keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Novellikoukku

Meidän kirjastossa oli tänään ensimmäinen Novellikoukku.

Paikalla meitä ei ollut kuin viisi, kaikki jo Neulekerhosta ennestään tuttuja, mutta eipä sillä ollut mitään merkitystä - muuta kuin että olisi ollut kiva jos meitä olisi ollut enemmänkin. Aina on parempi, mitä enemmän saadaan väkeä mukaan, on varmempaa, että saadaan tapahtumille jatkuvuutta.

Novellikoukun ideana on siis se, että siellä on joku lukemassa - nimen mukaisesti - novelleja, ja muut voivat halunsa mukaisesti joko vain kuunnella tai tehdä samalla käsitöitä. Käsityöt voivat olla omia tai hyväntekeväisyyteen tehtäviä käsitöitä.
Meillä on kerätty Neulekerhon toimesta lankaa ja muita käsityötarvikkeita Novellikoukkua varten eli ei tarvitse olla edes omia välineitä, jos sattuu vain poikkeamaan ohimennen. Ja tosiaan, pakko ei ole tehdä mitään käsitöitä, saa vain istua ja kuunnella ja nauttia olostaan.

Tänään kuulimme Hannu Väisäsen kokoelmasta Piisamiturkki ja muita kertomuksia novellin Itse tehty viili, Jon Skiftesvikin Viltteri ja Mallu yhteiskokoelmasta Katsastuksenn.
Kolmannenkin M luki, mutta.... kerron sen myöhemmin 😉

Katsastuksestahan on tehty myös elokuva ja novellia kuunnellessa elokuva kulki silmien edessä filminauhana 😉

Olen ehkä kertonutkin, että meidän kirjasto on samassa rakennuksessa vanhusten dementiakodin kanssa ja kirjasto remontoitiin kuluneena kesänä. Entisestä lehtilukusalista tehtiin oleskelutila, jossa esim. nuorten usein iltapäivisin kokoontuvat pelaamaan lautapelejä, siellä on pienimuotoisia luentoja ja mm. juuri meidän Neulekerho, joka alkaa kirjaston vielä ollessa auki ja nyt tämä Novellikoukku. Tilasta on ikkunat ulos sekä "sisäkäytävään".

Meillä oli nytkin, niin kuin aina Neulekerhossakin, tarjolla teetä ja pullaa (ja suklaakeksejä..) ja pöytä on käytävän puolella ikkunan edessä. Yksi n. 9-vuotias poika näki kahvipöydän kirjastoon tullessaan ja tuli huoneen ovelle kysymään, saisiko hän pullaa 😊 Joo-o, jos jäät meidän kanssa istumaan ja kuuntelemaan..Ei jäänyt, mutta kysyi vielä toisen kerran, jos sittenkin saisi pullaa tai edes yhden keksin 😊

M luki viimeisenä Katsastuksen ja siinähän on paikoin aika roisia kieltä eikä muutenkaan mielestäni oikein lapsille sopivaa tekstiä.
Näin kun kahvipöytää katseli kaksi 8-9 -vuotiasta tyttöä ja pinkaisivat sitten juoksuun ja kipaisivat sinne oleskelutilan ovelle, joka on lasia. Jäivät sinne oven taakse "kytikseen". Pyörittelin heille päätäni: "ei, ei tänne pääse nyt", mutta eivät hoksanneet, että pitäisi lähteä pois, vaan jäivät siihen seinän taakse istumaan. Seinät eivät äänieristettyjä joten oli pakko keskeyttää lukeminen ja kysyä muiden mielipidettä, että pitäisikö pyytää tyttöjä siirtymään vähän kauemmas 😊  - Katsastus kun ei tosiaan ole oikein heidän ikäisilleen sopivaa.
Oltiin kaikki samaa mieltä ja M hätisteli tytöt hus hus pois 😊

Jos kirjastoonne tulee mahdollisuus osallistua vastaavanlaiseen tilaisuuteen, niin suosittelen ilman muuta menemään - jos ei muuta niin, pullakahvien/-teen takia 😉 No eikä, kun hyvän seuran ja minusta ainakin oli mukava kun joku luki mulle ääneen!

14 kommenttia:

  1. Sivuan aihetta - ostin eilen kirjoja ja ennen kaikkea Roope Ankka -sarjiksen, kovakantisena, on hieno. Lukeminen on niin jees!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen kannattaa aina!
      Olin aikaisemmin vähän harmissani, etten muka onnistunut siirtänyt lukemisen intoa Pojalle, mutta kyllä se lukee. Aikanaan on lukenut Potterit ja nykyään lukee paljon japanilaista kirjallisuutta.
      Nyt tietysti taas opiskeluiden, JAPANOLOGIAN, myötä muu lukeminen jää vähemmälle.
      Akkareista oli puhe jo aikaisemmin kun kerroin muutosta - Aku Ankka peruttiin, mutta mummon tilaama Roope Setä -lehti saa jatkaa :) Don Rosa on Pojan suosikki ja aikanaan ostettiinkin hälle kovakantiset Rosan signeeraamat kirjat. Minusta Aku Ankka on aina ollut hyvä - hyvää suomea ja näppärää kielen käyttöä, siksi lehdet matkaavat pieni nippu kerrallaan siskon lapsille kielen opettelua varten.

