Novellikoukku

Meidän kirjastossa oli tänään ensimmäinen Novellikoukku.

Paikalla meitä ei ollut kuin viisi, kaikki jo Neulekerhosta ennestään tuttuja, mutta eipä sillä ollut mitään merkitystä - muuta kuin että olisi ollut kiva jos meitä olisi ollut enemmänkin. Aina on parempi, mitä enemmän saadaan väkeä mukaan, on varmempaa, että saadaan tapahtumille jatkuvuutta.

Novellikoukun ideana on siis se, että siellä on joku lukemassa - nimen mukaisesti - novelleja, ja muut voivat halunsa mukaisesti joko vain kuunnella tai tehdä samalla käsitöitä. Käsityöt voivat olla omia tai hyväntekeväisyyteen tehtäviä käsitöitä.
Meillä on kerätty Neulekerhon toimesta lankaa ja muita käsityötarvikkeita Novellikoukkua varten eli ei tarvitse olla edes omia välineitä, jos sattuu vain poikkeamaan ohimennen. Ja tosiaan, pakko ei ole tehdä mitään käsitöitä, saa vain istua ja kuunnella ja nauttia olostaan.

Tänään kuulimme Hannu Väisäsen kokoelmasta Piisamiturkki ja muita kertomuksia novellin Itse tehty viili, Jon Skiftesvikin Viltteri ja Mallu yhteiskokoelmasta Katsastuksenn.
Kolmannenkin M luki, mutta.... kerron sen myöhemmin 😉

Katsastuksestahan on tehty myös elokuva ja novellia kuunnellessa elokuva kulki silmien edessä filminauhana 😉

Olen ehkä kertonutkin, että meidän kirjasto on samassa rakennuksessa vanhusten dementiakodin kanssa ja kirjasto remontoitiin kuluneena kesänä. Entisestä lehtilukusalista tehtiin oleskelutila, jossa esim. nuorten usein iltapäivisin kokoontuvat pelaamaan lautapelejä, siellä on pienimuotoisia luentoja ja mm. juuri meidän Neulekerho, joka alkaa kirjaston vielä ollessa auki ja nyt tämä Novellikoukku. Tilasta on ikkunat ulos sekä "sisäkäytävään".

Meillä oli nytkin, niin kuin aina Neulekerhossakin, tarjolla teetä ja pullaa (ja suklaakeksejä..) ja pöytä on käytävän puolella ikkunan edessä. Yksi n. 9-vuotias poika näki kahvipöydän kirjastoon tullessaan ja tuli huoneen ovelle kysymään, saisiko hän pullaa 😊 Joo-o, jos jäät meidän kanssa istumaan ja kuuntelemaan..Ei jäänyt, mutta kysyi vielä toisen kerran, jos sittenkin saisi pullaa tai edes yhden keksin 😊

M luki viimeisenä Katsastuksen ja siinähän on paikoin aika roisia kieltä eikä muutenkaan mielestäni oikein lapsille sopivaa tekstiä.
Näin kun kahvipöytää katseli kaksi 8-9 -vuotiasta tyttöä ja pinkaisivat sitten juoksuun ja kipaisivat sinne oleskelutilan ovelle, joka on lasia. Jäivät sinne oven taakse "kytikseen". Pyörittelin heille päätäni: "ei, ei tänne pääse nyt", mutta eivät hoksanneet, että pitäisi lähteä pois, vaan jäivät siihen seinän taakse istumaan. Seinät eivät äänieristettyjä joten oli pakko keskeyttää lukeminen ja kysyä muiden mielipidettä, että pitäisikö pyytää tyttöjä siirtymään vähän kauemmas 😊  - Katsastus kun ei tosiaan ole oikein heidän ikäisilleen sopivaa.
Oltiin kaikki samaa mieltä ja M hätisteli tytöt hus hus pois 😊

Jos kirjastoonne tulee mahdollisuus osallistua vastaavanlaiseen tilaisuuteen, niin suosittelen ilman muuta menemään - jos ei muuta niin, pullakahvien/-teen takia 😉 No eikä, kun hyvän seuran ja minusta ainakin oli mukava kun joku luki mulle ääneen!