Kauneimmat joululaulut

Kävin tänään laulamassa Kauneimpia joululauluja. Lähikirkkomme - yhtä lähellä kuin kirjasto, mutta toiseen suuntaan - oli aivan täynnä, ja meidän lisäksemme siellä oli laulamassa Lahden laulamattomien kuoro.
Lahden laulamattomien kuoro on kuoro heille, jotka ovat aina haaveilleet laulavansa kuorossa, mutta eivät ole ehtineet, päässyt tai uskaltaneet liittyä kuoroa. Ikäraja on 50+. 

Lauloimme kaikki vanhat tutut joululaulut, ne kaikki joita laulettiin jo koulussa, alaluokilta alkaen. Osasin kaikki ulkoa ja vieressäni istunut täti vilkaisi vähän sen näköisenä, että "etkös aio sitä vihkoa avata ollenkaan". Ei tarvinut, kun osasin ilmankin, ja saatoin näin ollen palauttaa siistin vihkon takaisin seuraavaa/seuraavia tilaisuuksia varten. 

Ja...sanoista piti huolen myös takanamme istunut setä, joka lauloi kaikki laulut kovalla äänellä. Hän osasi kyllä laulaa - ainakin minun korvaani noin pääsääntöisesti ihan hyvin, mutta se ääni..Vähän olisin sitä volume -nappia kääntänyt pienemmälle. 

Kärsin tinnituksesta ja korvissani on kai jotain muutakin vikaa, joten jottei oikeaan korvaani sattuisi, jouduin istumaan pää hiukan vasemmalle kääntyneenä - jolloin niska jäykistyi. Ja lopulta selkäänkin alkoi sattumaan, mutta se oli onneksi ihan loppupuolella, enää ei ollut jäljellä kuin Maa on niin kaunis ja viimeisen säkeistön aikana noustiin seisomaan. 

Tuo Maa on niin kaunis, se on oikeastaan aika erikoinen laulu. Tai siis. Muistan kouluajoilta, kuinka sen viimeisen säkeistön aikana koulun joulujuhlassa noustiin aina seisomaan. 

Sitten kun nuorena aikuisena aloitin tämän joululaulu -perinteen, niin jonkun aikaa oli kirkossakin tapana, että koko laulu laulettiin ilman seisomaan nousua. Olin kovin hämmästynyt, kun olin tottunut siihen, että noustaan seisomaan.  

Muuta en tänä päivänä ole aikaiseksi saanutkaan. Olen "riidellyt" sukan kantapään kanssa. Onko teillä koskaan tilannetta, että olette esim. juuri neulomassa jotain, minkä varmasti osaatte, vaikkapa nyt juuri sukkaa ja siihen kantapäätä - ja sitten se ei vaan millään onnistu? Ei sitten niin millään? Kerrosten lasku ei suju, silmukoiden poimiminen ei suju (poimitut silmukat "venyy"), jossain on joku reikä jne jne. Tänään on ollut sellainen päivä. 

Meillä Novellikoukussa on melko uusi jäsen ja hän on vasta kuluneena syksynä opetellut neulomaan. Hienosti on oppinut monenlaisia asioita - ajatelkaapa; se pöllöpipo jonka tässä taannoin tein. Hän kyseli siitä ja kävi ostamassa samanlaisen; aloitti sen ohjeesta poiketen pyörönä joten autoin vähän, miten saa kavennukset sitten tehtyä. Hän on sen jälkeen tehnyt niitä pipoja kaiken kaikkiaan VIISI kappaletta ja itse muokannut kokoja, kun ei ole ollut ihan sopivia. Hattua nostan hänelle!
Mutta sukkia hän ei ole vielä opetellut tekemään ja sanoi, ettei tässä ennen joulua ehdi niitä opettelemaankaan, mutta tarvitsisi yhdet miesten sukat. 

Nyt ovat sukat sitten minulla työn alla 😂 Varrethan valmistui nopeasti ja toisen sukan kantapääkin on mua miellyttävä, mutta toinen ei. Purin sen. Ja nyt ei, ei millään lähde uuteen alkuun. Itku tulee kohta, kun en vaan saa sitä tehtyä. Huomenna sitten. Kyllä ne siitä.

Ai niin. Posti toi perjantaina kirjeen. Ihana Reppanainen muisti minua paksulla kirjeellä. Kuvaa en ole siitä nyt ottanut, mutta siellä oli ihana itse tehty joulukortti - hän on kyllä taitava korttimestari! 

Lisäksi siellä oli Ristipistolehti - juuri sellainen joita tapasin ostaa, mutta en ole nyt pitkään aikaan ostanut. Niiden mukana tulee aina joku pieni ristipistotyö tms. Nyt mukana tuli ihana Nalle -kortti. Ei kovin iso, sen tekee nopeasti, teen sen heti kun saan nuo muutaman muun työn tehtyä. Lisäksi mukana oli yksi erillinen dokka kirjontalankaa; sellaista sinistä kimaltelevaa lankaa. Ja kaiken päälle vielä PÖLLÖ -koriste/avaimenperä. Ihan kuin timantteja olisi siinä! 

,,