.. tulikin suunnitelmien muutos, kun luin naamakirjaa. Saattaa käydä niin, että ollaan Timon kanssa samoilla asioilla vielä näin vuoden viimeisissä päivityksissä 😊
Olen aikaisemmin kertonut teille jo edesmenneestä Jepulis Penjamista, kaupungin sontakuskista, josta on nyt kahtena vuonna joulun alla tehty näytelmä, jota on esitetty kaupungintalon sisäpihalla.
Sitten olen kertonut myös nk. Kärpäsenmäen mummosta, joka tosin on nyt muuttanut toiselle puolelle kaupunkia.
Tämä mummo asui aiemmin täällä meidän mäellä ja oli tunnettu siitä, että hän oli päivisin tuossa valtatien varressa ohjaamassa liikennettä. Kun eihän se muuten olisi oikein sujunut; isot rekat ja muut ajoi siivosti järjestyksessä kun tämä ahkera mummo siinä liikennettä ohjasi.
Ja kieltämättä; nyt häntä ei ole siinä enää kuukausiin näkynyt, niin monesti on tullut itsellekin repsikan paikalla tunne, että "no mihinkä sitä nyt oikein pitää mennä", "eihän tässä osaa enää kotiinkaan, kun ei kukaan ole neuvomassa". Meille päin nimittäin käännytään juuri siitä risteyksestä, missä kohtaa hän tapasi risteyksessä seisoa 😊
Se mikä sai päivityksen aiheen muuttumaan, on legendaarinen torikauppiaamme Helmi Mynttinen.
Hän on 82-vuotias ja on myynyt piirakoita torillamme yli 50 vuotta - ja takuulla ovat kaupungin parhaita piirakoita 😊💗
Oikeastaan - mitäpä minä tästä sen enempää, kun netistä löytyy MTV3:n Mika Tommolan tekemä haastattelu Helmistä, kolmen vuoden takaa. Turhan vaatimaton hän vain on; mutta ajatelkaa, KAHDELTA AAMUYÖLLÄ hän nousee leipomaan, että asiakkaat saavat tuoreita piirakoita.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/helmi-on-lahden-torin-legendaarinen-piirakkamyyja-aamukahdelta-aloitan-leipomisen/5610042?fbclid=IwAR1KIkrzs3po_6pS4mdgbvK4qtu_8hHKJCVROxx2QFUU19UGP0La0idxZqs#.Vm8ak2UVpKI.facebook
Nyt hän jää pitämään muutaman kuukauden lomaa ja palaa torille taas yhdessä muuttolintujen kanssa.
(Jos joku facebookissa oleva haluaa käydä kurkkaamassa, niin hänellä on omat sivut:
Torikauppias Helmi Mynttinen)
Pöllönkulma on pieni punainen tupa maalla, jossa minä, Pöllö, asun yhdessä Mursuni ja ei-toivotun ystäväni Riesan eli epilepsian kanssa. Elän syksystä kevääseen kuunnellen ja katsellen luontoa, lukien ja käsitöitä tehden. Kesän sinnittelen, syksyä odottaen. Unelmia on aina - ja se näkee, ken uskoo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Mursu kysyi eilen illalla, että koska meinaan lähteä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin soittaa ja anoa yöpaikkaa. Lopputulema oli, ett...
-
Mobiililaajakaista - tai puhelin - joku hilavitkutin kuitenkin, meni nurin. Puhelimen pitäisi olla 4G-verkossa, mutta jostain syystä se o...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Tulen mielelläni vastavierailulle, jos jätät polun, jota pitkin pääsen luoksesi.