Lapsuusmuisto

Kravun kommenteissa oli aika monessa mainittu, että tarina vei lapsuusmuistoihin. Ne kommentit puolestaan toivat minun mieleeni yhden lapsuusmuiston, joka jaksaa naurattaa - ja varsinkin kun näen sen talon, jossa tapahtuma sattui. Muistolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä kravun kanssa, mitään muuta kuin, että kyse on vaatteista, niistähän tavallaan kravussa onkin.

Olin pieni tyttö, en vielä koulussa. Asuimme maalla, äiti ja isä olivat kaupungissa töissä. Tavallisesti olin päivät mummolassa, mutta nyt olin jostain syystä, en enää muista miksi, päässyt kaupunkiin ja äiti oli vienyt minut hoitoon tätini luo. Minulla on serkku, kolme vuotta minua nuorempi. Olisikohan ollut silloin jotain kolmen vanha ja minä kuuden. Jotain sinne päin. 
He asuivat kerrostalossa ja jos oikein muistan, siellä oli sisäpiha, mihin täti päästi meidät leikkimään kahdestaan, sinne kun ei päässyt autoja. 

Minä olin saanut uudet vihreät samettihousut ja olin saanut laittaa ne jalkaani kun kerran mentiin kaupunkiin. Maalla yleensä juostiin pitkin metsiä ja peltoja ja ojia vähän, no ei niin hienoissa vaatteissa, ihan niin kuin nytkin.
Silloin varmaan sedän vanhat verkkarit, nyt on A-nopin vanhat verkkarit - yhtä hyviä molemmat.

Mutta silloin kaupungissa siis oli ne uudet vihreät samettihousut, tosi hienot. Ja kun täti lähetti meidät pihalle, niin hän laittoi serkkutytölle "kullankeltaisen" neulotun haalarin, oli kai itse neulonut sen. Kaiken laista leikittiin, kunnes keksittiin, että hei, tuossahan liukumäki! Ja siinä vieressä on rappuset, mistä on helppo kiivetä ylös, ja laskea taas alas! Ja me laskettiin. Ja kiivettiin. Ja laskettiin. Ja kiivettiin. Jossain välissä huomasin ja ihmettelin, että miksi siinä mäessä on jotain vihreätä. Ja taisi siinä olla vähän keltaistakin. Mutta ei se meitä haitannut. 

Kunnes sitten. En muista, ehtikö äiti tulla ensin hakemaan minua vai ehtikö täti hakea tai huutaa meidät sisälle ja silloin ratkesi vihreän ja keltaisen arvoitus mäessä. 
Meidän kummankin housujen takamus oli puhki! Sitä tietenkin selviteltiin...

Meidän liukumäki...Se oli pyöräkellariin vievä betoniluiska! Sen takia siinä ne portaatkin oli. 

En muista ihan varmaksi sitäkään, oliko ne housut kaupasta ostetut vai oliko äiti tehnyt ne, äiti nimittäin ompeli paljon vaatteita minulle. 

Mutta.... Kuka muu muka? 

 Ei se talvi vielä mennyt pois. Lumitöitä piti tehdä, onneksi sen jälkeen ei enää satanut lunta kun reilu sentti. Toissa päivänä tässä mattotelineellä eikä oikein missään muuallakaan ollut yhtään lunta. Mattoja olisi voinut pestä. Ja tietenkin lumiaura meni tuossa vähän aikaa sitten tuossa maantiellä meidän ohi, eli aamulla on lumitöitä tiedossa, ennen kuin pääsemme täältä mihinkään.
Mutta onhan tätä paljon mukavampi katsella, koska kevät ei kuitenkaan ihan vielä ole tulossa.
Tosin pajunkissoja on jo tien toisella puolella.