Piip piip piip piip piip.....

                                      

-Täytys vissiin tehä ruokaa, sanoi Mursu päivällä. 
-No onhan meillä ne bataattiranskalaiset ja sipulirenkaat. Ja kalapuikkoja, laitetaan niitä.
-Mutta se jauhelihakin täytys tehä, mikähän siinä on päiväys... Mikä päivä tänään on?
-Tammikuun toinen.
-No joo, täss on päiväys neljäs päivä. Otetaan torkut.

Pöllönkulman olohuoneesta kuuluu pian tuhinaa molemmilta sohvilta, kunnes tunnin päästä Pöllö herää ja ihmettelee onttoa kohtaa vatsassaan. 

-Nyt kyllä vois tehdä sitä ruokaa, tuumaa Pöllö ja suuntaa keittiöön. Ottaa pellit pois uunista, laittaa uunin lämpenemään, leivinpaperin toiselle pellille ja kaataa ranskalaiset pellille. 
Yrittää kysellä mielipidettä lisukkeista tai niiden määrästä Mursulta, mutta saa vastaukseksi, että tee nyt sitä ruokaa, kysynkö mä sulta haluatko syödä sitä tai tätä kun teen ruokaa. No Pöllö jatkaa. (Se on Mursu kun Pöllönkulmalla tekee ruuan, Pöllö vain syö kiltisti, kyselemättä)

Uuni on tarpeeksi lämmin. Jokin kumma käry sieltä kyllä tulee, mutta Pöllö tietää varmaksi, että siellä EI ole mitään mikä palaisi, siellä on vain ritilä. Avaa luukun, jotta voi laittaa pellin uuniin. 
Puffff... Uunista pöllähtää jotain käryä ja vähän savua. Ja sitten se alkaa: piip piip piip piip piip piip.... Ja tietenkään Mursu ei JUST silloin oo ihan siinä käden ulottuvilla. Niin kuin ei tämäkään. Ole Pöllön ulottuvilla, että voisi ottaa pariston pois. Voi itku ja hammasten kiristys ja ... no, ei se Mursu mitään sanonut, mutta lähes neljänkymmenen vuoden jälkeen voin sanoa, että olihan se kai vähän kiukkuinen. 

                                                    

Ja ei, ei ollut meidän uusi hella ja uuni. Se oli se vanha. Uunissa ei muuten ole edes valoa, raukkaparka. Ai se kärykö? Nooh. Sehän taas. Uskokaa pois.

Siis tätähän voi kysyä vaikka Ötökkätutkijalta ja Isosiskolta: Pöllö ON mestarileipoja! Maku on tärkein, ulkonäkö on toissijainen seikka. Mursukin sanoi, että se oli hyvää. 
Ja mitenkäkö tämä nyt liittyy taas mihinkään. No liittyy hyvinkin. Ennen joulua päätin leipoa KAKUN. Kyllä. Kakun. Kakun leipominenhan on helppoa. Aloitanko ihan alusta? 

Päätin siis vuosien jälkeen leipoa kakun. Valitsin tiikerikakun. Tarkistin, että on ainekset ja sitten niitä oli jo tuplatenkin, eli voin varmaan uudella uunilla leipoa uuden kakun... Löysin taikinakulhon "kateissa" olleen kannenkin, sen sellaisen missä on reikä keskellä, että on helppo vatkata ilman sotkua. Kyllä te tiedätte. (Se on minulle tarpeen, sillä silloin kun olen hankkinut sähkövatkaimen, olen onnistunut saamaan toisen käden sormet niiden lankavatkainten väliin ja vatkaimen käyntiin. Se teki vähän kipeää. Ihan vain näin välikevennyksenä..)
Taikinan valmistus sujui oikein hyvin, en pudottanut mitään; en jauhopurkkia, en kananmunia, kananmunat oli tuoreita jne. Kaakaota oli vähän pöydällä ja paidalla, mutta ainahan nyt jollain tavalla pitää näkyä, että on leiponut. 
Kun taikina oli valmis ja olin nostamassa vatkainta pois taikinakulhosta - kansi oli jo aikaa sitten poistettu: virhe - olin taas unohtanut, että ENNEN KUIN NOSTAT VATKAIMEN KULHOSTA, IRROTA PISTOKE PISTORASIASTA! Vatkain napsahti käyntiin ja ennen kuin sain sen pois päältä, lankavatkaimissa ollutta taikinaa oli seinillä, tiskipöydällä, lattialla, paidalla.... No, olipa vähemmän nuoltavaa. 
Seuraava huomio: korppujauhot puuttuu. Eikä ole mannaryynejäkään. No. Laitetaan reilusti rasvaa - spray -sellaista, eihän ongelma ole kummoinen. Irtopohjavuoka. Taikina vuokaan, niin ja se kaakao osaan taikinasta, että saadaan ne tiikerin raidat. Vuoka kuumaan uuniin, uunista nousee herkullinen tuoksu, kakku paistuu valmiiksi ja kaikki muu sujuu oikein hyvin, paitsi että se irtopohja eli päällinen ei lähtenyt irti. Siihen löytyi neuvot Käsistään käteviltä - tosin kuorrutus jäi lopulta tekemättä, Ötökkätutkija ja Isosisko ei olleet kovin tarkkoja ulkonäöstä. 
Mursu kehui kakkua, koska se ei ollut liian makea ja lasten mielestä se oli TOSI hyvä. Ötökkätutkijaa kiinnosti eritoten, miten se oli tehty. "Do you really made this by yourself?" 

Ja mitenkäkö tämä koko pitkä tarina, sieltä parinkymmenen vuoden takaa asti 😂 liittyi ruuanlaittoon ja palohälyttimeen? 
Olisi ollut viisasta jättää toinen uunipelleistä uuniin ritilän alle, sillä irtopohjakakkuvuoka ja sinne reilusti suihkutettu rasva ei olleet hyvä yhdistelmä 🙈🙈 Rasvaa oli valunut uunin pohjalle ja kun uuni tänään kuumennettiin, se kärysi siellä uunin pohjalla oikein urakalla! 

Uusi hella luvattiin toimittaa huomenna. Toivottavasti huono ajokeli ei viivästytä sitä, toivottavasti siinä ei ole vikaa ja toivottavasti saadaan sähkömies vaihtamaan se tuon vanhan tilalle. Pesen kyllä sitten mielelläni vanhan uunin ennen kuin luovutan vanhan hellan eteenpäin. 

Että Pöllönkulmallako rauhallista talvieloa? Kyllä vain. Ei meillä tämän kummempaa.