Taasen joululta kaikki alkaa näyttää...

Meillä kotona ei ihan konkreettisesti vielä ala näyttää joululta, mutta kun katsoo ikkunasta ulos, siellä taas näyttää.

Eilen meidän kylällä satoi vettä, kaatamalla. Siksi lähdimme liikkeelle autolla, kun kylällä järjestettiin Joulukylä. Myyjäiset, riisipuuroa, arpajaisia ja vuoden tontun valinta.
Joulupukkikin oli vesisateesta huolimatta lähtenyt liikkeelle:



Jo isoksi, 3 vee, kasvanut Pikkuveli sanoi, että tuo on kylläkin Sateenvarjomies.



Nuorisoseurantalon eteisessä oli tällainen ihanasti koristeltu kehto (ja vähän muutakin rekvisiittaa 😉)



Keskellä kylää meillä on tällainen kaunis jouluseimi, oli ilmestynyt sinne sillä aikaa kun olin reissussa:

Ja vielä lisää joulukuvia. Käytiin tuolla naapurikunnan puolella ja siellä on lahjatavarapuoti jonka portaanpielestä bongasimme tämän tontun, joka sai hymyn molempien huulille. Tai oikeastaan meidät kummatkin nauramaan hersyvästi 😂

Taitaa olla valotkin tuossa tontussa, joten pitäisi varmaan ajella joku ilta katsomaan sitä uudestaan.


Eilisessä Joulukylä -tapahtumassa tapasimme yhden niistä harvoista kyläläisistä joihin olemme ehtineet täällä tutustua. Meidäthän kuulemma jo tunnetaan täällä, vaikka me emme juurikaan ketään täältä vielä tunne... No, hän kuitenkin sai houkuteltua minut tänään sunnuntaina kylän kirkkoon laulamaan Kauneimpia Joululauluja. Ja koska en ole tuossa kirkossa koskaan käynyt, niin sieltähän minut tänään sitten löysi, hän kun vielä lupasi vähän katsoa perääni, vahtia kuin lasta - saattoi AM:kin olla rauhassa kotona.
Pieni kaunis kirkko oli aivan täynnä, kunnan kirkkoherra yhdessä kyläkuoron kanssa laulatti meitä "kovaa ja korkealta" - niin kovaa, että AM sanoi sen kuuluneen meille asti! Uskon sen, sillä meiltä ei ole linnuntietä pitkä matka kirkolle ja siellä todella laulettiin kovalla äänellä.

Minä tunnustan, että emme kuulu kirkkoon, mutta kun kirkkoherra luki jouluevankeliumin tämän uuden kotikuntamme murteella, tuntui se kuin tervetulotoivotukselta: huomisesta alkaen olemme tämän kylän ja kunnan asukkaita.




Kirkon alttaritaulu on kaunis, niin kuin koko pieni kirkkokin. Olisin kuvannut sen ulkoakin, mutta kun oli jo niin pimeä, niin eihän siitä mitään olisi nähnyt.

Kun tulimme ulos, oli tihkusade muuttunut lumisateeksi ja koko maisema, koko kylä oli muuttunut valkoiseksi. Joulukyläksi 🎄🎄

Mutta tämä lämmitin sisällä kirkossa oli minusta jotenkin..hellyttävä. Vaikkemme sitä laulua laulaneetkaan, tuli tästä mieleen laulu
"Kello löi jo viisi, lapset herätkää,
Juhani ja Liisi, muuten matka jää.."



Mutta... tätä ette kyllä usko, kun en usko minäkään, en vieläkään vaikka tästä on jo monta tuntia ja olen tätä yrittänyt sulatella.
Yksi Kyläkuorolaisista kysyi minulta, osaanko laulaa. No en oikeastaan... tykkään kyllä laulaa, mutta eihän sitä nyt kai oikein laulamiseksi voi sanoa.
Kuorossa kuulemma oppii.  (Ahaa..) Haluaisinko minä liittyä kuoroon?

Ha-lu-ai-sin-ko minä liit-ty-ä KUO-ROON?
Voi pyhä jysäys sentään. Ja sitten kun minä tulin kotiin, kerroin AM:lle tämän, niin se ryökäle ei naurakaan. EI naura, niin kuin olin odottanut. Vaan katselee ja miettii. Ja sanoo sitten, että mulla on kaunis ääni. Mutta kun mun sävelkorva on vähän hukassa. Voi tonttukuoro sentään!
Totuushan on, että minä haluaisin osata laulaa ja haluaisin laulaa kuorossa, mutta kun EN OSAA laulaa.
Ja niin. Omiin korviin 1) oman pään sisällä oma ääni kuulostaa erilaiselta kuin muiden korviin 2) omiin korviin oma ääni esim. nauhoitettuna kuulostaa erilaiselta - minun ääni ihan kamalalta.
(Olen aikoinani nauhoittanut Telen laskutuksen "Soititte Tele Matkapuhelinpalveluiden laskutuksen asiakaspalveluun. Kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja, palvelemme teitä hetken kuluttua" tai jotain sinne päin. Och samma på svenska. And same in english. Ja se kuulosti kamalalta. 😂)

No, nyt jään odottelemaan omaa päätöstäni; osaanko laulaa vai en 😕