sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Mutismi - tiedätkö mitä se on?

Minä en tiennyt, en ennen kuin törmäsin tämän nuoren tytön blogiin. Hänen sisarensa oli kanssani samassa paikassa töissä viime syksynä. Nyt hänestä on juttu Kodin Kuvalehdestä.
En voinut lukea sitä kuivin silmin.

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/saara-20-en-ole-puhunut-vieraille-viiteen-vuoteen-en-vain-voi

Linkki blogiin https://elamahiljaisuudessa.blogspot.fi/?m=0

Tuolta Kodin Kuvalehdestä luin myös vanhat  tarinat  8-vuotiaasta Oskusta, yksinäisestä Aleksista jonka molemmat jalat on amputoitu. Lehden mukaan he - ja muut joiden tarinoita siellä oli - ovat saaneet ystäviä.

Miten surullisia tarinoita kaikki olivatkaan. Saivat TAAS miettimään, miten onnekas olen.


15 kommenttia:

  1. Tiedän selektiivisen mutismin. Itseasiassa tunnen kaksi nuorta joilla se on. Nykyajan verkostoitumista ja yltiösosiaalisuutta vaativassa maailmassa on haasteellista elää jos ei kykene kommunikoimaan ulkopuolisten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa.
      Itse tahtoisin tehdä jonkinlaista vapaaehtoistyötä, esim. juuri ystäväpalvelussa tms. (mitä ne onkaan nimeltään), mutta pelkään tämän oman Riesani kanssa, että aiheutan vain hankaluuksia toiselle kohtausten muodossa.
      Katselen juuri tv:stä ohjelmaa Mikaelista, joka on syntynyt ilman käsiä ja jalkoja ja mitä kaikkea hän tekeekään! Uskomaton mies. Mihin kaikkeen hän siitä huolimatta pystyy.
      Meistä on moneksi, vaikka teemme helposti hätäisiä, "vääränlaisia", kun emme tiedä toisistamme kaikkea.

      Poista
    2. Voisin kuvitella mutismin olevan sairaus, jota on vaikea ymmärtää "mitä vaikeeta sitä nyt puhumisesta on". Läheiselläni on kroonistunut syömishäiriö ja hänenkin sairauttaan on joskus vähätelty tyyliin "sen kun ottaa haarukan ja alkaa syömään" =( tai oltu sitä mieltä, että hän vain "temppuilee" ja hakee huomiota "kyllä se siitä".

      Poista
    3. Jollain lailla voisi sen noiden asioiden olevan samanlaista kuin ylipainoisen ihmisen painon pudotuksen, niiden joille annetaan lehdissä jatkuvasti neuvoja "syö vähemmän ja kuluta enemmän". Helppoa kuin heinänteko sateella - niinhän sitä luulisi.
      "Vaihda se ja se ruoka siihen ja siihen ruokaan, niin laihdut ja lähde lenkille." Kun se olisikin niin helppoa.

      Poista
  2. öhöm..luin että muslimi, olisin tiennyt=) Mutismi oli uutta, kaikenlaista sitä onkin, haasteensa kullakin. Mulla on välillä vähän samanlaista herkkyyttä, kelailen kaikkea pientä ja tyhmää suurennellen sitä älyttömyyksiin asti.
    Ihmiset ovat ennakkoluuloineen aika julmia toisilleen, teinit varsinkin mutta sehän on kehitysvaih; enempi aikuisten julmuus ihmetyttää, usein tahallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen meistä kai ainakin yksin ollessaan suurentelee pieniä ja isojakin asioita. Ei ole kuin reilu pari kuukautta kuin olin surkea kuin mikä ollessani yksin kotona - ja kaikki alkoi vain siitä kun näin mummun kuvan kirjahyllyssä! Eikä surkeuteen ollut oikeasti mitään syytä.
      Tuossa olet oikeassa: aikuisten tahallinen (onko oikeastaan muuta?) julmuus ihmetyttää suuresti ja on kammottavaa. Lasten ja teinien; he ovat vielä kehittymättömiä - ja mistä he ottavat mallin ja oppinsa. Olisiko syytä katsoa peiliin..

      Poista
  3. Olipa rankka tarina. Hetkeksi taas tajuaa lopettaa pienistä murehtimisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisella on omat murheet ja pienetkin murheet voi olla kantajalleen isoja.

      Poista