Kun mikään ei mene niin kuin pitäisi

niin lopputuloksena on se, että istutaan kotona viittä vaille yksitoista illalla odotetaan vieraita. Mietitään, monta heitä tulee ja mihin aikaan he tulevat. "Kello 11-01 välillä". Viipyvät varmaan noin puoli tuntia.

Kaikki lähti menemään pieleen perjantaina. AM lähti aamulla käyttämään autoa huollossa ja tarkoitus oli käyttää se samalla katsastuksessa. Auto nostettiin ylös ja samalla kun renkaat nousivat ilmaan - naps!
- O-ou, tuo ei kuulostanut hyvältä!
- No, mikäs se oli?
- Kuskin puoleinen takajousi (mikä lie) taitaa olla poikki. Katsotaas... Jep.. Poikkihan se. Ei mene katsastuksesta läpi.
- No voi... Eihän siinä sitten mitään. Korjataan.
- Pitää tilata uusi osa. Korjataan viikon päästä ja katsastetaan sitten. Niin ja jarrupalat pitää vaihtaa kanssa.
- No niin tietysti. Vaihdetaan sitten. Tulen viikon päästä...

AM:n puhelin soi - Pöllö soittaa tylsistyneenä:
- Rakennatteko te sen auton kokonaan uudestaan?
- Ei, oon jo tulossa. Mutta suunnitelmat muuttui. Ei me voida viedä niitä hyllyjä  tänään maalle.
- Miksei?
- Kuskin puolen takajousi on poikki. Pitää tulla viikon päästä takaisin, niin pojat korjaa.

Että sillain. Meidän siis piti viedän pino täyspuisia hyllyjä maalle, jotta saamme siellä asioita hoidettua, mutta se jäi tekemättä. Ja moni muukin asia jäi sitten tekemättä. Mutta pääasia, että pääsimme pois kaupungista.
Voisimme vaikka jatkaa saunan pukuhuoneen siivoamista, jos ei muuta. No, saatiin vietyä roskia Rinki -pisteeseen, vähän siivottua pihaa..
Ja minä aloittelin neulomaan pienen miehen pöksyjä.

Sunnuntai -aamuna AM heräsi huonoon oloon. Kuumetta. Paras levätä, emme siis tee mitään sen kummempaa, ollaan vaan. Katsellaan telkkaria, minä neuloin ja luin ja torkuin. Ja suunnittelin miten asioita tekisi. Kyllä se kuume levolla ohi menee...
Maanantaina kuumetta oli vielä enemmän. Kyläkauppias sanoi, että kylällä on liikkeellä harvinaisen ärhäkkä flunssa - olisiko AM saanut sen. Mistä ihmeestä..? Kunnon vaimona yritin auttaa, mutta minkäs kuumeelle teet?
Tiistaiaamuna olo oli vain pahentunut ja niinpä sitten pistettiin kamppeet kasaan ja hypättiin autoon ja ajettiin taas kerran 60 kilometriä kaupunkiin, AM kävi suihkussa ja sitten kohti päivystystä.
Siellä meni sellaiset nelisen tuntia; oli pissanäytettä, verikoetta, pari lääkäriä, antibioottia suoraan suoneen ja "me otettais sut mielellään tänne osastolle".
No sehän ei oikein käynyt, kun minä olin änkenyt seuraksi ja oli lähdetty omalla autolla: sekä auto että Pöllö oli saatava kotiin.
Siispä vaihtoehtona oli tämä yöllinen vieras, joka kävi jo heti kello 23, ei onneksi sen takia tarvitse valvoa - voin mennä nukkumaan heti kun tämä on valmis.
Seuraavat kaksi päivää kotisairaanhoito käy kolme kertaa vuorokaudessa antamassa antibioottia.

Että ihan ei nyt ole mennyt putkeen Pöllön elämä tällä erää.

************

Niin ja sekin vielä, että Pöllön entinen avustaja, josta sittemmin on tullut ystävä, soitti maanantaiaamuna itkien "Onko sulla hetki aikaa, pitäisi saada puhua jonkun kanssa". Toki Pöllön korvat on käytössä, mutta enpä osannut arvata mitä kuulen 😢 Ystävän äiti oli kuollut aamuyöllä - ja välimatkaa on monta sataa kilometriä.
Ja toisen ystävän veljeltä leikattiin samana päivänä kurkkusyöpä; veli ei mitä todennäköisimmin puhu enää ikinä mitään. .

Tuolla sairaalassa odottaessa tuli taas mieleen, että eikö tämä koskaan lopu...