      Poista
    2. Niin ja eilen - eilen tuli Yle Teema Markku Pölösen ohjaama, Heikki Turusen romaaniin perustuva elokuva Kivenpyörittäjän kylä - katsoitko?
      Siinä se kanssa oli käytetty suomen kielen sanoja loistavasti. Oikein hyvää teki kuunnella sellaista sanoilla leikittelyä :D

      Poista
    3. Me katsottiin Kivenpyörittäjän kylä illalla. Rakastan murteita ja tuossahan niitä oli. Lisäksi elokuvassa oli monta lempinäyttelijääni;Martti Kainulainen, Pertti Koivula, Ahti Kuoppala ym.

      Poista
    4. Mä myös rakastan murteita, meillä kun ei oo oikein kunnon murretta täällä. Tämmönen kirjakielestä väännetty puhekieli vaan :) Mutt ei tartte mennä pitkällekään, kun päästään jo ihan kunnon murrealueelle ja saa kuulla kunnon murretta. Tai ainakin puheessa on selvä nuotti. Tai just uo (mikskä sitä kieliopissa sanotaankaan?) muttuu ua:ks, yö on yä jne.
      Tämmöstä meillä :D

      Ja sitten tosiaan ton elokuvan näyttelijät; siitä ei kovin montaa meidänkään lempparinäyttelijää puuttunut. Ja siinä oli monta lausahdusta, jotka on jääneet mulle ns. lentäviksi lauseiksi - niitä tulee käytettyä sopivissa tilanteissa.

      Meillä on onneksi nuo Pölösen elokuvat DVD:nä, nyt ei vaan ole pitkään aikaan tullut katsottua niitä. Ja kuulin, että Pölönen on ohjaamassa uutta elokuvaa! Koska se sitten valmistuu, siitä ei ole tietoa, ensimmäinen kuvausjakso päättyy ensi viikon perjantaina.

      Poista
  2. Voi kun olisi täälläkin päin tuollainen ! Viime keväänä oli joku kirjallisuuspiiri, mutta päiväaikaan. Myöskin muina talvina ollut neulekahvila oli minulle sopimattomasti aikaan =(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta kuin ehdottamaan ja kokoamaan muita saman henkisiä mukaan ja sitten siitä eteenpäin.

      Poista
  3. Novellikoukku kuulostaa todella mukavalta, siinä on yhdistetty kaksi muksaa juttua tai itseasiassa useampikin 😉.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli todella mukava - suosittelen ehdottamaan sitä omaan lähikirjastoon!
      Taisin unohtaa kertoa, että pidimme ihan oikean kahvitauon ja siinä tauon aikana keskustelimme jo luetuista novelleista. Pienessä porukassa se onnistui hyvin, isommassa se voi olla vähän hankalampaa.

      Poista
  4. Voi, olihan kiva idea, novellikoukku! Meillä on täällä Neulekaffila ja jäseniä on melkoisesti...hmm, jos siihen käsitöiden lomaan lisäisi että aina joku lukee novellin pari...?! Kiitos ideasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa vielä kirjastosta selvittää tarkemmin miten, missä ja milloin voi ja saa lukea, ettei tule jälkikäteen harmeja. Ne on ne tekijänoikeusjutut nääs.

      Poista
  5. Minäkin olen joskus käynyt novellikoukussa ja ehkä menen tänäkin syksynä. Minulla on sellainen ongelma että meinaan nukahtaa kun kuuntelen luentaa. Nukahdan silloinkin kun luen mummotettaville iltasatuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö Repu - sitä minäkin pelkäsin, että mitä jos nukahdan kesken kaiken :D Mutta onneksi tuossa tilassa jossa me ollaan, on sellaisille "reippaille istujille" tarkoitetut tuolit, ei voi nukahtaa tai sitten retkahtaa pää pöydälle ;)

      Mutta mene ihmeessä, minusta ainakin on ihanaa kun joku toinen lukee ääneen - siitä huolimatta, että meinaa nukahtaa. Eikä se johdu siitä, että toisella olisi unettava ääni tms., vaan siitä, että saa rentoutua niin täysin.

      Aikanaan kun AM oli vielä töissä, hän teki kolmivuorotöitä. Joskus en tahtonut saada iltaisin unta, kun olin yksin. Tykkään saduista itsekin ja Noita Nokinenä tuo lapsuuden mieleen, joten mulla on niitä monta cd-levyä. Laitoin usein levyn soittimeen - ja kas, siihen nukahdin. Enpä monestikaan päässyt viikon aikana edes yhtä tarinaa alusta loppuun :)

      Poista
    2. Niin, siitä piti vielä sanoa, että sitä vartenhan iltasadut on, että niihin nukahtaa :)

      Poista