maanantai 11. joulukuuta 2017

Mikä päivä eilen oikein olikaan :)

Eilen oli sunnuntai ja nukuin - no oikeastaan hävyttömän pitkään. Mutta toisaalta, kun kerran oli sunnuntai, niin kai sitä sai nukkua. Kävin ottamassa lääkkeet ja menin takaisin nukkumaan. Havahduin kyllä, kun AM nousi ylös, mutta laiskuuttani en noussut ylös.

Sitten kun nousin, mietin, että tässä päivässä on jotain erityistä. No joo, oli se, että oli sopinut meneväni kahden ystäväni kanssa konserttiin. Vuoden 2015 tangokuninkaan Aki Samulin joulukonserttiin. Myönnän, että vähän jännitti, sillä en ole ollut vuosiin MISSÄÄN; en konserteissa, en teatterissa (paitsi kesäteatterissa) en elokuvissa. En ole uskaltanut, sillä pelkään valoja, vaikkei niiden tutkimusten mukaan pitäisi aiheuttaa mulle mitään. Mutta jotain muutakin oli, vaan mitä. En muistanut.
No, nyt siis lähdin, konserttiin. Paikat oli eturivissä. Yksi meistä olisi saanut katsella..krhm.. flyygelin soittajan takamusta 😉

Mutta arvaattekin varmaan miten sitten kävi. Lavan takaseinällä ylhäällä oli valot jotka paistoivat suoraan meidän silmiin ja tsädäm... Mulla alkoi  taas ensin vieruskaverin ääni koventua ja sitten puuroutua. Sanoin siitä ja pistin silmät kiinni. Sanoin, ettei ole hätää, kunhan pidätte huolen, etten kaadu eteenpäin, etten lyö päätäni lavan reunaan.
Se meni nopeasti ohi, kuulin puheen koko ajan eikä tosiaan ollut mitään hätää, pidin silmiä kiinni ja arvelin, että valot varmaan sammuvat, kun konsertti alkaa.
Konsertti oli yhden paikallisen pankin järjestämä ja - voi, pankin henkilökunta oli huomannut tilanteen ja pankinjohtaja tuli kysymään onko kaikki kunnossa. Ystäväni kertoi mistä on kyse ja meille löytyi paikat muutamaa riviä kauempaa, paremmasta paikasta.
Olen tosi kiitollinen, pystyin nauttimaan upeasta konsertista täysillä, valot eivät häirinneet eikä mikään muukaan.
Kuulin lempijoululauluni Tontun, monta muuta kaunista joululaulua iho kananlihalla 😊 Laulamassa oli myös tämän vuoden tangokuningas.
Ja varsin vinkeätä oli kuulla vanha tuttu Rumpalipoika sovitettuna tangoksi! Hieno esitys, mutta olihan se vähän erilainen kuin mihin oli tottunut 😊😊

Konsertti sujui siis ihan loistavasti, ei kaduta että lähdin.

Ja sekin selvisi, että mikä ihme oli tässä päivässä, muukin kuin se konsertti 😊 Se oli näistä ystävistä toisen syntymäpäivä!
Vietimme ennen paljonkin aikaa yhdessä, sitten yhteytemme katkesi moneksi vuodeksi, mutta nyt olemme taas löytäneet toisemme, mikä on aivan mahtavaa.

Vietimme mm. aikanaan näihin aikoihin vuodesta, liki parikymmentä vuotta sitten 30-vuotispäiviä yhdellä leirintäalueella isolla porukalla, meillä oli muutamia mökkejä vuokrattuna sieltä. Istuimme iltaa nuotiolla; betoniseen kaivonrenkaaseen oli tehty tulet ja sen ympärillä tuoleja ja jakkaroita. Minä pidin jalkoja renkaan reunalla, että kengät kuivuisivat, kun oli oikein sohjoinen ja märkä keli. Yhtäkkiä rupesi jalat olemaan jo vähän liiankin lämpimät...ja voi ei! Molempiin kenkiin oli pohjaan sulanut n. 5 cm halkaisijaltaan oleva reikä!!
Ei muuta kuin etsimään/keräämään porukalta puhtaita muovikasseja pitämään sukat kuivana.

Seuraavana päivänä lähdettiin porukalla patikoimaan läheiselle laavulle, paistamaan makkaraa ja lämmittämään lihapiirakoita - minä ne muovikassit kengissä... No, kyllä me sinne laavulle päästiin ja saatiin makkarat paistettua. Ja ne lihapiirakatkin. Tosiaan paistettua - ne nimittäin paloivat... En muista jäikö niistä piirakoista mitään syötävää vai syötiinkö me sitten pelkkää makkaraa. Onneksi sitä makkaraa oli reilusti.

