Joulu on jo ovella...

Tai ainakin se on aika ovela.  Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin lapset ne vasta ovelia ovat. Vaikka ovat jo ihan aikuisia. Meillä ainakin. Se samainen Poika, joka kertoi haluavansa viettää ainakin vielä tulevan joulun meidän kanssamme ja jota varten pistämme hihat heilumaan taas heti huomenna.

Hän laittoi yhtenä iltana viime viikolla viestin, jossa kysyi, tahtoisikohan Joulupukki tänäkin vuonna tukea hänen opinto- ja urakehitystään.  Varmuuden vuoksi kysyin, mahtaisiko kyse olla kattiloista tai veitsistä, mutta vastaus oli ei. Hänellä on kuulemma tarpeeksi niin kattiloita kuin veitsiäkin sekä lisäksi veitsenteroittimia. Meitä on kielletty jopa ostamasta niitä.

Tarve ja halu olisi suomi-japani-suomi -sanakirjalle.
Noh, lupasin Joulupukin puolesta, että hän voi tilata kirjan itselleen ja lähettää laskun sitten Joulupukille.

Lauantaina kysyin mummolta (siis Äitirakkaalta) sopisiko tuleva joululahjaongelman ratkaisu sillä, että maksaisimme kirjan yhdessä. Hyvä idea, sanoi mummo. Josta sitten poiki toinen keskustelu. 😂

Äitirakas toi näytille pokkarin jota oli juuri lukemassa ja pohti, että mahtaisikohan Poika olla kiinnostunut kirjasta, se kun kertoo Japanista ja sen historiasta. Selasin kirjaa ja totesin, että kyllä varmaan kiinnostaa, mutta minä voisin lukea sen ensin, sitten kun Äiti on lukenut sen ensin.

Tiistai-iltana Poika soitteli AM:lle ja minäkin sitten juttelin hänen kanssaan. Kertoi, että joululahja on jo tulossa, pitäisi olla perillä keskiviikkona. Nopeata toimintaa 👍
Kerroin sitten, että mummolla muuten olisi yksi kirja, pokkari, joka liittyy Japaniin, en nyt sen tarkemmin muista siitä, mutta jos joskus sitten toimittaisin sen hänelle.
Sen jälkeen puhuttiin että jos Poika ostaisi minulle kirjan joululahjaksi, huolisinko, joku Japaniin liittyvä tietenkin,  ja sitten rupesi puhumaan, että vitsit kun häneltä on yksi kirja kadonnut.  ei löydy mistään, on jo miettinyt jos koettaisi ostaa sitä uudestaan. On katsellut sitä meiltäkin mutta ei ole näkynyt. Sanoi kirjailijan ja kirjan nimen - kysyi olenko lukenut sen. Kirjan nimi ei sanonut mitään, mutta kirjailijan nimi kuulosti tutulta, Mia Kankimäki.

Hetkinen... ettei nyt vaan...olisikohan... millainen kansi siinä on? Semmoinen vaaleanpunainen, ja nainen kimonossa. Olisikohan se ollut.. Kuule, mä soitan huomenna mummolle ja pyydän lähettämään kuvan siitä kirjasta ja laitan sitten sen nimen sulle.

Keskiviikkona sain kuvan kirjan kannesta ja laitoin sen eteenpäin Pojalle; onko se tämä? Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.  Juuri tuo kirja! Mitään muuta selitystä sille ei ole, kuin että Poika on lainannut sen minulle ja minä olen antanut sen eteenpäin Äidille ja nyt se oli sitten lähdössä takaisinpäin - me vaan ei Äidin kanssa muistettu sen kiertokulkua 😂😂 No, pääasia että kirja löytyi ja päätyy ennen pitkää Pojalle takaisin 👍

Talitintit ovat tulleet pihalle - netistä jonkun sivuston mukaan lintuja pitäisi ruveta ruokkimaan vasta tämän kuun lopussa, me laitettiin ensimmäiset talipallot telineisiin jo perjantaina tai lauantaina, kun löydettiin ne tuolta verannalta, kun yritettiin sitä järjestellä.
Tiistaina kun tultiin takaisin, oli molemmista telineistä (kolme palloa kummassakin) melkein kaikki syöty. Keskiviikkona aamupäivällä söivät ne tyhjiksi ja piti sitten lähteä hakemaan uusia. Kyläkaupassa ei ollutkaan talipalloja, joten ajeltiin kirkonkylälle.

Siellä on K- ja S-kaupat sekä Tokmanni. Ensimmäisenä tietenkin ajettiin Tokmannille, koska siellä oli tarjous talipalloista. Ei löydetty. Oltiin juuri kassalla kysymässä, että eikö niitä tosiaankaan ole, kun sisään tuli vanha rouva:
- Anteeksi, hän olisi vain kysynyt, onko teillä talipalloja linnuille?
- Ei ole, sitä samaa me tässä juuri kyselimme (naurahtaen)
- No voi harmi, kun ei niitä ole K-kaupassa eikä S-marketissakaan, ei ole missään.
- Millä te olette liikkeellä? (Ajatuksena tarjota kyytiä..)
- Kiitos, meillä on auto tuossa pihalla.
- Niin, ajattelin vaan, me meinattiin tuolta Hankkijalta käydä katsomassa.
- Niin tosiaan, Hankkijallahan voisi olla... Kiitos teille! 

Siitä sitten lähdimme peräkanaa ajelemaan kohti Hankkijaa, he kääntyivät ensin huoltoasemalle ja meille tuli ajatus, että josko niitä olisi Paimenpojassa - Osuuskunta Tuottajain Maidon myymälässä.
Ei kun kurvasimme sinne ja menin kysymään. No olihan siellä ja sain hinnan, vaan enpä osannut laskea kuinka paljon maksaa niin ja niin monta kappaletta; laskutaito petti täysin 😧
Nolotti kauheasti ja kun en muuta osannut sanoa, niin sanoin "anna kympillä" 😂😂😂
Sillä aikaa kun myyjä kävi hakemassa talipalloja, minä kävin kylmiössä katsomassa mitä sieltä löytyy ja ostin juustoa ja leikkelettä.

Nyt on sitten talitinteille talipalloja ja punatulkkuja ja muita lintuja odotellaan. Mitähän kaikkia lintuja tuohon oikein tuleekaan?

Noiden lisäksi oli toisen ikkunan takana samanlaisessa telineessä pari tinttiä ja kuivuneessa marjapensaassa muutama tintti odottelemassa vuoroaan..