Pääseekö Tampeereelta muualle kuin Vaasaan

Eilen herättiin ja noustiin ylös aikaisin. Siis eilen lauantaina. Kello kuudelta käännettiin Gunnarin, meidän auton,  nokka kohti Vaasaa.  Oli piiitkä matka, mutta oikeastaan oli pitkästä aikaa kivaa tehdä matkaa yhdessä, samalla kun aurinko nousi selän takaa eikä ollut paahtavan kuuma.

Matkalla katselin pilviä, AM:hän ei niitä paljon voinut katsella kun piti ajaa. Yksikin pilvi näytti ihan pupujussilta, mutta ennen kun sain puhelimen kameran siihen moodiin, että sillä voi kuvata, oli pilvi jo muuttanut muotoaan.

 

Yhden varikkopysähdyksen ja noin viiden tunnin ajelun jälkeen olimme perillä ja näin viimein Pojan opiskelija-asunnon. Korkea kuin mikä. Korkeudeltaan sinne olisi mahtunut ihan hyvin kaksi tällaista tavallista, meidän asunnon kokoista asuntoa. Sisäpuolelta ei tullut otettua kuvaa lainkaan; talo on...hmm.... noh... pohjakerroksessa on ruokala ja talo on ihan ylös asti ja asunnot ovat siellä "reunoilla" (hyvin selitetty 😀) Alakerrassa on kuntosali ja melkoinen jytke sieltä kuuluikin.
Ihan kivan näköinen talo kuitenkin ulkoapäin:

No ei ne suostu nyt menemään vierekkäin, vaikka tekisin mitä. Pojan ikkunat ovat tämän ensimmäisen kuvan vasemmassa reunassa olevien puiden takana, toisessa kerroksessa. Tai siis nyt pitää hetki miettiä... Ikkunoita oli kaksi.. Toinen on tänne pihalle ja toinen on...sisäpihalle. Talo ON siis hyvin erikoisen mallinen, uskokaa pois 😂

Harmi kyllä, ympäristö, ihan lähikadut ovat kyllä sitten aika ankeat. Mutta eiköhän siellä vielä pari vuotta pärjää 😉

Pieni kierros tehtiin kaupungilla ennen kotiin päin lähtöä; ehkä joskus vielä otan bussin ja menen muutamaksi päiväksi Vaasaan ja tutustun kaupunkiin paremmin.



Kaupungilta löytyi kuitenkin hienoja rakennuksia ja mm. Pojan koulu:
Näitä portaita hän reippain mielin aamuisin astelee opiskelemaan.

Ja tässä talossa oli muuten vain jotain niin kaunista, että oli pakko ottaa kuva:





Ja tässä vielä Vaasan villatavaratehdas. Netin mukaan rakennuksen suunnitteli Alfred Wilhelm Stenfors. Alkuaikoina villakutomo, 1930-luvulta lähtien trikootuotteita (naisten alusvaatteita) valmistava tehdas.


Jaa niin ja taas te ihmettelette tuota otsikkoa. Sinisen Sohvan Emäntä ja Isäntä varsinkin 😂
No kun Poika hyppäsi kyytiin, päästäkseen tyttöystävän luo Tampereelle ja tokihan me hänet sinne vietiin. Ja tehtiin niin, että käytiin tyttöystävä hakemassa kyytiin ja vietiin nuoret kauppaan ja siitä sitten lähdettiin kotiin. Tarkoitus oli kiertää se keskusta, joka oli remontissa, sinne kun sitä raitiotietä rakennetaan. Nuo tietyöt ja rikkirevitty keskusta on tuttua meiltä parin kesän ajalta - toriparkin ja ns. pääkadun remontin jäljiltä.

Mutta kun me oltiin siinä risteyksessä, missä arvuuteltiin, että oikealle vai vasemalle, niin luki vain että Vaasa ja Jyväskylä. Ja keskusta. Ja sen jälkeen oli joka paikassa vaihtoehtona joko keskusta tai Vaasa ja Jyväskylä. Eihän siinä ollut enää mitään järkeä. Kun me just oltiin sieltä Vaasasta tultu. Ja kaikki tiet tuntui vievän sinne takaisin.
Ei auttanut kuin mennä ihan vaan vaiston varassa. Sitten löytyi tutun leirintäalueen kyltti - siellä on joskus Suomi Meloon aikaan oltu! Ja sitten vähän ajan päästä näkyikin jo TAYS. Tuttu rakennus, vaikka remontissa olikin. Sielläkin olin ollut yötä, vaikka siitä olikin jo 17 vuotta. Mutta olinhan käynyt siellä uudestaan ihan vaan käymäsiltään tässä vähän aikaa sitten, oliko pari vuotta sitten. Kyllä me sitten jo tiedettiin missä ollaan, eikä Vaasakaan enää houkutellut.

Sininen Sohva olisi vähän houkutellut, mutta kun oli pitkä päivä takana, niin en uskaltanut AM:lle edes ehdottaa tällä kertaa, että mitäs jos soitan ja kysyn.... 😍