Siihen aikaan ei ollut kaupat sunnuntaisin auki, joten en saanut uusia kenkiä ennen kuin maanantaina töiden jälkeen. Kyllä kiukutti, harmitti - ja nauratti. Miten voi olla ihminen niin pöljä, että polttaa kenkänsä 😊😊

Siinä vähän lisää vanhoja muistelmia - kun ei uusiakaan ole, kun ne uudemmat katoaa muistista melkein saman tien jos en kirjoita muistiin heti.

Tässä on linkki kaikille käsityöntekijöille, mutta erityisesti tämä on Su'elle; ei muuta kuin lankakauppaan lankoja ja puikkoja ostamaan ja käsitöiden tekemistä opettelemaan 😊😊
Ihan ei tarvitse nypläyksestä aloittaa, voit kokeilla jotain helpompaa (vaikka tässä tuo mies sanookin, että nypläys on helppoa 😊)

https://seura.fi/ihmiset/kasitoita-tekevat-miehet-en-mennyt-baariin-vaan-lankakauppaan/

20 kommenttia:

  1. Hienoa, että saitte paremmat paikat.
    Ja onneksi oli muovipusseja silloin ennen. Minullahan on koirankakkapusseja aina ja kaikkialla. Niistä on usein iloa monessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hymyilytti, kun saman tien kun oltiin lähdetty niiltä eturivin paikoilta, niin takanamme istuneet vanhat rouvat kiireesti siirtyivät istumaan vapautuneille paikoille :)
      Olen joskus aikanaan ollut ko. salissa eturivissä, ihan keskellä, eikä ne kyllä oikein hyvät paikat ole...

      Totta - nykyään itsekin kuljetan kangaskasseja mukanani ja ostaan muovikasseja harvakseltaan, vain silloin kun kotiin tarvitaan roskapusseja (minusta on ihan sama, tuonko välillä ruuat kotiin muovikassissa vai ostanko rullallisen muovisia roskapusseja - lopputuloshan on sama: muovia muovia muovia. Kerrostalossa kun roskat on pussiin pakattava..)
      Onneksi silloin ennen oli enemmän niitä muovipusseja, muuten olisin joutunut istuksimaan sisällä koko viikonlopun.
      Koirankakkapussit ON käteviä monessa. Niitä on meilläkin, vaikkei koiraa olekaan ;)

      Poista
    2. Ja onhan näitä biohajoavia pusseja, Bioska, minkä sisarmerkki koiranjätöksille on Hauska;DDD Loistava nimikeksintö=)

      Jos niitä ruovia kiinnosti nimenomaan se flyygelistin p...? :D

      Poista
    3. Totapa en tullut ajatelleeksikaan...rouvat oli kateellisia meille :) - ja käyttivät heti tilaisuutta hyväkseen kun me paettiin paikalta.

      Poista
  2. Eikö ole ihanaa, miten ihmiset huolehtii ja ymmärtää? Sen kun jaksaisi muistaa, niin voisi ehkä useamminkin uskaltaa konserttiin jne.

    Ihanaa joulun odotusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja tuollaisten tilanteiden jälkeen sitä luottaa ihmisiin enemmän ja uskaltaa ihan erilailla lähteä liikkeelle, edes matkalle Isolle Kirkolle, jos ei muuta. Junassa on aina ihmisiä.

      Ihanaa joulun odotusta teillekin - lähenee lähenemistään <3

      Poista
  3. Partioreissuissa on paistunut sukkaa, lapasta, kenkää, takkia, ruokia, puukkoja, sahoja, kirveitä mitä lie. Tuli on hyvä renki, huono isäntä=)
    Ostas oikein tummat klasit ni seur kerran keikalla voit ne silmilles laittaa, olisiko apua?
    On tuo Riesa silleen yks perkel että sulkee kyllä aika paljon pois elämästä, pokemoniakaan uskalla pelata! Luin jonkun jutun et japanissa tuli joku pokemon-animaatio ja siinä oli joku graafinen kuvio mikä laukaisi yli kuudella sadalla lapsella yhtaikaa kohtauksen, oli pokemonkin neljä kuukautta siellä jäähyllä. Ja strobovalothan kuulemma niitä on laukaisseet, siis se erittäinkin nopeaan välkyttävä efektivalo mitä ne aiemmin käyttivät minuuttikaupalla vaikka jo mun nuoruudessa tieto oli että kerralla ei saisi olla päällä kuin..öö..oliko se nyt 30 sekkaa.
    Su'ella peukalo keskellä kämmentä vaikka kitaristi olen, siksi en ala puikottamaan lankaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen tuli itselläkin mieleen, että olisi pitänyt olla aurinkolasit mukana! Mutta kun vielä viime minuuteilla ennen lähtöä vaihdoin naisten tyyliin paremmin väriin sopivan käsilaukun, niin aurinkolasit oli siinä toisessa laukussa :D
      Strobovalot on mulla testattu aikanaan parikin kertaa eikä silloin aiheuttaneet mitään, mutta tuollaiset kirkkaat suoraan silmiin kohdistuvat valot näköjään ovat pahasta. Kaikesta opimme. Ja ehkä pyydän tutkimuksen uudestaan, jos uskallan.

