Terveiset Igorilta!

Pitääpä nyt kirjoittaa tämä päivitys kun Marjaanalle lupasin - on vähän niin kuin terveisiäkin toimitettavana heille 😉

Vietin taas mukavan aurinkoisen sunnuntaipäivän avustajani ja anoppinsa kanssa, tällä kertaa Vuolenkoskella Kilkkilän Strutsifarmilla.
Vuolenkoski on tuttu kylä, valittu vuonna 2014  Valtakunnan vuoden kyläksi - pysähtyipä Suomi Melookin Vuolenkoskella sinä vuonna 😊 Olimme lähteneet Joensuusta ja tuolta jatkoimme matkaa vielä päätöspaikalle Heinolaan.

Ihan ensimmäisenä kierroksella pysähdyimme Pupulaan - sieltä terveiset Marjaanalle ja Kuopukselle, ja pupulle tietysti:

Strutseja oli paljon, mutta herra Igor, iso musta strutsi erottui joukosta väkisinkin. Igor vaan ei oikein perustanut minusta 😂😂 Aina kun yritin ottaa siitä edustavan kuvan, se käänsi mulle selkänsä - tai siis ahterinsa... . No sain siitä sentään jonkinlaisen kuvan: 

Strutsien vieressä majaili alpakoita. Ne oli myöskin vähän arkoja, eikä mielellään tulleet kovin lähelle. Olisiko syynä ollut se, että kun meitä oli matkassa käsityön tekijöitä, niin pelkäsivät, että kohta lähtee villat, tekevät pahikset meistä vielä lankaa jos pääsevät käsiksi.

Hevosia siellä oli monenkokosia, mutta suloisimpia appaloosa -hevoset ja niistäkin vasta keväällä ja kesällä syntyneet varsat.




Appaloosa -hevosten jälkeen oli porojen vuoro. Niitäkin oli paljon, mutta minusta tämä valkoinen poro oli komea. Siltä oli edellisenä yönä lähtenyt sarvista se ns. verinahka, mikä poroilta tähän aikaan vuodesta lähtee, siksi sarvet olivat vähän punoittavat. Mutta komeat sarvet ne olivat.



Riikinkukot olivat jo pudottaneet pyrstönsä, mutta niitähän me nähtiinkin siellä Heinolassa. Tuolla
oli myös valkoisia riikinkukkoja, mutta ne eivät antaneet kuvata itseään, olivat tosi arkoja. Sitten oli myös kultafasaani, hienon värinen, mutta sillä oli niin kiire - ilmeisesti päivälenkin aika - ettei sitä saanut ainakaan kännykkäkameran etsimeen. Juoksi ja juoksi ja juoksi ja juoksi...melkein hengästyi jo katsomisestakin 😊

Vieläkään ei ole kierros loppu.. Possujakin farmilta löytyy; onnellisena kolme iso possua  pötköttelivät puhtailla oljilla:



(Kuvaaja on nyt ollut taas tosi onneton - tosin kaikkien eläinten asumukset oli jos jonkinlaista verkkoa, joten kuvaaminenkin oli vähän hankalaa. Koeta siinä nyt saada kuvaa niin, ettei olisi sitä verkkoaitaa ja noita tolppia just siinä eläimen kohdalla 😊 )

Possujen jälkeen käytiin vielä täällä



Täällä oli jos jonkinmoista asukasta, mutta niistä ei oikein saanut kunnon kuvia - valo oli vähän huono ja olivat myös varsin vikkeliä jaloistaan.

Yhdessä kopissa oli varoituskyltti

Se oli kyllä ihan aiheellinen 😊  Heti kun se kuuli ihmisääniä, se tuli katsomaan, että mitäs mitäs, ketäs täällä on, ja oli kyllä aika kiukkuisen näköinen. Kun jatkoimme matkaa muutaman askeleen ja olimme rouviensa kohdalla, se saapui tuulispäänä rouviensa luo pitäen sen moista meteliä "mitäs täällä tapahtuu, ketäs te oikein olette, mitä te luulette täällä tekevänne, hus pois, nämä on MINUN kanojani!"

Tämän yhden kanan kuvan laitan vielä, tämä oli minusta niin hauska - siis muistakin oli, mutta kuvista ei saa oikein selvää. Tämä on ainoa mistä saa edes jotain selvää. Näytti ihan pehmoeläimeltä 😊.


Tämä on nimeltään JÄTTIKOCH ja se tulee Kiinasta. Siellä niitä pidetään koriste-eläiminä.

Ja tässä viimeisessä kuvassa pari strutsinmunaa käytöstä poistetussa hautomakoneessa. Munat ovat melkoisen isoja - juuri mietin, että yhdestä tuollaisesta aamiaisen paistaisi, niin saisi vielä lounaan ja päivällisenkin 😊😊



Tämmöinen kuvapläjäys tällä kertaa - oli oikein mukava sunnuntaipäivä.

Ai niin. Luulitteko, ettei siellä ollut yhtään pöllöä? Siis mun lisäkseni? Oli kaksikin, toinen kahviterassilla, siitä ei ole kuvaa, mutta sitten oli tämä: