Hyvän mielen viikko

Kulunut viikko on ollut hyvän mielen viikko. Ei varmaan pitäisi sanoa sitä ääneen, eikä kirjoittaa mihinkään, koska luultavasti huomenna sitten tapahtuu jotain, mikä romuttaa kaiken.  Ei vaan, en usko enteisiin, en tällaisiin. Uskon vain siihen, että kannattaa laittaa hyvä kiertämään ja hyvä tulee ennen pitkää takaisin - se voi viedä aikaa ja se voi olla aika huomaamatonkin, siksi pitää olla tarkkana 😉

Ei kaikki suunnitelmat nyt ihan niin ole menneet kuin oli tarkoitus, mutta se, että on tullut mutkia matkaan, onkin ollut hyvä, koska on ollut tilaisuus ja aikaa miettiä asioita uudelleen. Ja tehdä uudet paremmat suunnitelmat. Ja vielä vähän paremmat.

Mutta ollaan me jotain tehtykin, eikä vaan istuttu ja suunniteltu. Veranta-hommeli jäi kesken, kun sen suunnitelma petti, mutta siirryimme sitten saunalle ja siivosimme ja järjestimme pukuhuoneen uudelleen. Kun Poika soitti tänään, hän kysyi "miten ihmeessä se saitte ne tavarat mahtumaan sinne" - pukuhuone on nimittäin pieni ja ahdas ja me vietiin sinne vielä lisää tavaraa 😄 Silti se tuntuu, kuin siellä olisi enemmän tilaa. Hmm.... Kieltämättä mystistä.

Eilen ajeltiin kirkonkylälle kauppaan ja kirjastoon. Kirjaston omatoimikäyttö tulee mahdolliseksi 1.10. alkaen ja kävin hoitamassa sen kuntoon osaltani. En ole koskaan käyttänyt omatoimipalveluita, sillä meidän omassa kirjastossa sitä ei ole käytössä. Pääkirjastossa toki on ja parissa muussa sivukirjastossa, mutta ei meillä.
Nyt kuitenkin ajattelin perehtyä siihen ja hankkia oikeudet kaikkiin kolmeen lähimpään kirjastoon - niihin on kaikkiin täältä meiltä yhtä pitkä matka. Voin sitten jatkossa ottaa esim. varaukset johonkin niistä ja hakea ne vaikka sunnuntaiajelulla 😋 On kuitenkin paljon lyhyempi matka käydä jossakin noista kolmesta kirjastosta kuin sieltä vanhasta tutusta kirjastosta, jossa olen käynyt yli 30 vuotta.
Ajatelkaa nyt - pitää opetella ihan uusien kirjastoiden käyttöäkin vielä tässä vanhalla iällä 😳 Onneksi sentään sama kortti käy kaikkiin kirjastoihin.

Ja talvi saa minun puolesta tulla: ostin eilen uudet talvikengät. En tiedä kestääkö ne sitten viikkoa kauempaa tosipaikan tullessa, mutta oli pakko ostaa kun oli niin halvat ja tykästyin väriin. Semmoinen tumman viininpunainen. Kelpaa maalaiselle kuitenkin.

Tänään hirvitti kun AM kiipesi katolle, onneksi tämä meidän talo ei ole kauhean korkea. Piti korjata savupiipun juurelta reikä, sieltä nimittäin tässä taannoin tuli vettä sisään, kun satoi kaatamalla ja tuli "oikeasta" suunnasta. Nyt kun on ollut pidempi jakso aurinkoisia päiviä ja katto ja piipun juuri oli varmasti kuivia, sen sai korjattua. Ja vielä on luvattu ainakin huominen päivä poutaa, niin se massa piipun juurella ehti kuivua/kovettua.
Sitten saa syysmyrskyt meidän puolesta tulla. Tai no, olisihan se toisaalta kiva, jos odottelisi vielä sen verran, että nuohooja ehtisi käydä parin viikon päästä. Ja ehdittäisiin tuoda kaupungista otsalamput tänne maalle. Kynttilät on ihan jees, mutta ei niiden valossa oikein näe lukea. Otsalampun kanssa näkee lukea ja neuloa, jos sähköt katkeaa.
Kun on puuhella millä lämmittää ja saa tehtyä ruokaa ja otsalamput, että näkee lukea ja tehdä käsitöitä, niin mikä hätä meillä täällä.