      Voi kökkö.. Mä nimittäin olen neulomassa noihin lapasiin peukalon ihan oikealle paikalle, kun en tiennyt, että sun peukalo on keskellä kämmentä ;) Dääääm.... Nyt saat kyllä ruveta vääntämään sitä vähän sivummalle, en nimittäin rupea noita purkamaan, kun ne on enää niitä peukaloita ja nauhoja vailla!

      Poista
    2. Oi unohdinko kertoa että olen kämmenpeukaloinen (pienten maahisten alalaji..)

      Poista
    3. Noh, toivotaan, että noista kuitenkin on jotain iloa. Anna naapurin sedälle, jos ei sovi sulle, tehdään uudet, joissa on peukalo keskellä kämmentä. Tai pyöräytät niitä puoli kierrosta ;)

      Poista
  4. Luulen, että aika monikin on saappaansa nuotion tai kaminan kyljessä sulattanut, kysy vaikka armeijan käyneiltä :)

    Valolla on luultavasti jotain tekemistä myös migreenin laukaisijana. En tiedä liittyykö se koiralla epilepsiaan, mutta meidän entinen koira sai kohtauksen autossa, kun ajettiin pimeällä katuvalojen välkkyessä tuulilasin yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi koiraressu <3

      Mulla muuten oli ennen taipumusta migreeniin, mutta siitä "pääsin eroon", kun sain tämän epin riesakseni. Lääkkeitä on sen verran, että vaikka silloin tällöin päätä särkeekin, niin migreeniä ei enää ole ollut.

      Mun eno poltti aikanaan kenkiensä pohjat meillä käydessään, kun meillä oli kotona sellainen öljykamiina ja hän laittoi kengät sen päälle kuivumaan... Siihen ne sitten suli :)

      Poista
  5. Suosittelen Sue' lle erittäin lämpimästi pitsinnypläystä.
    Isäni vaimo oli pitsinypläyksen opettaja. Hän teki pari kirjaakin pitsinnypläyksestä. Minäkin sain kirjan, mutta en kyllä tajunnut yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tekisi mieli opetella pitsin nypläystä, mutta nykyinen keskittymiskyky (kuulemma yhtä hyvä kuin kultakalalla, joka ei kai ole kovin hyvä?), ei oikein ole paras mahdollinen kaveri sen opetteluun....

      Poista
  6. Fiksusti tehty pankin väeltä ja olen vilpittömästi onnellinen siitä että pääsit nauttimaan konsertista!
    Muutamat kengät on tullut poltettua ja ne tapahtumat eivät todellakaan naurattaneet silloin koska molemmilla kerroilla pakkasta oli todella paljon ja matkaa sivistykseen vieläkin enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - maailma on sittenkin täynnä Paimenia, jotka pitää meistä "huonommista" huolta :)

      Juu, monet tapahtumat ei tosiaan naurata tapahtumahetkellä, mutta muutaman vuoden jälkeen niille jo nauraa vatsa kippurassa. Mitä kaikkea sitä onkaan sattunut....

      Poista
  7. Olipa tosi mukava pankinjohtaja <3

    Partioreissuilla on ollut ties minkälaista viritystä, kun on kuivailtu liian lähellä tulta. Eräänkin kerran yhden poikajohtajan nokialaisista jäi pelkät heijastinnauhat ja niiden yläpuoliset osat jäljelle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein jo tuli mieleen, että jos rupeaa kyselemään, niin täytyy vakavasti harkita, pitääkö vaihtaa pankkia ;)
      Oikeasti, olin tosi hyvilläni asiasta.

      Voi ei, kuulostaa aika hurjalta tuo kumisaapasepisodi :D Ei varmasti naurattanut silloin - nyt ehkä naurattaa jo ja tosissaan. Huh huh!

      Poista
    2. Kyllä sitäkin muistaakseni nauratti, onneksi oli lenkkarit rinkassa mukana :D Mietin vaan aina joskus, että mitähän siellä on äiti mahtanut kommentoida :P

      Poista
    3. Niinpä... Ensimmäiset kommentit on saattaneet olla painokelvottomia :D :D

      Poista