Ei oo pitkään aikaan ihan tällaista sattunutkaan

Siis Pöllönpesässähän sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, niin kaupunkipesässä kuin maalaispesässäkin. Sattuu yhtä ja toista, kaikenlaista. Ja vähän sattuu pesän ulkopuolellakin.

Tänään oli "kaupunkikirjaston" tuttu lukupiiri. Olemme saaneet lukupiiriin vähän uutta väkeäkin, mikä on kiva juttu, kun muuten meidän lukupiirissä on aina se sama porukka joka käy novellikoukussa ja käsityökerhossakin. Eihän siinä mitään vikaa ole, mutta on aina kiva tutustua uusiin ihmisiin.

Lukupiiri alkaa klo 17. Olimme ystävän kanssa sopineet, että tapaamme meidän pihalla 16.30, voimme kävellä hissukseen ja ehdimme palauttaa kirjat ja minä..krhm.. ehdin maksaa sakkoni. Hyi hyi... yhden kirjan palautuspäivä olisi ollut eilen ja muistutuksesta huolimatta unohdin sen, enkä siis uusinut sitä. Sakkoa tuli huimat 40 senttiä. En voinut maksaa sitä verkossa, koska verkkomaksamisen raja on 0,65 €. Jäin siis kiinni ihan noin niin kuin julkisesti... Ai ai ai...

Mutta ennen lähtöä. Oli tunti aikaa. PIti syödä ja vaihtaa vaatteet, oli oikein hyvin aikaa. Syötyäni pinaattiletut caesar -salaattikastikkeella (no on ihan hyvää, en jaksanut muuta väkertää..) istuin tähän sohvan nurkkaan. AM nukkui päikkäreitään ja kappas vain... Heräsin säpsähtäen 16.20 eli oli kymmenen minuuttia aikaa tarkistaa, tukka on päässä ja vaihtaa vaatteet. Vähän pisti kiireeksi, mutta just tasan puolelta astuin ovesta pihalle. Ja pyörin oven ulkopuolella kuin poranterä: mihin suuntaan lähtisin. Kunnes parkkipaikalta kuului "mä olen täällä!" No ihan hyvin ehdittiin, kun matkahan ei ole pitkä.
Mutta että menee ja nukahtaa, kun aikaa ei ollut enää kuin 20-25 minuuttia lähtöön!

Lukupiirin luettavana kirjana oli tällä kertaa Kimmo Ohtosen Karhu - voimaeläin. Minä taisin olla piirin 12 henkilöstä ainoa, joka ei ollut tehnyt kotiläksyjään, siis lukenut kirjaa kokonaan. Olin ainoa, jonka mielestä kirja alkoi jossain vaiheessa "jumittaa": mentäiskö nyt sen suon yli tai käännyttäiskö takaisin tai tehtäiskö jotain, mutta ei nyt vaan seistäis tässä suon reunassa.... Kuvat kirjassa oli toki upeita.
Ja niistä kuvista me sitten saatiinkin riemua kerrakseen 😂 Puhevuoroaan malttamattomana odotellut M-L sanoi, että hän on varmaan lukenut ihan eri kirjaa, kun hän ei huomannut kirjassa mitään toistoa, mistä muut sanoivat.
- Katsokaa nyt tätäkin kuvaa, tämmöisen kuvan ottaminen on tosi vaikeaa. Vesipisarat ja kaikki näkyy tuolla tavalla. Minä näytin tätä kuvaa valokuvaajaystävälleni ja hän sanoi, että tuollaisen kuvan onnistuminen on tosi onnen kauppaa. Tämä on sivulla 35.

Ja me muut etsimään sivua 35 ja kyseistä kuvaa.
- Ei tässä kirjassa kyllä ole tuollaista kuvaa.... Tässä on ihan toisenlainen kuva..
- No kyllä on ihan varmasti.
- No ei ole, katso nyt.
- Hei, se kuva on sivulla 29.
- Ei, ei se ole sama kuva, katsokaas nyt, se on ihan erilainen, siinä on tuo haaskakin, ja tuossa toisessa ei ole. Kuule M-L, sinä tosiaan olet lukenut ihan eri kirjan kuin me muut!

Ja voitte vaan arvata mitä tuollaisesta seuraa 12 naisen seurueessa! Naurua, naurua ja naurua!
Ja sitten tutkimme kirjoja ja totesimme, että kahdella lukupiiriläisellä oli kirjasta eri painokset kuin muilla - ja selityskin sitten löytyi kirjan lopusta, siellä oli ihan kirjoittajan kiitokset oikolukijalle, joka oli tarkistanut kaiken muun lisäksi myös kuvamateriaalin.

Seuraava kirja on Katja Ketun kirjoittama "Rose on poissa" .  Lupasin tällä kertaa tehdä kotiläksyt ja lukea kirjan alusta loppuun. Valitettavasti minulla on jonkinlaisia ennakkoluuloja kirjaa ja kirjailijaa kohtaan, mutta yritän silti.

Siispä - heisulivei, otan kirjan ja kipaisen sänkyyn. Kannattelen kirjaa sen aikaa kun jaksan ja jatkan sitten huomenna.
Alastalon salissa saa vielä odotella...