Montako päivää?

Päiviä on jäljellä vielä 364. Aika monta. Ihan uudesta kalenterista on käytetty vasta yksi päivä. 

Ensimmäiseen arkipyhään on vain neljä arkipäivää.

Viime vuoden pikkujouluihin on 6 päivää. Tämän vuoden pikkujouluihin on varmaan jotain 370 päivää. 

Viides koronarokotus pistetään 3 päivän päästä.

Pojan lento on Isolla Kirkolla aamulla varhain 47 päivän päästä. Niin ne kuukaudet meni, aika nopeasti sitten kuitenkin, vaikka lähtiessä se aika tuntui pitkältä.

Mutta ken tietää, milloin tulee meidän uusi hella? Kaikenmoisiin muihin päiviin voidaan laskea päiviä joko ihan almanakasta 1,2,3... tai netin laskuria käyttämällä, mutta vaikka tilauksen toimittaja ilmoittaa, että tilaus toimitetaan päivänä xx, niin eipä muuten tulekaan. 

No joo, se siitä. Ajattelin siis vain, että uusi kalenteri on avattu - joka kuudes viikko siinä on merkittynä "R". Mmmm-m. Se tarkoittaa, että roska-auto tulee 😂

Sitten on se toinen kalenteri, joka saatiin joululahjaksi, Luonnonystävän vuosikirja. Siinäkin on paljon päiviä. 

Niin se joulu. Joulun olin Äitirakkaan ja Tunturiruipelon - siis mummun ja papan - luona. Siellä oli myös Siskorakas, Ötökkätutkija ja Isosisko. Ja huh, voi sitä touhua ja tohinaa. Ei haitannut pieni kielimuuri lasten ja Papan välillä, hyvin toimi kommunikaatio. Suomen kielikin rupesi taipumaan pikkuhiljaa. Ja mummun puuro maistui aamuisin! 

Molemmat vävyt viettivät joulunpyhät kotona, kumpikin tahollaan. Toinen osin töissä, toinen ihan vain kotona "leväten ilman vaimoa" 😉 Mursu ainakin sanoi viihtyneensä kotona ihan yksinkin.

Lapset viihtyivät mummulassa, kun oli lunta ja saivat olla pihalla Papan kanssa; tehdä lumitöitä, laskea mäkeä, rakentaa Papan kanssa lumilinnaa. Ja kuunnella lintujen sirkutusta: niitä on mummulan pihalla niin paljon, ettei normaali puheääni tahdo sirkutuksen yli kuuluakaan. Keittiön ikkunasta on mukava katsella lintuja ja niiden siemenien nokkimista, oravakin kävi välillä ikkunaan imukupeilla kiinni olevalla akryyli lintulaudalla. Hassu orava, kun ei oikein osannut sieltä pois, vaikka sille koputeltiin ja yritettiin kertoa, että sen ruokapaikka on maassa olevan lintulaudan juurella.

Uusi vuosi vastaanotettiin Mursun kanssa kahden kotona - Pojan kanssa viestiteltiin aattona viiden maissa Suomen aikaa kun Yokohamassa vuoden vaihtuminen läheni. Siellä viettivät rauhallisesti vuoden vaihdetta asuntolassa yhdessä ruokaa tehden ja tv:stä laulukilpailua ja Dvorakin uuden maailman sinfoniaa (sinfonia nro 9) kuunnellen. 

Juuri ja juuri jaksoin pysyä hereillä tämän vuoden puolelle, tiukkaa kyllä teki. 

Pidin itseäni hereillä lukemalla, päätin että edes yksi kolmesta kesken olevista kirjoista on saatava luettua. Jostain kumman syystä pitkällään lukeminen ei nykyään oikein onnistu... Usein herään siihen kun Mursu joko ottaa kirjan pois tai kysyy ovelta "oot sä vielä hereillä?"  "joo, oon!"..... 

No, joka tapauksessa, vuoden viimeinen luettu kirja oli 

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

Ja kuten Olifantti taisi sanoa, loppu oli yllättävä. 

Tänään käytiin juhlimassa Tunturiruipelo-Papan 85-vuotispäiviä - nuori poika siis on hän vielä. 

Ja nyt lähden tästä lukemaan Cristal Snow/Kati Vuorento: Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus.

Monesta blogista olen jo löytänyt pitkät listat lukemattomia - siis luettuja - kirjoja, eli tälle vuodelle on taas paljon iltasatuja; luettavaa ja kuunneltavaa. 

Ystävältä tuli aamulla surullinen viesti. Kaikesta surusta ja ikävästä huolimatta niin hänelle ja perheelleen kuin poisnukkuneelle rakkaalleenkin helpotus. Ajatuksemme ovat olleet heidän luonaan.