Päivä on taas jo kukonaskeleen pidempi - Tapaninajelut ajeltu ja ehkä auringonlaskuakin voi jo sanoa kevätauringon laskuksi. Ainakin se oli upea värjätessään taivaanrannan ja naapuritontin koivujen rungot kullankeltaisiksi.
Lunta on satanut aatonaatto -illasta alkaen. Välillä on sataa tupruttanut kunnolla, välillä, kuten nyt, kevyesti hiutaloiden.
Maisema on kuin laulun talven ihmemaa - kunpa se jäisi tällaiseksi. Lumitöiden tekeminenkin oli tällä kertaa helppoa, kun lumi oli kevyttä. Jaksoin kolata oman osuuteni pihasta ihan itse ja vielä tien roskiksellekin.
Postilaatikossamme oli viime viikolla monen moisia kirjeitä ja kortteja. Kiitos kaikille, ketkä tunnistavat itsensä 😉😉 Postia en tällä kertaa kiitä, olen edelleen kiukkuinen sille ja sen asiakaspalvelulle, josta ei lupauksesta huolimatta oteta yhteyttä. (Edellisen selvityspyynnön yhteydenottoa olen odottanut nyt kolme vuotta).
Mutta ihmeellisin yllätys oli tämä, joka tuli kirjekuoressa joulukortin kera:
"Kirjanmerkki löytyi palautuskirjan välistä 14.12.2021 XXXXX kirjastosta. XXXX/XXXXX kirjasto"
Mitä ihmettä ja kummaa? Kirjanmerkki on magneettimerkki, taitettava ja sisäpuolella oli tarra, jossa oli nimi ja vanha osoite. Muistatteko, kun yhteen aikaan - en tiedä tuleeko niitä vielä - tuli mainoskirjeiden mukaan sellaisia pieniä tarroja, joissa oli nimi ja osoite? Sen vanhan osoitteen perusteella kirjanmerkki oli lähetetty vanhaan kotikirjastoon. Ja sieltä ystävien avustuksella pöllöt lensivät kotiin 😍
Kirjastot on ihmeellisiä paikkoja!
Eilen kun tehtiin lumitöitä, kävin hakemassa saunalta lumilapion ja lumentyöntimen. Hangella oli paljon jälkiä, aikaisemmin siellä oli ollut jäniksen jälkiä, nyt ne näytti ketun jäljiltä. Mutta kun tulin sisälle, rupesin miettimään, olisiko ne sittenkin olleet tonttujen jälkiä? Olivat nimittäin selvästi jo aatolta ja kun lunta on satanut koko pyhien ajan, ovat ne vähän epäselviä. Ja meille tuli aattona yksi uupuneen näköinen tonttu - istahti tuohon tv:n alle ja siinä se on istunut sen näköisenä, että nyt on minun työt tältä vuodelta tehty.
Olen minä muutakin tehnyt kuin tonttuja tiiraillut. Käsitöitä. Yhdestä työstä loppui lanka kesken, jouduin kyselemään lisää lankaa ja sitä on yksi kerällinen tulossa, se varmaan riittää.
Pitkävartiset kynsikkäät sain vihdoin viimein valmiiksi ja pääteltyä. Sormikkaat, kynsikkäät ja päättelykyky ei oo niitä Pöllön vahvimpia juttuja, mutta sitkeydellä selvitään.
Niistä kynsikkäistä jäi lankaa juuri sen verran, että sain virkattua pannulapun; Himppu-mummun pannulapun. Näitä virkkasin töissä ollessa puhelinpalavereissa. Kun kävin hakemassa tavaroitani työpaikalta, jaoin pannulaput työkavereille.
Nyt sitten seuraavan käsityön pariin - katsotaan mitä saan aikaiseksi, vai saanko mitään.
Kirjastot ON ihmeellisiä paikkoja ♥
VastaaPoistaIhanat kynsikkäät!
Meillä ainakin tontut on ulkona liikuskelleet, miksei siis teilläkin. Ovat katselleet josko Pöllö on ollut kiltti ja kilttihän se on ollut, koska niin paljon on lahjoja ja muistamisia hälle tullut. M.O.T.
Unohdin tänään käydä tuolla kirjastossa kiittämässä, että olivat toimittaneet kirjanmerkin eteenpäin, höh. Voi mua tolloa.
