Heikki toi valon pihalle

Ja nyt jännitämme, tuleeko valo myös toiseen lamppuun vai tarvitaanko Heikkiä vielä uudestaan.

Niin kuin kerroin, ostimme uudet ulkovalot. Kaksi kappaletta. Viime viikolla kun oli päiviä jolloin ei satanut, päätettiin ottaa lamppuja hatuista ja laittaa ne paikalleen. Lamput oli kasattu jo edellisenä iltana asennusta varten.
Vanha lamppu irti - siinä oli liiketunnistin, jonka avulla lamppu paloi n. 3 sekuntia kerralla ja sen takia lamput haluttiinkin vaihtaa.
Lähes kuka tahansa osaa sen verran sähkötöitä, että osaa vaihtaa lampun, sellaisenkin jossa on vanha sokeripalasysteemi. Johto vain kiinni pariksi saman värisen kanssa, tiedättehän. Mutta kun seinästä tulikin viisi johtoa ja lampussa ja sokeripalassa oli vain kolme johtoa.

Eikä sitä sähkömiehen ruuvimeisseliäkään muuten ollut löytynyt... Mutta ei se kuulemma haitannut.
No, ne kaksi ylimääräistä johtoa, niille oli onneksi "hattu", jonka sisään ne laitettiin. Sitten laittamaan lamppu kiinni seinään.
Ja miten se sitten tapahtuu? Ruuveilla juu, kyllä vain. Mutta ongelma olikin siinä, että lamput on suunniteltu niin, että sähköjohdot tulee seinän sisältä. Meillä ei tule, vaan niin kuvasta näkyy, päälipuolelta. Lampun jalkaan (onko se jalka?) oli siis tehtävä koko, johon tulo valkoinen johto mahtui. Helppo homma. Ja nopea. Meidän tiimiltä sekin onnistuu 👍

Ja sitten kokeilemaan. Ei. Ei niin minkään laista valon pilkahdustakaan. Ei uuteen eikä vanhaan lamppuun. Tarkistus. Ei edelleenkään. Ei ole meistä sähkömiehiksi.
Vaan ei ole hätä tämän näköinen. Mökkitalkkari oli just ajanut kotiinpäin - mennään käymään ja pyydetään apua!

Pihalla meidät vastaanotti iso koira, joka yritti näyttää pelottavalta ja yritti haukkumalla pelotella vielä lisää - vaan taisi reppana pelätä meitä vielä enemmän. Kunnes rohkaistui ja tuli nojaamaan muhun niin, että ilman autoa vieressäni, olisin kaatunut.  Niin ja se meidän ongelma. Ei, sähkö- ja putkityöt on ne, joita talkkari ei osaa. Pettymyksen huokaus. Mutta hätä ei edelleenkään ollut sen näköinen. Onhan olemassa Heikki! Heikki? Niin, Heikki osaa sähköhommat, soitetaan Heikille. Selvä.
- Missäs olet?
- Kotona, meinasin just käydä päiväunille.
- No kuule kun täällä olis.....
- Sano niille, että mä tulen jossain välissä käymään, jos ne vaan on kotona.
- On ne. Terve.

Maalla asumisessa on hyvät puolensa. Jos et itse osaa, aina löytyy joka joka osaa. Tai jos ei se osaa, se tietää jonkun joka osaa tai ainakin tietää jonkun joka tietää jonkun joka osaa.
Kiitettiin ja ajettiin kotiin, keitettiin kahvit ja katsottiin, että joku ajoi pihaan.

HEIKKI! Vähän aikaa joutui Heikkikin tekemään töitä, sillä alunperinkin oli vähän turattu lamppujen kanssa eikä ollut ihan helppo homma se lampun toimintaan laitoon. Mutta lopulta paloi molemmat valot. Toista lamppua vain ei voinut vaihtaa, kun siitä puuttui se pahuksen kolo!
Ja sitten alkoi sataa. Ja satoi ja satoi ja satoi. Ja oli muuta hommaa. Mutta ehkä loppuviikosta saisi vaihdettua.
Mutta onpahan nyt edes yksi lamppu vaihdettu. Ja ulkovalot palaa kun ne on sytytetty. Ei tarvitse esittää mitään pihavalotanssia rappusilla saadaakseen valoa.
Ja jos joku menee pieleen eikä toisen valon asentaminen onnistu, niin onhan meillä sitten Heikki 😊

Tällaiset lamput ostimme uusiksi ulkovaloisiksi, vanhojen pallovalojen tilalle:

Tänään olin 2,5 tuntia lääkärillä, siis neurologilla. Aloimme väsyä jo kaikki, niin minä, lääkäri kuin koneensakin. Katsotaan miten asiat tästä taas etenee ja millaista lausuntoa saan. Kuinka kauan tämä löysässä hirressä roikkuminen vielä kestää.