Kun oppii iloitsemaan pienistä asioista

on iloinen siitä, että AM osti tänne maalle saunaan suihkun.

Semmoisen ladattavan. Nii-in, sen voi ladata vaikka tietokoneella, tässä samalla kun kirjoittelee teille. Semmoista käytetään kuulemma esim. veneissä.
Ja kun vesi lämmitetään kaasupolttimella, niin se lämpiää nopeasti, eikä tarvitse välttämättä lämmittää saunaa. Saunan lämmittäminen yhtä ihmistä varten kun ei aina ole tarpeellista eikä ehkä fiksuakaan. Meillä on erillinen pata, jonka saamme kaasupolttimen päälle ja kun vesi on sopivan lämmintä, suihkun toinen pää sinne ja kas; peseytyminen käy näppärästi. Ei sillä, etteikö ihan perinteinen pesuvati -systeemi minulle kelpaisi, mutta kun AM halusi peseytymistä helpottaa, niin olen iloinen.

Olen iloinen siitä, että veranta on viimeinkin saatu siivottua eli tyhjennettyä ylimääräisestä tavarasta ja sinne jääville tavaroille alkaa löytyä paikka.

Kaupungista tuotiin Pojalla käytössä olleita hyllyjä ja samanlaisia itsellä olleita hyllyjä tännä useammassakin erässä - täyspuisina painavat niin paljon, että autoparka joutui koville - ja tehtiin verannalle kunnon hyllykkö:


Nyt on tilaa vaikka millaiselle tavaralle. Ja hyllyn päällekin mahtuu vielä tavaraa. Osa hyllyistä on seinässä kiinni, ja kun ovat niin painavia, niin pysyvät kyllä paikallaan.

Veranta vaan alkaa taas täyttyä tavarasta 😂 Eilen siirrettiin sinne pari pienehköä kaappia ja tänään kirjoituspöytä.
Huomenna on varmaan edessä hyllyjen irrottamista ja muuta sellaista pientä... siis pientä. Ja sitten ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa se seinän purkaminen.
Ensin tämä toinen puoli. Ja sitten siivotaan tuo toinen huone.. ja puretaan seinän toinen puoli.
Siis meillä vaan siivotaan ja siivotaan ja siivotaan.

Olen myös iloinen siitä, että tänään oli vielä jäteasema auki (kesäaika päättyy eli talviaikana se on auki vain kahtena päivänä viikossa) ja saatiin vietyä sinne "myrkylliset" jätteet. Eli kaikki epämääräiset purkit ja purnukat, mistä meillä ei ole hajuakaan mitä niissä oikein oli.

Iloinen olen myös siitä, että - tässä samalla kuuntelen ISTV:stä Kultakurkku karaokea ja Pojan kummisetä sekä tyttärensä ovat finaalissa. Kummitätikin pääsi semifinaaliin asti. Neljäskin tuttu kisoissa oli, mutta hänen sijoituksesta ei ole tietoa, kun aloitin katsomisen vähän liian myöhään.
Voi, osaisinpa minäkin laulaa! Tosin AM väittää, että osaan kyllä, mutta en oikein tiedä uskoako..