Missä se tekeminen oikein näkyy

Taas tämä vanha sananlasku "laiska töitään luettelee" muutaman viimeisen päivän ajalta, mutta kun menin sitten taas tyhmyyksissäni lukemaan iltapäivälehtiä. Tarkemmin oikeastaan joidenkin uutisten kommentointeja.
Miten ihmiset voivatkaan olla niin ilkeitä? Tai no, onhan sen huomannut täällä blogimaailmassakin. Nimimerkin takana nimettömänä ja kasvottomana on helppo olla ilkeä ja arvostella muita ilkein sanoin. Julkisesti.
Kyllä mekin AM:n kanssa taivastellaan lehtiä lukiessa ja tv:tä katsellessa moniakin asioita ja ihmisten tekemisiä ja sanomisia, mutta me tehdään se kahden kesken ja juurikin pohtien, mikä on saanut asiat siihen jamaan, mitä olisi voinut tehdä toisin ja miten asian voisi korjata, miten itse olisimme toimineet samassa tilanteessa.
Asiallista palautetta annetaan tarvittaessa: viimeksi annoin palautetta Ylen Ykkösaamusta, jossa toimittaja puhuu haastateltavan puheen päälle, ei anna haastateltavan vastata loppuun asti vaan keskeyttää jne. 
Kiitoksiakin laitetaan kun siihen on aihetta. Viimeksi sairaalan päivystykseen ja kotisairaalaan jotka hoitivat AM:n kuntoon.

Mutta se siitä, itseänihän mun piti kehua 😉😉
Oli taas tultava maalta kaupunkiin ja koska olemme opetelleet ja oppineet entistä hitaamman elämäntavan, päätimme lähteä jo lauantaina ja hoidella asioita vähän kerrallaan.
Siispä ajoimme suoraan Äitirakkaan ja Tunturiruipelon luo ja veimme sinne taas vähän tavaraa, joiden tiesimme tulevan heillä käytetyksi.
Harva se päivä lähtee Äidille kuvaviesti "Olisiko sulla käyttöä tämmöiselle, vai laitetaanko kierrätyslaatikkoon?" Osa tavaroista siis kierrättyy hänelle ja osa menee johonkin kunnan tai kaupungin kierrätyspisteeseen.

Eilen, sunnuntaina, käytiin ostamassa jalkoja. Kahdeksan jalkaa. Ihan kuin hämähäkillä, vaikka inhoankin hämähäkkejä. Olivat rautakaupan viimeiset kappaleet kyseisiä jalkoja. Viime päivityksessä kerroin, että kaikki suunnitelmat ei menneet ihan niin kuin piti - se johtui juuri noista jaloista. Jalat puuttui. Nyt on siis jalat ja kun huomenna palataan maalle, viedään mukanamme kolme hyllyä entisten kolmen lisäksi ja pääsemme jatkamaan projektia. Pitäkää peukkua, että meidän suunnitelma toimii, sillä sitten meillä on enemmän säilytystilaa kuin mitä muuten olisi.

Samalla reissulla käytiin ostamassa uudet ulkovalot.
Vanhat valot olivat liiketunnistimilla toimivat. Ihan kivat joo. Paitsi että paloivat ehkä noin kahdeksan sekuntia kerrallaan. Uudet valot joko palavat tai ei, kun valot napsauttaa päälle.
Kaupassa oli kaikki valaisimet nätisti esillä. Löysimme meille sopivat ja mielestämme kivan näköiset ja rupesimme etsimään niitä hyllyistä. Ei löydy. Voi kökkö, eikö niitä nyt sitten olekaan. Olisivat voineet ottaa tuon mallin pois seinästä, jos ei niitä ole... MYYJÄ!
Löytyi myyjä ja kysyimme häneltä apua. Hän käveli suoraan hyllylle jossa kyseisiä lamppuja oli vaikka kuinka ja paljon. Ihan vähän hävetti 🙈 Mutta toisaalta, sitä vartenhan henkilökunta siellä on, että auttaa. Ja hän oli  todella ystävällinen ja tietenkin häntä kiitimme avusta.
Ja olemme tyytyväisiä, meillä on uudet lamput. 
Kun ei tiedä, koska ne katuvalot laitetaan toimimaan. Meidän pihatien risteykseen nimittäin tuli katuvalo eikä me vielä tiedä miten pahasti tai hyvin se valaisee meidän pihaa. Ei olisi kyllä tarvittu niitä katuvaloja, mutta kyläläiset ovat päättäneet, että ne laitetaan, niin minkäs me sille voidaan.

Illalla vielä purettiin niitä hyllyjä muutama kappale. Ne olivat tässä mun sohvan takana, vähän niin kuin seinänä, vaikkeivät korkeita olleetkaan. Nyt on ihan kumma ole, kun se muka-seinä puuttuu 😁

Tänään kävin taas sairaalalla hoitamassa eläkeasioihin liittyviä asioita ja AM vei sillä aikaa tavaroita kierrätyskeskukseen. Ja kävi autohuollossa hakemassa tyhjiä astioita; jotain lasinpesuneste- yms. kannuja. Ne on sitä varten, kun A-nopin kätköistä löytyy vieläkin kaikenlaisia aineita joista ei ihan varmasti tiedä mitä ne on ja ne pitäisi viedä kaatopaikalle, mutta niitä ei voi viedä niissä astioissa missä ne nyt on. Onneksi on paikka mistä sai tyhjiä purnukoita joihin nesteet voi kaataa ja viedä niissä kaatikselle.

Ystävän kanssa kävin iltapäivällä kirjastossa. Vein hirvittävän repullisen kirjoja kirjastoon nuokkulaisille askartelua varten. Meillä kun ei ole ihan kaikille kirjoillekaan tilaa ja kirpputoritkaan ei ota enää kaikkia kirjoja vastaan. Meillä on kyllä tuossa kirjastossa sellainen kierrätyspiste, johon voi jättää kirjoja muiden otettavaksi, mutta nuo vein tosiaan askartelutarpeiksi, kun niistä oli kuulemma pulaa. Hyvä, että tuli käyttöä niillekin.

Huomenna lähdetään maalle, ensi viikolla tullaan taas takaisin, kun on taas hammaslääkäriä ja muuta, mm. lukupiiri, jossa tällä kertaa on luettavana Kimmo Ohtosen kirja Karhu - voimaeläin.

Kirjastossa käydessäni on tapanani aina katsoa ensin palautetut kirjat, sen jälkeen uutuudet ja kirjavinkit ja sen jälkeen vilkaisen vielä varatut, noutamista odottavat kirjat - niistä saa vinkkejä siitä millaisia kirjoja muut ihmiset lukevat.

Tänään silmiini osui kirja, joka oli ihan pakko lainata, en vaan voinut jättää sitä hyllyyn. Jos vaikka Pietarille ääneen lukisin, onhan siellä sentään hänen sukulaisiaan: Äkkiväärä, Jääräpää, Pölläkpää, Rämävili, Hunnihanni ja Lullapaara.
Kysehän on siis Mervi Kosken kirjasta Tonttujen suuri suku.  Kirjan on kuvittanut Heikki Eklöf.

Ja Pöllön omia tarinoita, löytyy tuolta Krapulasta - sadan sanan tarinoita.  Ootteko käyneet kurkkaamassa 😌