Cafe latte - olkaa hyvä!

Olkaa hyvä 😊

Just ehdin sen nähdä, sitten tuli halla ja vei sen. En ehtinyt peittää sitä, kun lluulin, ettei vielä ole yöpakkasia meillä. Väärin luulin. Vaan ei haittaa. Olimme jo päättäneet, että näitä joriinin juuria emme laita talvehtimaan emmekä istuta ensi keväänä uudelleen. Tuo paikka saa ensi kesäksi uudet kesäkukat. 

Mutta vieläköhän ne juuret olisi elossa, adoptoisikohan Äitirakas nekin, niin kuin kaupunkipöllötkin. Täytyypä kysyä. 

Pistäydyin toissa viikolla kaupungissa. Ystäväni Riesa tahtoi viettää aikaa kanssani. Meillä oli toooosi kivaa iskuporakoneen, vasaran ja muiden työkalujen kanssa. Onneksi Oikea Ystävä tien toiselta puolelta oli joka kerta paikalla, kun Riesakin. 

Edelleen olen sitä mieltä, että kaupunki on parhaimmillaan silloin, kun se näkyy auton taustapeilistä. Vaan silti aion mennä sinne loppuviikosta. Jokaisella meistä kun on omat vikansa pääkopassa. Mulla tuo "menen kaupunkiin, vaikka koti maalla on paras paikka". 

Tänä aamuna "aamukahvitorkut" (Sus', nyt hiljaa ja luet oikein, TORKUT), keskeytyi oven paukutukseen. Tiedossa siis melko varmasti kakkosaamukahvit. Bingo! 

Sen tietää siitä, että oveen paukutetaan ovikellon soiton sijaan. Kuulumiset vaihdettiin pihalla - vaikkei pöytä-penkki -setti olekaan vielä paikallaan; ensi kesänä sitten. Koska aurinko paistoi, oli pihakiville ilmestynyt auringonpalvojia:

Se mikä etana-etana-näytä-sarves -laji tämä on, ei selvinnyt, sillä googlesta löytyi vain ukkoetanoita ja espanjansiruetanoita ja tämä ei oikein sopinut joukkoon. Kokoa näillä oli nimittäin noin tulitikun verran. Noiden jälkiä ne muuten varmaan oli eilen aamulla yhdellä kivellä kun katselin. Kumpikaan ei ollut käynyt ulkona, mutta yhdellä kivellä oli selvästi märkä "jalanjälki".

Vielä ennen kuin lopetan tämän höpinän, palaan ihan alkuperäiseen bloggailuun. Sukkapuikot on taas ruvenneet pysymään kädessä ja olen saanut jotain aikaiseksi.  Puhelimen vaihtuessa yksi kuva ihan perussukista hävisi, mutta tämä on onneksi tässä, koska nämä vasta valmistuivat

"Päkä päkä mustapää

onko sulla myytävää?

Onhan mulla villoja,

kolme pulskaa pussia:

yhden myyn ukolle,

yhden ukon akalle,

yhden pojannappulalle,

jos hän ehtii hakea."

Nämä Late Lammas -sukat pyysi Myyntisirkkusparini kutomaan pienelle pojanpojalleen ja pitää kuulemma viedä itse perille. Olen järjestellyt kyytiä isolle kirkolle, sillä siitä hyvästä, että lähden näitä sinne viemään saan iki-ihania KORVAPUUSTEJA! Tunnen tuoksun jo nenässäni, nam! 

Kahden vuoden takainen Myyntisirkkusreissu on muuten jäänyt kesken, huomasin tässä päivänä muutamana. Koetan muistella reissua ja jos mitään muistan/muistetaan niin kirjoittelen sen loppuun. Katsotaan kuinka käy. 

Nyt nukkumaan, kehottaa

YOUNG LADY 😏😉