Tämän viikon Neuletapaaminen on ohi. Parikymmentä iloisesti pulputtavaa ja nauravaa naista on taas viettänyt hauskan parituntisen neuloen ja virkaten, jutellen ja...nauraen yhdessä. Joukkoon uskaltautui taas yksi uusikin - toivottavasti uskaltaa tulla ensi kerrallakin, eikä säikähtänyt sitä kovaa meteliä eikä niitä juttuja.
Minä yritin kyllä "ajaa" häntä sisään: kerroin, että jos meteli tuntuu yltyvän liian kovaksi, niin pitää vain rohkeasti hihkaista, että oltaisko vähän hiljempaa, tai vinkataan asiasta vieruskaverille. Hän kyseli kaikenlaista toimintatavoista ja yritin kertoa niistä parhaani mukaan - meillähän ei oikein ole mitään varsinaisia sääntöjä - kunhan kokoonnumme yhteen tekemään käsitöitä yhdessä.
Voi kun hän tulisi mukaan ensi kerrallakin, eikä säikähtänyt meidän juttujamme, jotka välillä lähtivät ihan omiin sfääreihinsä.
Minun piti neuloa, neuletapaamisesta kun oli kyse, mutta kun kerra oli tarkoitus tällä kertaa opetella isoäidin neliötä, niin päätin sitten tehdä sellaisen minäkin. Kovin isoa ei siitä tullut - minun käsityöt ei noissa neuletapaamisissa hirveästi muutenkaan etene 😋 Mulle ne oikeastaan onkin enemmän ihmisten, ystävien tapaamista.
Sus' kysyi tuolla edellisen päivityksen kommentissa mikä on isoäidin neliö ja siksikin semmoisen tein. Kun lupasin hänelle semmoisen esitellä. Tämmöisen pienen sain tänään aikaiseksi:
Näitä voi tehdä vaikka minkä kokoisia ja minkä värisiä. Ja näitä kun tekee tarpeeksi monta, niin näistä voi tehdä vaikka peiton. Ison tai pienen. Näistä voi tehdä vaikka mitä.
Itse olen tehnyt mm. sellaisen "nenäliinakotelon" tai miksikä sitä nyt sanoisi. Joka tapauksessa sinne kuitenkin mahtuu ihan semmoinen iso nenäliinapaketti. Kuvakin siitä on jossain, mutta nyt on istumalihakset sen verran painavat, etten jaksa lähteä etsimään muistitikkua jolta se löytyisi 😉
Semmoinen se on.
Pöllö lukee, kirjoittaa, laskee, piirtää, laulaa... Ei vaan luen, neulon, virkkaan, teen ristipistoja ja opettelen muita kirjontatöitä. Käsitöitä tehdessä annan muiden lukea eli kuuntelen äänikirjoja käsien käydessä. Kirjoitankin joskus - blogia, pieniä tarinoita ja runojakin joskus. Maalla asuvana olen saanut myös opetella käyttämään kaikenlaisia työkaluja - osaan kohta rakentaa vaikka.. talon? Viestiä tai kommentitkin voi laittaa osoitteeseen kamelontti@gmail.com.
12 syyskuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
Ihanat värit!
VastaaPoistaKiitos - se on Nalle Marjaretki Lakka -lankaa, jämäkerä. Tein työkaverille sukat, johon tuli varret tuosta ja terät Puolukasta. Saa nähdä huoliiko :) Jos ei huoli, niin kyllä ne jollekulle kelpaa. Kai.
Poistaaaa isoäidin neliö on siis ylijäämälangoista tehty neliö ja kun niitä neliöitä on monta ne voidaan yhdistää vaikka tillkutäkiksi? Ymmärsinkö nyt oikein=
VastaaPoistaJuuri näin - hyvä Sus' !
PoistaTosin voi siihen käyttää halutessaan ihan varta vasten ostettuja uusiakin lankoja, niinkuin esim. naapurin rouva oli juuri joku aika sitten tehnyt, kun oli halunnut tehdä juuri tietynlaisen peiton.
Mutta isoäidin neliöistä tehty peitto tms. on erittäin hyvä tapa käyttää jämälangat.
Niin Possukin oli ymmärtävinään.
VastaaPoistaTietenkin ymmärsit oikein: eläinmaailma on viisas :D
PoistaPossu, Sus', Laiskiainen ja kaikki niiden kaverit :D :D
Mun tekis mieli virkata joku juttu mummoruudusta sillai, että ei kooota sitä pienistä erillisistä paloista, vaan jatketaan sen palan virkkaamista isommaksi. Olen nähnyt sellaisia esim. kolmiohuiviksi virkattuna.
VastaaPoistaPiti googlettaa ja varmistaa, että mielikuvani "isoäidin kolmiohuivista" on oikeanlainen. Kyllä se oli, ja sellainen olisi kyllä ihan kiva tehdä, totta.
Poista