Tästä päivityksestä taitaa tulla enempi semmoinen kuvallinen päivitys, vaikka monta kuvaa jää puuttumaan - en ole ehtinyt kuvaamaan kaikkea. Mutta koetan kuvata ne huomenna ja tehdä uuden päivityksen. Niistä sitten huomenna 😉😏
Tänä aamuna käytiin avustajan ja ystävän kanssa teatterissa. Ulkoilmateatterissa. Vähän oli kylmä, mutta onneksi olin laittanut kunnolla päälle - paleli nimittäin erityisesti sen tytön puolesta joka siellä oli katsomossa: ilman pipoa, ilman kaulaliinaa, takki auki ja.. NILKAT PALJAANA. Mulla oli pitkät kalsarit, toppahousut, toppakengät, pitkähihainen aluspaita, huppari ja toppatakki, pipo ja lapaset. Paleli, kun ei ollut kaulaliinaa.... Onneksi oli pyllynaluset teatterinpuolesta!
Teatterikappale oli Saiturin Joulu. Kertomus siitä kuinka Jepulis Penjami sai humpuukin haltuunsa.
Jepulis Penjami ei ole mikään keksitty hahmo, vaan hän oli Asikkalassa 1884 syntynyt Daavid Ahola. Daavidin äiti Henriikka oli naimaton ja siksi Daavidia sanottiin "ryökkynän Taavetiksi". 1900-luvun alussa Taavetti eli Taavi muutti Lahteen, jossa hänen ammatikseen mainittiin hevosmies ja sai siellä nimekseen Jepulis Penjami.
Hän oli merkittävä tekijä kaupungin hygienian ylläpitäjänä; hänestä tuli näet yksityisyrittäjä, sontakuski, joka tyhjenti ravintoloiden ja talojen käymälät sekä likakaivot.
Jepulis oli luonteeltaan äkkipikkainen, kiivas ja arvaamaton. Hänen toimiaan ei voitu ennakoida. Periaatetta, että asiakas saattaa edes joskus olla oikeassa hän ei alkuunkaan tunnustanut. Jepuliksen määrättyä kuljetuksen hinnan, se oli viisainta maksaa mukisematta ja välittömästi. Muutoin kärryn perälauta avautui salamannopeasti ja litkuinen, tuoksuva lasti hulahti pihalle, joskus jopa portaillekin. Toimitusjohtaja körötteli hevosineen tiehensä herjoja huudellen.
Jepulis oli originelli, josta liikkui monia tarinoita. Hän pyrki näkymään kaupunkikuvassa ajamalla kuormineen näyttävästi kaupungin halki. Joskus hänen perässään juoksi suuri lapsilauma pilkkasanoja huudellen.
Sananparressa sanotaan, että mies on työnsä näköinen. Jepulis todella oli sitä. Työssä ryvettyneitä vaatteitaan hän vaihtoi aniharvoin. Niinpä ihmiset olosuhteiden pakosta pyrkivät pitämään häneen tietyn hajuraon.
Asikkalan kirkonkirjoissa on hänen ammatikseen mainittu "hevosmies", lisäys "löylynlyömä" seurasi hänen henkilötietojaan uskollisesti aina 10 vuoden väliajoin vaihtuneista kirkonkirjoista huolimatta. Eräs iäkäs lahtelaismies totesi ykskantaan "Vai niin, tais olla viisaampi kuin moni muu." Tämä mielipide ei ollut vallan harvinainen kansan keskuudessa.
Niin taikka näin, Jepulis Penjami oli tavallisesta lahtelaisesta jyrkästi poikkeava yksilö, jolla oli oma elämänfilosofiansa. Eipä ihme, että äiti Henriikka oli kertoillut asikkalalaisille, että "min poikain Lahles on iso herra." Jepulis Penjami vietti elämänsä viimeiset vuodet Asikkalassa ja kuoli vuonna 1951.
Teksti/tiedot on lainattu Pekka Laaksosen kirjasta Meillä Lahdessa: Muistoja omasta elämästä
sekä
Arvo Laajarinteen kirjasta Tallinpassi
- löytyvät myös netistä osoitteesta
http://www.paijat-hamewiki.fi/wiki/Testisivu
- tuolta löytyy kaikkea muutakin mielenkiintoista kotikaupungistani 😊😊
Ja kuvassa on näytelmän Jepulis Penjami 😊
Luvan kuvaamiseen ja kuvan julkaisemiseen sain häneltä itseltään
En kerro vielä näytelmän tarinaa, jos joku lukijoista on menossa katsomaan näytelmää, etten pilaa häneltä käynnin iloa - jos haluatte, voin kertoa tarinan ensi viikolla?
