri oikeaa talkkunaa... mitä sitten lie ollutkaan. Maistelin itse joskus viilin kyytipoikana, ei ollut vieläkään minun juttuni😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä syötiin nimenomaan piimän kanssa ja kyllä lapsetkin sitä sai. Enemmän sitä syötiin toisessa mummulassa ja sitten mustikka-aikaan syötiin juuri tuota pöllöhilloa. Ja mustikkamaitoa, totta kai 😊
      Toisessa mummolassa syötiin enemmänkin pelkkiä herukoita suoraan pensaista, niitä kun oli niin paljon.

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)