Kaksi vanhaa käpyä

Ja kaksi karvakuonoa karkuteillä. KOKO päivän. Vasta illalla saatiin viesti, että arvon karvakorvat ovat ilmiintyneet kotiin. Toinen iso ja toinen pieni. On ne varmaan olleet näky kun ovat pitkin meidän kylää jolkotelleet kuin majakka ja perävaunu. Iso esittää rohkeaa, mutta kun joku on sanonut sille vuf, se on mennyt pikkukoiran taakse piiloon; "suojele mua".

Repolaiselta tilasin syntymäpäiväkortin enolle ja jotta sain järjesteltyä asioita, pyysin apua Täti Tomeralta. Tuli toinenkin korttitilaus toimitettavaksi Repolaiselle 😉 Mutta ajatelkaapa mitä yksi kortti voi saada aikaan - sen toisen lisäksi. Aamukahvia juodessani soi puhelin. Vieras numero.. hmm.. 
Haloo?? Kun ensin olin tupeloinut puhelimen kanssa ja luullut katkaisseeni puhelun.. Vastaan nykyään tuntemattomiin numeroihin varovasti, kun niitä huijaus- ym. puheluita tulee niin paljon, eivätkä edes kerrasta usko. 
Mutta tällä kertaa yllätys olikin iloinen: soittaja oli serkkuni, jonka olen äsken selailemieni valokuvien perusteella tavannut viimeksi 15 vuotta sitten! Pikkulikkoina sentään tavattiin silloin tällöin vaikka välimatkaa oli toistasataa kilometriä ja kirjoiteltiinkin. 
Aamukahvin juomiseen - ei kun puheluun meni kahdelta vanhalta kävyltä tuosta noin vain pari tuntia ja aamukahvin join jälleen kerran kylmänä (tuloksetta...).
Hän oli se rakas serkkuni, joka lähes tukehdutti minut aikanaan nuorimman tätimme 50-vuotispäivillä.
Söimme lounasta ja istuimme samassa pöydässä ja, minä kun nyt satun olemaan vanhin seuraavasta sukupolvesta, niin serkkuni totesi tyynen rauhallisesti "Pöllö, oletkos se sinä joka täytät seuraavaksi 50?" Vetäisin karjalanpaistin väärään kurkkuun ja sain yskiä tovin jos toisenkin, ennen kuin tokenin ja älysin mitä kysymys tarkoitti. Ei, kysymys ei tarkoittanut, että täyttäisin 50 seuraavana tai sitäkään seuraavana vuonna, vaan SEURAAVAKSI ja siitä sitten tulisivat muut serkut perässä, hän siinä seuraavana minun jälkeeni 😄

Elämä vain on hienoa, jännittävää, mielenkiintoista, upeaa - kun sille antaa tilaisuuden, keskittyy asioihin joihin voi vaikuttaa. Itkupotkuraivaritkin on paikallaan, mutta on turha tuhlata energiaa niihin asioissa joille et voi mitään. 

Hella tuli kuin tulikin tänään. Heti siinä sen aamukahvipuhelun jälkeen. Oli taas sanottava kuljetusliikkeelle, että älä aja pihaan, pysähdy siihen tien laitaan ja laske paketti siihen pihatien päähän, haetaan se siitä. Piha on jäässä kuin mikä eikä auto olisi päässyt meidän pihalta pois. Me saatiin hyvin pakattu hella näppärästi lumikolalla rappusten eteen ja Mursu vahvana Mursuna nosti sen verannalle. Nyt se odottaa keittiössä sähkömiestä asentamaan itsensä paikalleen. 
Uunissa oli 10 cm paksuinen nippu käyttöohjeita, ties millä kielellä, mutta ei yhtään, ei ensimmäistäkään suomen kielistä. Eikä edes englanninkielistä. Huraa. Onneksi on interneetin ihmeellinen maailma, josta löysimme tukun käyttöohjeita ja printterissäkin oli väriä vielä sen verran, että sain tulostettua tärkeimmät ohjeet. Kuten miten paistetaan pikkuleipiä. Ja kakku.

Mutta kävyistä vielä. On mulla uusikin käpy. Isosisko oli poiminut koulumatkaltaan mummulle ja minulle kävyt ja halusi tuoda ne tuliaisiksi. Se on n. 8-10 cm korkea ja parissa viikossa se on auennut melkein kokonaan. Olisiko tuo pinja 🤔