Sen verran kerron, että minulla, jolla muutenkin menee herkästi nykyään roskia silmiin, meni niitä tuollakin - tai sitten se johtui siitä tuulesta, että silmät vähän vuoti vettä... Humpuukia, sanoisi Jepulis Penjami, ja pyyhkäisisi omia silmäkulmiaan 😊
Iltapäivällä olisi ollut novellikoukku, mutta koska illaksi oli vielä sovittuna ohjelmaa, jätin sen väliin ja jäin kotiin lepäämään. Ja vähän harmitti, kun kuulin, että siellä oli luettu Veikko Huovista.... No, joskus voi käydä näinkin. Kaikkea en olisi kuitenkaan jaksanut, jostain piti tinkiä.
Illalla käytiin katsomassa Heinolan lintutarhan joulua: paistamassa makkaraa ja katsomassa Joulupukkia. Kerroin, että kaikki blogiystäväni ovat olleet TOOSI kilttejä. Papukaijat oli vielä hereillä, varsinkin Taneli, joka jutteli kovalla äänellä. Irmelillä oli kovastikin asiaa, mutta välillämme oli kyllä melkoisen paha kielimuuri.... 😊
Tässä ovat Sinikelta-Ara Goljat ja (Hybridi)-Ara Kati.
Ja sitten vielä viimeisenä nämä Su'elle tekemäni lapaset. Tumput. Kintaat. Rasat. Tässä kuvassa niitä ei ole höyrytetty, unohdin ottaa uuden kuvan sen jälkeen kun olin höyryttänyt ja prässännyt ne, tuli kiirus laittaa ne kuoreen ja viedä postiin.
Pöllö lukee, kirjoittaa, laskee, piirtää, laulaa... Ei vaan luen, neulon, virkkaan, teen ristipistoja ja opettelen muita kirjontatöitä. Käsitöitä tehdessä annan muiden lukea eli kuuntelen äänikirjoja käsien käydessä. Kirjoitankin joskus - blogia, pieniä tarinoita ja runojakin joskus. Maalla asuvana olen saanut myös opetella käyttämään kaikenlaisia työkaluja - osaan kohta rakentaa vaikka.. talon? Viestiä tai kommentitkin voi laittaa osoitteeseen kamelontti@gmail.com.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
<3
VastaaPoistaVan Halen - nyt rokataan, sulat pölisee, metsänväki tanssii!! Tontun kurkkivan näen ihmeissään, kun sudet, pöllöt, efelentit, possut, käy tanssimaan, piiriin kera tonttujen, maahisten!
VastaaPoistakeijut saapuu, kainostellen, cara mia! mukaan marraskuut, paimenten aika koittaa...
Ihmisten askeleet, yhteen kokoontuu.. .
Sutta taas laulattaa, runoiluttaa, keijut, tontut, maahiset ja peikot on löytäneet Su'enkin kotiin. Peukku sille!
PoistaJuu, oikein mainion mielialan viritti lapaset ja saksan sanni, oli todella korkealentoista eilinen olotila=)
PoistaSanailukohtaus iski ja heijastui kaikkeen mitä kommentoin/kirjoitin, kyllähän sanoja maailmaan mahtuu...
Pöllö lennöhtelee ahkeraan. Repu tekee uudenvuodenlupauksia. Olisko yksi, että ottaa mallia Pöllöstä. Nyt peruutan tämäniltaisen menoni. Ei riitä seikkailun halu vaan mukavuuden kaipuu vie voiton.
VastaaPoistaKyllä kuule Pöllölläkin usein vie mukavuuden kaipuu voiton tarjoituista menoista :)
Poista"Ennen oli toisin" - silloin kun oli vielä autoon omat avaimet ja sain auton käyttööni vain ilmoittamalla, että "tarvin autoa silloin ja silloin, hommaaa ittes töihin miten parhaaks näät ;)", niin Pöllö oli enemmän liikkeessä.
Tämä sohvan nurkka on NIIIN mukava. Mutta oikeasti on pakko joskus täästä mönkiä ihmisten ilmoille - teen sen näin ja ulkoistan kaupassa käynnin AM:lle aina kun mahdollista.
Nykyajan nuorilla taitaa olla aina niljaat palkat. Mejänki nuorin pitää vaan semmosia trainingsukkia. Hurr.
VastaaPoistaJust semmoset sukat - ja housun lahkeet "vähän liian lyhyet" :)
Poista"Meillä sentään oli aikanaan huopatossut ja villahousut ja...." :D Vai mitä?
"Ja vanhana on sitten reumatismi ja nivelreuma ja ja ja ..." Nii-i. Mutta minkäs teet. Olihan meilläkin omat temppumme. PIPO oli ihan kamala. Ikinä en olis laittanut pipoa päähän, tai ainakin se lähti pois heti kun pääsi nurkan taa ;)
Tai no mulla ainakin oli huopatossut, maalla kun asuin, niillä oli hyvä luistella tiellä. On mulla vieläkin huopatossut, mutta ne on mökillä, eipä niillä täällä kaupungissa oikein mitään tee. Semmoiset sisähuopatossut vain on.