Sillä aikaa kun AM oli katolla, minä keräsin kuivuneet lipstikat pois. Harmitti, kun en kesällä saanut aikaiseksi kerätä niitä - oli muka aina kaikkea tekemistä ja menemistä ja seli seli... Piti viedä Myyntisirkkusellekin. Nyt häiritsi pitkään se ruskea puska tuossa pihalla ja tänään päätin antaa sille lähdön.
Sieltäpä olikin jo tulossa uutta, tuoretta lipstikkaa! Aika matalaa vielä, en tiedä pitäisikö tai voiko sitä poimia ja kuivata? Joka tapauksessa oli tai on hauska huomata, miten paita tuoksuu tuoreelle lipstikalle vieläkin, näin puolen yön aikaan, vaikka tästä on jo monta tuntia kun sitä puskaa raivasin.

Huomenna menemme käymään tuossa koululla. Viemme sinne lupaamani kankaat, joita on aikamoinen kassillinen - heittäkööt pois jos ei heillä ole niille käyttöä. Samoin vien heille kassillisen jämälankoja. Toki niitä voisi itsekin raitalankoina sukisssa ja lapasissa käyttää - varmaankin - mutta... lankoja on NIIN paljon, rehellisesti sanottuna liikaa (nyt te ajattelette, että voiko lankaa olla liikaa, mutta kyllä voi, kun oikein rehellisesti ajattelee), että kun niitä taas käyttää, niin niistä tulee kyllä taas raitalankoja. Lupasin AM:lle, etten osta lankaa, ennenkuin olen käyttänyt lankani loppuun - ellei sitten tule joku tilaustyö, jota varten tarvitsee ostaa lankaa jota ei varastosta löydy.
Ja osasyy toki on sekin, että säilytystilat on jatkossa niin paljon pienemmät, että on ihan oikeasti mietittävä, mitä sitä itse ostaa 😏

Sitten onkin suunnitelmat vielä avoimena, jotain pientä varmaan tehdään; ensi viikolla aloitellaan varmaan suunnitella seinän kaatoa.

Parasta tässä viikossa on ollut, kun Poika soitti tänään ja kyseli kuulumisia. Ja kysyi, miten ollaan ajateltu viettää joulua. "Varmaan pitäisi jo ruveta luomaan omiakin jouluperinteitä, mutta kyllä vielä tänä jouluna haluaisin tulla viettämään joulua teidän kanssa. Kun nyt on vähän tällainen erilainen joulu" 💗💗 Kyllä lämmitti äidin ja isän sydäntä.  Siksi pitäisi saada tämä valmiiksi.





Kommentit

  1. Hamstereiden mystinen taito on saada tavarat mahtumaan niin että muut eivät huomaakkaan kuinka paljon niitä toddellisuudessa on ;) Ihania hetkiä ollut viikossasi, toivotaan niitä onnenpipanoita viikonloppuunkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta - eikä sitä huomaa itsekään kuinka paljon sitä tavaraa on, ennen kuin juuri muutto- ja remppatilanteissa :)
      Mutta silti ei voi olla hamstraamatta, siis pelastamatta lisää.
      Aina löytyy kolo, jos on pelastettava joku yksinäinen kaunis esine.

      Poista
  2. Ihanalta kuulostaa ♥ Mäkin haluaisin puuhellan ja ja ja... nauttikaa, ootte sen ansainneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjaana ♥
      Kunhan hellan päällinen on siivottu; jostain syystä siihen on kertynyt siihen kuulumatonta tavaraa, en ymmärrä miten... ja nuohooja on käynyt, esittelen teille meidän pienen tulevan talven lämmön ja tunnelman tuojan.

      Poista
  3. Joo, mieskin oli mulle vihainen kun kuulemma "manasin", kun olin huolissani sen lähtiessä Noitatunturia ylittämään. Pelkäsin vain että se kaatuu ja halkaisee kallonsa siellä kivikossa. Väitin, että semmosta ei oo olemassa kuin manaaminen, ja jos sitten jotain tapahtuu, niin se oli vain ennustus :) Onneksi ei sattunu mitään.

