Päivä päivältä lähenee

Lähenee moni asia, niistä voisi listaihmisenä melkein tehdä listan.

- huomenna, perjantaina 14.12., saan ystäviä kylään - toivottavasti he löytävät perille
- sunnuntaina on viimeiset näytökset Jepulis Penjamista ja jos vain saamme liput sinne, niin menemme katsomaan sen
- sunnuntaina; kerta kiellon päälle, on vielä kerran mahdollisuus mennä laulamaan kauneimpia joululauluja.
- maanantaina 17.12. menen lounaalle kohta entisen esimieheni kanssa ja luovutan pois henkilökortin sun muut härpäkkeet
- tiistaina 18.12. on perinteisten jouluglögien aika
- perjantaina 21.12. on ruokakauppaan meno. Ahistaa jo nyt
- sunnuntaina 23.12. mennään joulupuurolle Äitirakkaan luo
- maanantaina 24.12. on jouluaatto. Katsotaan tuleeko Joulu. Jos Joulupoika tulee käymään, vietetään Joulua. Jos ei, vietetään vain leppoisia vapaapäiviä ja syödään hyvin, käydään kylässä A-nopilla.

Poika tulee kotiin, mutta en tiedä vielä minä päivänä. Mutta tulee kuitenkin ja se on pääasia.

- torstaina 27.12. on AM:n syntymäpäivä
- perjantaina 28.12. on työsuhteeni viimeinen päivä. Sitten se on loppu. Yhteensä 24 vuotta 8 kk.

Semmoinen on Pöllön loppuvuosi. Monta tapahtumaa - Joulupukin hommat puuttuu listasta kokonaan, auts.

Mutta jotain hyvää on saatu aikaiseksi. Viime päivityksessä kerroin, että lupasin neuloa yhdet miesten sukat meidän Novellikoukkulaiselle. Sain ne eilen valmiiksi, vaikka kantapää tökkikin. Soitin hänelle tänään ja kun en enää ensi viikolla pääse Käsityökerhoon, sovittiin, että jos meidän kirjastolle sopii, vien ne sinne odottamaan häntä, kun muutenkin piti tänään käydä siellä.
Tämmöiset sukat tein Maija -langasta, jonka hän oli itse ostanut.


Meidän Novellikoukun (ja Käsityökerhon) väki vei muutama viikko sitten sukkia, lapasia ja huiveja kirjaston kanssa samassa talossa olevan vanhusten talon asukkaille. Kaikille niitä ei valitettavasti riittänyt. Vähän harmitti,  joten kaivelin omaa sukkavarastoani ja vein vielä jälkikäteen muutaman sukkaparin. Tuli itsellekin hyvä mieli kun kuulin, että ne olivat tulleet tarpeeseen: kaikilla vanhuksilla ei ole omaisia, jotka muistaisivat edes pienellä paketilla. Tärkeintähän ei ole se, että saa lahjan, jotain tavaraa, vaan se, että joku on muistanut - on se sitten kuka tahansa.

Niin ja se kirjastokäynti...Piti vain palauttaa yksi kirja, kysyä voisiko sen lainata uudestaan, ja palauttaa Lukupiirin edellinen kirja ja ottaa uusi kirja. Siihen kaikkeen meni melkein tunti.. Vain tunti.

Harmi kun en hoksannut ottaa teille ihan vaan viihdykkeeksi kuvaa aamulla.. Meille tuli kyllä ilmoitus toissapäivänä, että torstaina klo 8.40 alkaen jne... Ja noin puoli yhdeksän aikaan aamulla kun AM oli lähdössä äidilleen, meidän oven takana seisoo KOLME MIESTÄ!
- Huomenta!
No huomenta huomenta, juu vaimo on siellä kotona, menkää vaan.... Eli he tuli tarkistamaan vesisysteemejä vessassa, keittiössä ja kylpyhuoneessa. Ja minä kerroin, missä on vikaa. Sopivasti oli vessassa jostain vuotanut vettä lattialle toissa iltana (ei lattiakaivoa...)
Ja tuloksena oli se, että pojat sitten irrottivat vessanpöntön. Ja lähtivät hakemaan muita osia.
- Voit käydä alakerrassa vessassa jos tarvii.
Oletteko koskaan olleet ko. tilanteessa? Että kotona ei pääse vessaan? Nii-in. Siinä samassa, kun ovi painui kiinni, oli ihan pakko päästä vessaan. Ja se vessanpönttö kököttää keskellä vessanlattiaa vadissa. Nii-in.
Mutta ei siinä mitään. Pojat hoiti homman hienosti. Reippaasti, Ystävällisesti, Kohteliaasti.
Ei yhtään hermostuneet vaikka tyhmä ja muistamaton naisihminen kyseli varmaan samoja asioita moneen kertaan.
Meillä on ihan huippu huoltoyhtiö.
Se sama, joka silloin avainten vaihdon yhteydessä käski mun istua nätisti.... 😂😂