Käytiin Mursun kanssa Myllypuodissa ostamassa Ystävälle...hmm... ohrasuurimoita ja kaurasuurimoita. Siinä samalla jäi matkaan pussillinen talkkunajauhoja.
Talkkunajauhot saikin autossa aikaan melkoisen keskustelun; toinen meistä kun on lähtöisin Pohjois-Karjalasta ja toinen niin hämäläinen kuin hämäläinen olla voi - ei nyt ihan siinä myllyn ovella syntynyt, mutta ei kaukaa hae. Siinä liepeillä.
Käytiin keskustelua talkkunan syömisestä ja miten sitä on syöty (no lusikalla tietysti...illan puujalka..).
Mursu ei oikein muistanut koko talkkunaa, mutta meillä kyllä kesäisin syötiin talkkunavelliä: piimää, talkkunajauhoa ja vähän sokeria. Ai että se oli hyvää.
Äitirakkaan kanssa vaan todettiin illalla, ettei enää saa sitä kunnon piimää, sitä mitä ennen oli valko-vihreässä tölkissä.
Toinen herkku mitä kesäisin syötiin oli MUSTIKKAPÖPERÖ. Eli PÖLLÖHILLO 😂
No, tuon tiedon minäkin sain wikipediasta, en ollut ennen kuullut mustikkapöperölle moista nimeä. Mutta olisiko sillä lapsuuden mustikkapöperön syömisellä jotain tekemistä tällä pöllöilyllä?
Wikipediasta löytyi talkkunasta paljon mielenkiintoista tietoa, jota Mursulle luin siinä automatkalla.
Kuten miten sitä Savossa käytetään. Mielessä pyörähti ajatus, että soittaisinko siellä Etelä-Savossa asuvalle ystävälle ja kysyisin, on talkkuna hänelle tuttu. Hyvä, että ehdin ajatella ajatusta loppuun, kun puhelin soi ja ruudulla lukee hänen nimensä! Hämmästyin niin, etten meinannut osata vastata.
Enpä sitten ole syönyt pöllöhilloa. Ei meillä ollut talkkunasta tietoakaan, hämäläisten hapatuksia. Mustikkapöperöä kyllä syötiin hyvällä ruokahalulla, mutta se tehtiin oman pellon ruisjauhoihin.
VastaaPoistaTalkkunaa tehtiin /tehdään eri maakunnissa eri viljoista. Hämeessä pääasiassa kaurasta, saatetaan mukaan laittaa vähän ohraa tai hernettäkin.
PoistaVehnästä sitä juurikaan tehdä, kaura, ohra ja ruis ovat ne perinteiset talkkunan ainekset.
En tiedä mistä oli kotoisin mun lapsuuden naapurit (no ei ne ollu oikeen mistään kotosin! [puujaloilla mennään :)]) mutta niillä syötiin usein talkkunapuuroa, ja mulla on muistikuva että se oli pahaa - en tosin tiedä olenko maistanutkaan. Ehkä ne lapset vaan kerto mulle.
VastaaPoistaEn oo syöny mustikkapöperöäkään. Olen jäänyt paljosta paitsi.
Muistelisin että talkkuna on ollut sellainen aikuisten herkku, varmaan ollut vähän oudonmakuinen lapsen suussa :) .
VastaaPoistaMummulle taidettiin ainakin viedä jotain ihan tiettyä talkkunaa kun käytiin kylässä. Ja viilin kanssa sitä kuuluu syödä.
Vanhempani haikailevat välillä vieläkin sitä juuri oikeaa talkkunaa... mitä sitten lie ollutkaan. Maistelin itse joskus viilin kyytipoikana, ei ollut vieläkään minun juttuni😁
Meillä syötiin nimenomaan piimän kanssa ja kyllä lapsetkin sitä sai. Enemmän sitä syötiin toisessa mummulassa ja sitten mustikka-aikaan syötiin juuri tuota pöllöhilloa. Ja mustikkamaitoa, totta kai 😊
PoistaToisessa mummolassa syötiin enemmänkin pelkkiä herukoita suoraan pensaista, niitä kun oli niin paljon.
Pöllölle on nyt kertynyt raportoitava, alahan kaivauta vällyjen alta, herää horrostamasta ja postaa jotain, senkin Infernum Strigidae lgnavus;) (latinaksi tietenkin, eihän sitä nyt nimitellä suomeksi, jotain tapoja...hih)
VastaaPoistaKiire on pyörittänyt Pöllöä ja Pöllön päätä - huomisen lauantain jos vielä jaksaisin, niin sitten jääköön asiat "rouvan" huomaan.
PoistaSus' nostakoot peukut pystyyn (ai pahus, ne lampaat... Onneksi marraskuusta luvattiin lämmintä 😉😄)