PoistaKiitos - toiveena oli "kynsikkäät, vaikka jämälangoista." No, on ne oikeastaan jämälangoista, mutta langat riittivät kuitenkin melkein samanlaisiin :)
Meidän kotitonttu Pietari taitaa raportoida meidän tekemisistä muille tontuille ympäri vuoden, siksi meidän on yritettävä olla kilttejä ympäri vuoden.
Niin, ja se kukonaskel...viisi minuuttia vuoden lyhimmästä päivästä menty eteenpäin ja mä kuvittelin tänään, että on paljon valoisampaa. Heh, optimismi on hyvä laji, meille yhteistä, rakas Pöllö!
VastaaPoistaMeillä on viikon päästä päivä jo 14 minuuttia pidempi kuin tänään (tiistaina) - tosi nopeasti päivät pitenee, kun ne lähtee pitenemään.
PoistaKuukauden päästä, lauantaina 29.1. mennään ottamaan kolmas rokotus, silloin päivä on KAKSI tuntia pidempi - aika huimaa! Kohtahan on ihan oikeasti kevät :)
Ihana Pöllöt kotiin -tarina<3 Muistan tarrat, tilasin Maaseudun Tulevaisuuden ja sain kyseisiä tarroja. Olikin luottavainen lehti, taisi tulla kuukauden ennen kuin tajusivat että ei ole aikomustakan maksaa. Mitäs soittelevat puh.myyjät, luottokelvottomalle ja väkisellä tuuppaavat, hihiii... Kosto on suloista!!
VastaaPoistaSiinä sitä nyt nokkaa kiillotellen esitellään neulesavutuksia, missä Latet??? Lampaaton susi on kuin turkiton lammas, viluinen!! ;D Nääh, kunhan kiusin, ei kiirettä, kunhan on tuon alla...tuli mieleen kauhea ajatus, tässä motkotan ja nolaan itseni kun postilaukussa jossain päin jo kuuluu ihmettelevää bääbäilyä.. . Mikä mielikuva, hih!!
Päättelykykytesti; edellisen luettuasi Sus' kaipaa a) lampaita, b) turkkia vai c) ruokaa?
P.s ihastelin kirjoitustaitosi selvää kehittymistä, kyllä kannattaa kirjoittaa! Teksteihin tulee lyyrisyyttä ja lauserakenteisiin hienouksia, lukeminen muuttuu informatiivisesta myöskin nautittavaksi kirjalliseksi kokemukseksi. Kun kirjoittaa hyvin niin aiheella on vähemmän merkitystä. Hyvä Pöllö, Sus' ulvoo kehuisasti, Aouuuuhuuhuuuaouuuuhyväääääähuhuuaouuuu!! ..tai jotenkin noin.. .
Nyt se selvisi, kuka on käynyt meillä koputtelemassa ja ja kolkuttemassa. Juu juu, saat Latesi 😂 Ovat puikoilla ja koska tänään ei ole ihmeempää tekemistä - Mursu parantelee synttärioloaan, niin on aikaa väkertää niitä Lateja.
PoistaKaikilla hyvä tahto, joten kait tontuillakin.
VastaaPoistaJos on ollut hyvä tahto tontuilla, niin sitten muillakin. Rapsutuksia Koirapojalle.
PoistaJuu, kirjastot ovat ihania paikkoja ja kirjaston tädit mukavia. Enon vaimo teki työuransa kirjastossa ja nyt siellä työtä jatkaa yksi parhaita koulukavereitani, ja toisen kirjaston henkilökunta muisti vakioasiakastaan adressilla hautajaisiin. Eli sinun tarinasi sopii hyvin tähän kuvaamaan kirjaston henkilökuntaa.
VastaaPoistaSisko opiskeli aikanaan "kirjaston tädiksi" - mikä informaatio-jotain se olikaan, mutta löysi opiskeluaikana suuren rakkautensa ja muutti britteihin, johon perusti perheen. Ovat muuttaneet siellä muutamankin kerran ja minusta paras osoite on ollut Library Road :)
PoistaKomeat kynsikkäät! Kirjastot on mahtavia paikkoja ja niissä työskentelee todella hienoja ihmisiä. Kaksi kirjastoammattilaista pitää Novellikoukku podcastia, suosittelen! Kirjasto on kiva paikka vierailla ja viettää aikaa.
VastaaPoistaKiitos Siniselle sohvalle <3 Saaja tykkäsi kynsikkäistä - sanoi tekevänsä ne kädessä töitä loppupäivän, vaikka sanoin, että se voi olla kyllä vähän hankalaa.
PoistaAntoi mulle vielä lähtiäisiksi uuden "tehtävän" :)