Loppuelämän ensimmäinen päivä

Tänään oli siis  dramaattisesti sanottuna "Loppuelämäni ensimmäinen päivä". 
Eikä ollenkaan hassumpi päivä, ihan mukavasti tämä loppuelämä alkoi.

Eilen oli siis työsuhteen viimeinen päivä ja taakse jäi 24 vuotta, 7 kuukautta, 3 viikkoa ja 5 päivää saman työnantajan palveluksessa. Vielä jännitän, mahtaako lopputili eli maksamattomat lomarahat tulla kuten kuuluu eli maanantaina, kuun viimeisenä päivänä. Mulla on paha aavistus, ettei tule tai että asiassa on jotain muuta ongelmaa.

Tänään kuitenkin sain paketin Siskorakkaalta; ihanan joulukoristeen, todella suloisen, sekä suklaata meille molemmille AM:n kanssa. Olin juuri kaupassa pysynyt lujana ja jättänyt suklaat sinne vaikka kuinka teki mieli 😂 Onneksi ihana sisko pelasti pahalta suklaanpuutteelta. Ja kahvia, jota ei olla vielä maistettu - vaikuttaa ihanalta  sekin!



Joulu sujui meillä vanhojen perinteiden mukaisesti, pienellä jännityksellä ja kommelluksilla höystettynä. Mitäpä se olisi Pöllön joulu ilman semmoisia...

Aatonaattona odoteltiin perinteiseen tapaan Poikaa koti-kotiin ja siinä iltapäivällä AM yritti soitella Äidilleen. Ei vastausta. Uusi yritys. Valitsemaanne numeroon ei saada yhteyttä. Yritettiin monta kertaa, molemmat. Ei vastausta. Voi itku ja kurjuus. Laitettiin viestikin. Yritin etsiä netistä tietoa, onko alueella vikaa. Ei löytynyt tietoa. AM tuli suihkusta ja yritettiin taas soittaa. Sitten ruvettiin jo tekemään suunnitelmaa B - suunnitelma A kun oli mennä hakemaan Poika junalta, sieltä Äitirakkaan luo joulupuurolle ja sitten kotiin aloittelemaan joulunviettoa.
AM katsoi uudestaan netista verkkoviat: nyt oli tullut tieto, että ko. alueella on vikaa ja samaan aikaan tuli A-nopilta viesti, ettei hän voi soittaa kuin hätäpuheluita. Helpotuksen huokaus. Voimme unohtaa suunnitelman B.

Poika laittoi viestin, että juna on myöhässä n. 20 min., mutta olimme jo lähteneet. Katsoimme täältä mäen päältä upeaa täysikuuta, se oli aivan valtavan kokoinen. Koska meillä oli aikaa ajelimme radiomastojen juurelle katsomaan saisiko siitä kuvaa... No sai siitä jonkinlaisen, mutta kun kädet paleli ja oli huono kuvaaja ja kädet tärisi ja ja ja... Mutta sain kuvaan kuun ja meidän kaupungintalon tornin:

Ja muutaman luistelijankin 😊



Kun päästiin perille Äitirakkaan ja Tunturiruipelon luo, oli kuin olisi saavuttu satumaahan. Kynttilälyhtyjä siellä täällä, pieni joulukuusi pihalla ja tämä (kuvan julkaisemiseen ei ole kysytty lupaa...)
Lieneekö tämä Joulupukin reki?


Joulupuuron syötyämme ja joulukahvit juotuamme ajelimme täysikuun loisteessa kotiin, teimme vielä pari hommaa, ennen kuin rauhoituimme joulun viettoon.
Lahjatkin jaoimme jo aatonaattona (vaikka meitä tuhmiksi nimitettiinkin 😋😋) ja ihanan, ison, pehmeän pöllön lisäksi saimme AM:n kanssa yhteiseksi laatikollisen erilaisia herkkuja, enempi semmoisia itämaisia.
Ja minä sain tämän joulukalenterin, jota olin itse viime tipassa etsinyt, mutta meidän kylältä sitä ei enää löytynyt ja netistä se ei olisi enää ajoissa ehtinyt. No, ajoissa ja ajoissa - ehtipä tuo hyvin vielä joulunakin 😂 Saatiin pojan kanssa avata monta luukkua joulunpyhinä.

 Ja koska ihastuin tähän kalenteriin niin kovin, niin Poika oli kotiin päästyään käynyt ostamassa vielä toisen samanlaisen ja jonkun toisenkin 👍

Jouluviikolla Poika soitti ja kysyi, voinko tehdä hänelle villasukat. No tokihan äiti lapselle sukat tekee. Milloin pitäisi olla valmiit? No jos saisi mukaan kun lähden kotiin. No tuota... kun mulla on tässä yhdet sukat kesken ja nämä pitäisi tehdä aatoksi valmiiksi, mutta yritän ehtiä, kyllä ne pitäisi valmistua.
Kun toiset sukat oli valmiit, kysyin kelpaako tämmöiset harmaat missä on varressa punaiset raidat. Semmoinen varsi nimittäin oli jo valmiina. Kelpasi. No sittenhän ne oli jo melkein tehty... 😋😉 (Varsia oli siis yksi). No äkkiäkös yhdet sukat tekee kun ei ole sen kummempaa tekemistä ja Poika lähti vasta Tapaninpäivän jälkeen.


Siniset sukat oli A-nopille ja harmaat sukat Pojalle. Ja yläkulmassa on meidän vanha koristeemme, Ninja-tonttu.

