Aika sen kun kuluu

ja tuntuu, että minä en pysy lainkaan perässä. Tai siis nimenomaan kuljen perässä, en pysy mukana yhtään.  Viikko vilahti taas ihan huomaamatta: heräsin, söin aamupalan, join päiväkahvin, söin iltapalan, menin nukkumaan, heräsin, söin aamupalan, join päiväkahvin, söin iltapalan, menin nukkumaan... Hetkinen - jotain jäi nyt välistä.

Pitää taas oikein miettiä hetki, mitä on viikon aikana tapahtunut, mitä sitä onkaan tullut tehtyä.

Sunnuntaina ajeltiin kaupunkikotiin, vaikka ei yhtään olisi huvittanut. Töks töks töks. Tökki. Hirveästi oli tavaraa mukana. Ruokaa ei sen kummemmin tarvinut ottaa, AM palaisi maalle heti maanantaina ja minä lähtisin kylään. Tarvitaan vaan ilta- ja aamupalatarvikkeet: leivänpäälliset ja leipää sekä kahvimaito. Muuta löytyisi jääkaapista.
Ai mitä se muu tavara oli? Pyykättäviä liinavaatteita yms. Ja nämä tietoa siirtävät kapineet. Mitähän ihmettä varten, minä vaan ihmettelen.
No, kumpikin kävi pikaisesti suihkussa ja sitten pesukone päälle. Meiltä on siis hajonnut toinen pyykinkuivausteline ja pyykikuivaaja! Eli saa kuivaksi vain koneellisen tai ehkä kaksi kerrallaan, riippuen pyykistä. Onneksi on kattotuuletin, joka nopeuttaa prosessia 👍
- Nyt voitaisiin juoda kahvit ja syödä vähän leipää, vai mitä?
- Joo, tehdään niin. Paitsi että se leipä jäi TAAS sinne leipälaatikkoon!

Kummallakaan ei ollut hinkua lähteä muutaman sadan metrin päähän kauppaan hakemaan leipää joten...  Soitin tien toisella puolella asuvalle ystävälle ja kysyin, kuinka paljon heillä on leipää ja voisinko ostaa heiltä muutaman siivun/palan leipää meille 😂 
Hädässä ystävä tunnetaan 💜 - heiltä löytyi leipää sen verran, että siitä riitti meillekin ja niin kipaisin hakemaan meille iltapalan ja aamupalan.
Onni on ystävä, joka lainaa tarvittaessa vaikka leipää, kun kaapissa on vain leivänpäälliset.

Tuttuun sunnuntaiseen tapaan täytettiin lääkedosetit - niistä tulee muuten hirveä määrä roskaa.

Maanantaiaamuna kello herätti taas normaalia aikaisemmin. Miksi muuten aina maanantaiaamuisin kellon pitää herättää tavallista aikaisemmin? No, toisaalta, mitä väliä sillä on.
Matkalaukku oli pakattu. Tietokoneet oli pakattu. Paljon tavaraa oli taas pakattu. Ja lisää pakkasin vielä nopeasti yhteen banaanilaatikkoon. Muuttoko? Ehei, ei sentään, ei vielä.

Auton nokka kohti kierrätyskeskusta ja kun pääsimme oven eteen, sieltä kipaisi saman tien 4-5 nuorta miestä auttamaan: minä vain osoittelin tavaroita: tuo, tuo, tuo ja tuo. Niin ja vielä tuo.  Ei tuota, sen minä otan mukaani ja nuo menee AM:n mukaan.  Ystävällisiä miehiä, tuli hyvä mieli heti aamusta - oli toki muutenkin.

Sitten apteekkiin - yhtä pakettia vaille kaikki muut saatiin mukaan. Viimeinen tulee sitten kun tulee, siitä tulee ilmoitus ja se haetaan sitten kun ehditään.
Ja sitten juna-asemalle. Yritin ostaa lipun ÄLYpuhelimella, mutta joko MUN äly ei riittänyt tai sitten sen puhelim ÄLY ei riittänyt ja lipun ostaminen ei onnistunut. Onneksi meidän kylällä on vielä ihan lipunmyyntikin ja sain lipun sieltä.
- Yksi aikuinen Isolle Kirkolle seuraavaan junaan, kiitos.
- Tässä, ole hyvä. Hyvää matkaa.
- Kiitos. Mukavaa päivänjatkoa.
Kops kops kops. Portaita alas. Kops kops kops. Portaita ylös. Sisään junaan. Leimaa lippu. Juna on tupaten täynnä. Unohdin, että meillä on syysloma ja kaikki haluaa Isolle Kirkolle. Mistä ihmeestä löydän paikan kasvot menosuuntaan päin, ettei tule paha olo.
- Hei, haluaisitko istua tähän? kuuluu nuoren miehen ääni vierestäni
- Kiitos mielelläni - vastaan hämmeentyneenä.
Miten niin meillä ei ole kohteliaita nuoria miehiä, häh?