    Kuulostaa ihan mukavalta tuo teidän maalaiselo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vain on elämää jos jotain sattuu, näin se on uskottava. Hyvistä hetkistä saa ja pitää nauttia, rakkaista saa ja voi olla huolissaan ja saa kehoittaa olemaan varoivainen - se on huolenpitoa ja rakkautta. Jos jotain sattuu, niin sattuu, se kuuluu elämään, vaikka ei ehkä sillä hetkellä siltä tunnukaan.
      Näitä asioita on tässä viimeisten vuosien aikana ehtinyt miettiä moneen kertaan ja näihin päätelmiin olen tullut :)

      Katsotaan kuinka maalaisia meistä oikein tulekaan :D Mökkihöperöitä ennen pitkää?

      Poista
  4. Mä just tilasin villatakkilankoja Tapiolta, oli sen verta halpaa ettei voinut olla ostamatta :P

    Onnittelut uusien kirjastojen asiakkuudesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä onneksi (nimenomaan onneksi :D) vielä pysyttelen noissa pienemmissä neuleissa - huiveja tykkäisin ehkä tehdä, mutta kun en itse ole huivi-ihminen, niin ei ole tullut ostettua niitä varta lankoja. Ehkä jonain päivänä, kun noita muita olen saanut kulutettua.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos Possu :)
      Mukana meni yksi vielä paketissa ollut silityslauta, ihan uusi siis ja neljä sulkapallomailaa ja sulkapalloja pihapelejä varten.

      Poista
  6. Kirjasto ja lanka, kaksi ihanaa asiaa! Suloinen viesti Pojalta, täynnä Rakkautta. Lanka on parasta käyttää tai lahjoittaa käytettäväksi. Koulut ja päiväkodit, kerhot, kansalaisopistot ovat juuri oikeita paikkoja. Onnellista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasto ja lanka, kaksi ihanaa asiaa, olet oikeassa.
      Vaikka kuinka yrittää olla ostamatta lankaa, niin aina tulee jotain uutta lankaa jota on pakko saada ja sitten sitä tulee ostettua ja tehtyä siitä jotain "siinä välissä" ja ne muut langat jää odottamaan.

      Poista
  7. Kuulostaa ihanalta! Mä niin haaveilen puuhellasta ja kaikesta vanhasta. Olin eilen kokoustamassa vanhassa ”perinnetalossa”, jossa oli upeat hirsiseinät ja osassa huoneissa pinkopahvit.

    Mummoni ja äitini jäljiltä löytyi hurja määrä kankaita, lankoja ja nappeja. Vaikka niitä jakoi pois moneen paikkaan jäi niitä itsellenikin paljon. Vanhat napit on upeita ja niistä olisi kiva kehittää jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappeja ja pienen pieniä lankarullia löytyy vaikka kuinka :) Löytyy myös ihan normaalikokoisia lankarullia, sekä saumurilankoja.
      Haaveenahan meillä alunperin oli iso vanha talo, esim. vanha kansakoulu tai vanha osuuskauppa tms. mihin mahtuisi kaikki ne pelastetut tavarat. Mutta se haave muuttui tähän pieneen punaiseen tupaan, josta nyt olemme tekemässä uutta kotia <3

      Poista
  8. Mie haaveilin aina elämästä vanhassa talossa, missä voisi/saisi/joutuisi puuhastelemaan ja fixailemaan jotain koko ajan...no puolisoksi sattui yksilö, josta sellainen unelma on suoraan helvetistä, joten...
    Ihanasti lausuttu pojalta tuo joulutoive <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollainen oli se meidän haave - niiden vanhojen pelastettavien tavaroiden kodin lisäksi. Mutta tässä pienessä punaisessa tuvassakin riittää tekemistä, niin sisällä kuin ulkonakin, kun vain opimme sen kaiken.
      Mitä enemmän täällä aikaa vietämme, sitä enemmän ihailen ja kunnioitan poisnukkunutta anoppianiani, joka eläkkeelle jäätyään rakennutti tämän pienen talon ja asui ja teki lähes kaiken täällä yksin 17 vuoden ajan <3

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)