Joulupoika kävi tietenkin aattona - eihän joulu olisi ollut mitään ilman Joulupoikaa 💗
Sen jälkeen lähdettiin A-nopille ja puolessa välissä huomasin, että voi kissan viikset..... ne sukat jäi sinne kotiin!!! Ja kun oli sovittu ettei sen kummempia lahjoja osteta ja anneta, niin meilläpä ei ollut sitten yhtään mitään vietävää. Ai että otti päähän!
Onneksi Poika siinä matkalla kysyi, että poiketaanko tänä vuonna tullessa hautausmaalla - no joo, mutta pitää hakea kynttilä. Niinpä kävimme kyläkaupasta hakemassa kynttilän ja hakemassa pienen lahjan viemisiksi.
Tunnustin kyllä, että on ne sukatkin siellä kotona, mutta kun ne unohtui.... AM tuo ne sitten kun tulee seuraavan kerran käymään. Mutta kyllä harmitti!

Mutta tosiaan, mitäpä olisi Pöllön joulu, jos ei jotain kommelluksia sattuisi!

Kun lopulta palasimme kotiin niin kotona myös pysyimme seuraavat kaksi ja puoli päivää 😂 Söimme, luimme, katsoimme elokuvia, torkuimme, juttelimme, emme tehneet mitään vaan olimme vain. Nautimme toisistamme. Muistelimme vanhoja juttuja.

Nyt ootellaan uutta vuotta - ollaan AM:n kahden eikä tehdä mitään sen ihmeempää, ollaan vaan.

Kommentit

  1. Just sellanen kun joulun pitää ollakin rakkaitten kanssa <3

    Mä toivotan sulle hyvää loppuelämää (vaikka en olekaan menossa minnekään) <3

    P.s. Ja se Tunturiruipelo naurattaa aina vaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - tästä vain alkaa mun kohdalla uusi elämä, olkoon se sitten millainen tahansa. Ja onhan jokainen uusi vuosi tietynlainen uuden elämän alku - kalenteri täynnä tyhjiä päivä jotka täyttää :)

      Tunturiruipelolla oli vähän kurja joulu, vatsa kenkkuili, mutta alkaa olla vauhdissa taas!

      Poista
  2. Mä kyllä oon kutsumaton vieras täällä mutta Marjaanan kanssa olen ystävystynyt ja luen hyvällä mielellä ja tuulella hänen ystäviensa tarinoita ja on kiva se . Hyvää loppuvuottaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Nataly - kiva kun tulit käymään! Tänne on tervetulleita kaikki ja ilahdun aina suuresti uusista kävijöistä ja kommentoijista.
      Tulethan uudestaan?
      Hyvää loppuvuotta ja ihanaa alkavaa vuotta sinulle!

      Poista
  3. Meilläkin on tollanen teekalenteri!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä näin kuvia noista kalentereista - ja yhdestä toisesta - mutta myöhästyin, enkä saanut kumpaakaan enää mistään sitten kun kalenterin aika olisi ollut. Mutta voihan kalenteria käyttää muutenkin kuin joulun odottamiseen :)

      Poista
  4. Hieno kuva täysikuusta ja muusta! Ei monesti onnistu kuukuvat. Ja rekikin on upea, saispa tuommoisen omaankin pihaan!

    Tuosta sukkajutusta tuli mieleen, kun viime vuonna tein isolla vaivalla anopille hienon piparikuusen ja paketoin sen sellofaaniin ja unohdin kotiin... ei sitä sit enää joulun jälkeen viittiny viiä, niinku sukat sentään voi.

    Ihanaa loppuelämää! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Puhelimella kun otin, niin kameran etsimen läpi näytti kuva vielä terävämmältä, mutta käteni tosiaan tärisi niin pahasti, että kuu jäi tuommoiseksi vähän epäselväksi. Eikä ollut mihin nojata, muuten en olisi saanut tuota tornia kuvaan sopivasti.

      Eikö ole kurjaa, kun isolla vaivalla teet toiselle lahjan ja sitten huomaat matkalla, että niin, no, se on siellä se on kotona... Onneksi näin aikuisena ne lahjat ei ole niin tärkeitä kuin yhdessäolo, vaikka onhan nekin ihan kivoja ;)

      Kiitos - toivon, että nämä pienet muutokset vaikuttaisivat loppuelämään niin, että siitä tulisi tasaisempaa.

      Poista
  5. Onpa hieno kuva tuo kuu ja kaupungintalon torni. Onko radiomäen kentältä otettu? Sillä nimellä se kenttä tunnettiin minun nuoruudessa :)

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Kyllä vain, Radiomäen kentältä on otettu, sillä nimellä se taidetaan tuntea vieläkin. Hautausmaa jää tuohon oikealle puolelle, kävelytie meni tuosta kentän ja hautausmaan välistä.
      Paljon oli luistelijoita ja lätkän pelaajia silloin aatonaattona viiden aikaan iltapäivällä kun me siellä käytiin.

      Minä itse asiassa kävin nyt vasta tuolla ihan kunnolla ensimmäistä kertaa, vaikka olen täällä asunut jo kohta 40 vuotta :)
      Me käytiin liikuntatunneilla aina Kisapuistossa tai Urheilukeskuksessa, kun olin ylä-asteella ja Kauppaopistossa. Ala-asteenhan kävinkin maalla, jossa talvet hiihdettiin välitunneillakin koulun takana ja syksyisin ja keväisin liikuntatunnit oli koulun isolla pihalla :D
      Taas poikkesin varsinaisesta aiheesta....

      Hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)