21 syyskuuta 2019

Kiitos kaikille hoitotyötä tekeville

Viime päivityksessä oli pelkkiä huonoja uutisia - kaikki meni pieleen, mikä vain pieleen saattoi mennä.
Tänään voin hyvillä mielin ja oikeasti kiitollisena lähettää terveisiä kaikille hoitotyötä tekeville. Olen muutenkin sitä mieltä, että "sitä saa mitä tilaa" eli kun itse olet ystävällinen, rauhallinen ja kohtelias, niin saat hyvää palvelua. Niin nytkin.

Kotisairaanhoito kävi meillä antamassa AM:lle antibioottia kahdeksan kertaa suoraan suoneen. Tänä aamuna tulehdusarvot oli jo niin alhaalla, että se voitiin lopettaa. "Jälkiruuaksi" annettiin vielä 10 päivän antibioottikuuri suun kautta. Ja ilmeisesti vielä joku jälkitarkastus tulee myöhemmin, näin ymmärsin.
Jokainen hoitaja, joka meillä kävi, oli todella mukava ja ystävällinen - oikeastaan jäi vähän ikävä, kun ei tänä iltana enää kukaan tulekaan. Aamulla oli opiskelijakin mukana; kysyivät ensin saako tulla tekemään toimenpiteet. No tottahan toki - eipä sitä muuten opi kuin tekemällä.
Sunnuntaina kuulemma vielä soittavat, että mitenkä sitä voidaan.

AM kävi tänään autohuollossa korjauttamassa sen pahuksen takajousen. Se on nyt kunnossa ja auto on katsastettu. Viime tipassa, mutta nyt sillä saa taas ajella hyvillä mielin.
Sen jälkeen käytiin hakemassa ne lääkkeet. AM:n odottaessa vuoroaan, kävin katselemassa dosettivalikoimaa. Koska apteekki oli aika tyhjä muista kuin vuoronumeroasiakkaista, hän tuli luokseni ja sanoi yhtäkkiä "onpa sulla kivat silmälasit" 😊 Tuntui mukavalta.

Nyt kun tällä viikolla oltiin kaupungissa, vaikka piti olla maalla, niin pääsinkin käymään Novellikoukussa. Mukana oli jälleen yksi uusi, nuori tyttö, joka oli neulonut ja virkannut aivan ihania nalleja ja pupuja ja niille villapaitoja.
Sain luvan ottaa niistä kuvan ja laittaa sen tänne blogiin.

Eikö ole söpöjä?

Pienen miehen housut on viittä vaille valmiit, toivottavasti ovat sopivat. Ihan muutama kerros vielä ja sitten pitäisi ommella ne kasaan. Sattui vaan ensin pikku pikku moka niiden kanssa... Ohje on Novitan nettisivuilta ja niissä neulotaan ensin toinen lahje ja sitten toinen ja sen jälkeen ne yhdistetään ja neulotaan muutama kerros, että saadaan kuminauhakuja. Noh... olin neulonut toisen lahkeen ja laittanut kohtaan x kerrosmerkin, mutta ehdin jo unohtaa mitä varten se oli juuri siinä.. Ja kun tein toista lahjetta, muistin että se olisi sitä varten, että siitä kohtaa alkaa lyhennetyt kerrokset. ja kissan villat... kun lahje oli melkein valmis, sepä olikin n. 4 cm lyhyempi kuin se toinen! 😔😕
Ja sitten muistin miksi se merkki oli siinä. Ei siis muuta kuin taas purkamaan ja neulomaan muutama kerros lisää ja sitten vasta ne lyhennetyt kerrokset. Mutta nyt ne on ehkä saman mittaiset. Kai. 
Kunhan saan ne kokonaan valmiiksi, laitan niistä kuvan nähtäväksenne. Jos kehtaan...




12 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä mahtavaa palvelua kun kotiin tullaan hoitamaan. Välillä tosiaan sopii antaa kiitos niille, joille se kuuluu, vaikka julkisella terveydenhoitopuolella on paljon ongelmiakin.

    Hyvää syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelmat lähtee usein sieltä ylempää, sieltä, jossa ei ole hajuakaan siitä käytännön työstä - moni heistä voisi astua päiväksi alas seuraamaan millaista se työ oikeasti on.
      Mutta totta - kiitos heille, kenelle se kuuluu :)
      Sitä annettiin meillä myös kasvotusten kaikille, ei se hyvästä palvelusta kiittäminen oikeastaan ole vaikeaa, kun vain harjoitellaan.

      Poista
  2. Onpa tosiaan ihanat nallukat ja pupuset! Purkaminen on aina hanurista...

    Hienoa, että on tuollainen mahdollisuus kotona hoitamiseen - onhan se paljon mukavampaa kuin sairaalassa makaaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se purkaminen, mutta se silmukoiden takaisin puikoille poimiminen :D Voi pihkura...

      Tuo oli kyllä tosi hieno juttu, tuo kotisairaanhoito eikä olisi sitä itse osattu (tai AM osannut) pyytääkään, se tuli siinä sivutuotteena, kun sanoi, että pitää mulle järjestää "hoitaja" - on se vaimostakin siis joskus jotain hyötyä ;) Ja jos/kun olisi mennyt sairaalaan takaisin, niin siellähän se AM olisi murehtinut ja stressannut, että pärjäänkö mä varmasti kotona Riesan kanssa - luulen, että parani nopeammin kotona. Ja tuli se vähän halvemmaksikin.

      Poista
  3. Hienoa. Hyvä että AM on terve.

    VastaaPoista
  4. Ihania elikoita ja kiva, kun AM on kunnossa :)

    Kyllä mäkin joudun purkamaan aina välillä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Puskissa :)
      Sinun villatakkisi on kyllä upea - näytin sitä AM:lle, sanoi että tuollaista takkia takkia hänkin voisi pitää!

      Poista
  5. Hienoa, että AM on tervehtynyt. Tuo kotihoito on huippujuttu monelle, etenkin teidän tapauksessa ja varmasti myös lopulta edullisempi vaihtoehto yhteiskunnalle.

    Purkaminen on tosiaan tylsää, mutta miten menikään ”lopussa kiitos seisoo”. Pieni mies saa varmasti upeat housut!





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon ja uskon, että tuo kotihoito oli kaikille paras vaihtoehto, meille ainakin. Ja paraneminen oli nopeaa.

      Oikeastaan kappaleiden toisiinsa kiinnittäminen on mun mielestä vielä tylsempää :) Mutta todella, "lopussa kiitos seisoo". Kaipa noista jotain tulee :D

      Poista
  6. Hyvää vointia teille molemmille!

    VastaaPoista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)