Ystävä tuli rautatieasemalle vastaan ja koska meillä ei ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa sille päivälle, etsimme tämän:




Lankakauppa Snurre

Ihana paikka. Olisin voinut jäädä sinne vaikka yöksi. En ihan asumaan, mutta ainakin yhdeksi yöksi. Miten paljon ihania lankoja voi olla yhdessä lankakaupassa - ja mä en ole koskaan nähnyt niitä? Siis yhtä aikaa.

En nähnyt metsää puilta ja siksi ostin sieltä vain yhdet puikot ja kaksi vyyhtiä kirkkaan punaista Arwettaa, jota en ole koskaan kokeillut. Siis Arwettaa.
Ehkä tulevan talven aikana saan vielä tehtyä siitä jotain.

Siellä olisi ollut ihanaa paksua pipolankaa, mutta en raaskinut ostaa sitä. Hiplasin sitä pitkään, lähdin jatkamaan matkaa, palasin, jatkoin matkaa, palasin taas... Mutta en sitten kuitenkaan ostanut.

Tiistaina kävin ystävän kanssa katsomassa hänen pientä pojanpoikaansa. En siis sitä ihanaa korvapuustinleipojaa, vaan sitä pienempää. Vein tuliaisiksi Helmiveneen alpakkalangasta neulotut pöksyt:


Minusta tuon kuvan (ja nuo pöksyt) kruunaa tuo kravatti 💗

Vielä pitäisi kuulemma neuloa villatakki lämmikkeeksi. Lankaa pitää käydä ostamassa lisää - saisikohan samasta kaupasta vähän lisää aikaakin?


Yhdet metsän vihreästä Seiska veikasta tehdyt sukatkin vein mukanani, mutta niistä ei ole kuvaa. En saanut sisällä oikean sävyistä kuvaa ja unohdin ottaa kuvan ulkona päivän valossa. Hyvä että muistin ottaa sukat mukaan!

Keskiviikko - viikon hienoin päivä sään suhteen istuttiin sisällä ja vaan puhuttiin ja puhuttiin, kunnes oli aika lähteä junalle ja kohti kaupunkikotia.
Ystävä saattoi mut junalle, jonka viimeisestä vaunusta osa oli suljettu VR:n nauhoin. Sinne ei siis päässyt. Juna oli taas tupaten täynnä ja kaikki tietenkin miettivät, miksi ihmeessä osa vaunusta on suljettu. Mitä hurjempia vaihtoehtoja, nauratti oikein.
Vähän Pasilan jälkeen kuului nuoren miehen ääni: "Syyllinen on selvinnyt. Vaunu on jälleen käytössä. WC toimii jälleen."  Ja saman tien alkoi hirvittävä vaellus kohti vaunua - ilmeisesti sinne pyrkivät he, jotka eivät halunneet istua kenenkään vieressä.

Torstaina aamupäivällä AM tuli pelastamaan mut kaupunkielämältä ja täällä maalla ollaan taas jatkettu seinän purkamista.
Viimeisin kuva on otettu tässä vaiheessa.

Nyt nuo pystyssä olevatkin puut (koolingit, niin kuin mulle opetettiin) on jo poistettu, niin kuin paljon muutakin. Monen työkalun käyttöä olen tämän projektin aikana oppinut ja se on ollut kivaa. Sähkötöitä en päässyt opettelemaan, niitä varten pyydettiin kylältä ihan oikea sähkömies hommiin, pistorasian asennukseen.
Nyt odotetaan tyhjien kolojen listoittamista - se on tarkoitus tehdä itse, tuon tavarakasan raivaamista - tavaraa siis riittää ja riittää.... - ja sitten saadaan vihdoin viimein meidän omat sängyt tänne.
Sen jälkeen voidaan aloittaa ihan oikean muuton tekeminen.

Katuvalot on asennettu, mutta ei pala vielä meidän kohdalla. Palaa kylältä laskien edelliseen lamppuun asti, mutta meidän lampusta alkaen on vielä pimeää. Odotamme jännityksellä, koska se syttyy. Näyttää kuitenkin siltä, että se ei onneksi liiaksi valaise meidän pihaa, vaan ainoastaan tietä, niin kuin tietysti on tarkoituskin.

Että tämmöistä Pöllölään viimeisen viikon aikana. Jos saisi päivitettyä tätä blogia useammin, niin jaksaisitte tekin paremmin ehkä lukea tätä - nyt näistä päivityksistä tahtoo tulla vähän turhan pitkiä, kun kertoo koko viikon tarinan kerralla.

Tintit syö talipalloja sellaista tahtia, että ovat talipalloja kohta itsekin. Tänään iltapäivästä alkoi räntä(lumi)sade ja jos se tuota tahtia jatkuu, näyttää maisema aamulla jo ihan talviselta. Ei haittaa.