Mä olen taas kotona

Olin koko viime viikon resuamassa, ensin täällä lähempänä kotikunnaita ja sitten isolla kirkolla. Kerron siitä toisessa postauksessa, nyt on vaan saatava vähän jupista, ihan vaan jupisemisen ilosta. Jos ei muuten.

Ottaa päähän joka kerta, kun näen sähköpostini. Ykkösasia mikä sähköpostissa on se, että ihmiset eivät vastaa sähköposteihin. On viestejä joihin ei tarvitsekaan vastata, mutta sitten on viestejä, joihin voisi vastata edes vaikkapa "ok, hoidetaan" tai "ok, palataan asiaan" tms.  Siis vain kuitata, että viesti on mennyt perille.

Vaan nyt eniten sähköpostini nähdessä ottaa päähän se, että vuoden lopussa päättyvään työsuhteeseeni liittyvän asian hoitaminen on kestänyt jo kuukauden! Kyse niinkin tärkeästä asiasta, kuin työsuhteen päättyessä maksettavat, minulle kuuluvat lomakorvaukset, jotka on jääneet maksamatta ja jota varten tarvitsen verokortin.
Sain jo yhden laskelman, mutta kun kysyin "mikä tämä miinusrivi on", sitä ei osattu minulle selittää, vaan sain myöhemmin selityksen sähköpostitse. Kyseenalaistin vastauksen ja laskelman, koska vastauksessa luki "Itse irtisanoutuessasi..."  MITÄH???
Vastasin, etten ole irtisanoutunut itse ja pyysin uuden selvityksen ja laskelman, ja sen tekemiseen on nyt mennyt se KUUKAUSI!!!!
Nyt on kulunut jo 1,5 viikkoa siitäkin kun olen ollut yhteydessä esimieheen joka lupasi hoitaa asian kuntoon ja vieläkään ei ole kuulunut mitään.
Eihän siinä mitään, mutta kun ei ole kyse vain ko. rahojen veroprosentista vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen.
No, ensi viikolla otan yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, jos ei mitään ala kuulua.

Eilen tuli lasku liiton jäsenmaksuista, joita en ole maksanut sen jälkeen kun lakkasivat maksamasta päivärahaa, kun päivät loppuivat. No kas. Olen kyllä ilmoittanut heille, että olen sairaslomalla ja osatk-eläkkeellä, eli en saa palkkaa josta jäsenmaksuja maksaa. Hups. Jostain syystä tietoa ei löytynyt mistään. 
Alkoi jo tuntua, että noinkin pieni asia on se viimeinen pisara tässä meressä. Asia onneksi selvisi parilla puhelinsoitolla, mutta kun ei vaan jaksaisi soitella ja selvitellä yhtään asiaa, jonka pitäisi olla jo hoidossa.

Plääh!

No. Ei elämä ole näin kurjaa ja nämäkin asiat selviää. Viime viikko oli hieno viikko ja kaikkea kivaa on tiedossa, ikävistä asioista huolimatta.

Tulossa on mm. matka Pojan luo, sain ystävältä tarjouksen hotellihuoneesta, jota hän ei voikaan käyttää ja minä pääsen nyt nauttimaan ihan yksin King Size -vuoteesta ja vuorokaudesta Pojan kanssa! 

Koetan pian saada aikaiseksi päivityksen mukavista asioista ja jatkoa Myyntisirkkusten seikkailulle!


Kommentit

  1. Tuommoinen on kyllä rasittavaa! Ensinnäkin se, että asiat ei etene kuten pitäis (viitaten "itse irtisanoutumiseen") ja toisekseen kun ne venyy. Sitten pitää ite olla koko ajan tuuppimassa.
    Mun onni on, että monia asioita pystyy kuitenkin hoitamaan tietsikalla, ettei tarvi ihan joka jutun takia soittaa. Soittamista vihaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet asiat tosiaan voi(si) hoitaa nykyään tietsikalla, mutta kun siinä käy sitten juuri niin, ettei saa minkäänlaista kuittausta viestiinsä - että onko viesti edes mennyt perille.
      Siksi aina jossain välissä otan sen luurin käteeni, kylmäkiskoisen äänen, kynän ja paperia ja ylös sen ihmisen nimen kenen kanssa puhun.

      Silloin kun tätä asia rupesin hoitamaan, jouduin soittamaan vaihteen kautta, yritin useamman kerran saada IHMISTÄ kiinni, mutta aina vastasi automaatti. Lopulta vaihteenhoitaja rupesi utelemaan mitä asiaa mulla on sinne palkanlaskentaan!
      Palo käämi...

      Poista
  2. Mä meinasin jo eilen edelliseen postaukseen huudella huhuuta että missä Pöllö. Kiva kun oot tullut takaisin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjaana <3
      Olen ollut saamaton kommentoinnin suhteen, reippaasti olen kyllä blogit lukenut :)

      Poista
  3. Ikäviä juttuja! Ja mä oon kyllä yks noista, joka ei välttis vastaa heti sun sähköposteihin, että on tullut viesti perille. Monesti olet kysellyt perään. Anteeksi Pöllö! Onneksi meidän kahden asiat, ei ole noin tärkeitä, kuin nuo raha- asiat.
    Aina, kun mä hoidan jotain asiaa sähköpostitse, pyydän usein lopussa kuittauksen asiaan. Aina olen sen saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna, en tarkoittanut piikitellä - meidän asiat ei tosiaan ei ole niin "tärkeitä" ja jos sellaisia asioita on niin, sittenhän me otetaankin yhteyttä toisella tavalla. Sulta kysyn viestin perille tuloa siksi, kun mulla on sulle kaksi s-postiosoitetta, enkä aina ole varma, laitanko viestin oikeaan osoitteeseen :)

      Oppiipa tässä matkan varrella koko ajan, kun näitä asioita hoitelee.

      Poista
    2. Mun kumpikin sähköposti toimii ja luen kumpaakin päivittäin. Luen kyllä aina kaikki postit hetimmiten. Monesti ajattelen, että vastaan rauhassa paremmalla ajalla. Joko parempaa aikaa ei tule ihan heti tai sitten, kun tulee, olen unohtanut vastaamisen.

      Poista
    3. Hyvä, jatkossa voin huoletta lähetellä sulle sähköpostia tietäen, että ne varmasti tulee perille :)
      Jostain syystä muuten tästä sun kommentista ei taaskaan tullut mulle ilmoitusta, murr.....

      Poista
    4. Joko se taas alkaa... en kestä! Mulle on kyllä tulleet kaikki ilmot, ainakin luulen niin.
      Joo, kaikki postit luen kyllä. WhatsApp- viesteihin vastaan aina heti jotain, edes joku hymiö. On muka nopeampaa, kuin sähköposti...

      Poista
    5. Kyllä tää tuntuu muuten toimivan, nyt tuosta taas tuli ilmoitus. Ehkä mä vaan en huomannut tai jotain. Käynti optikolla lienee aiheellinen :)

      Poista
  4. Sinua odottaa oikein hemmotteluloma, kun nukut makeasti hotellissa ja tapaat rakkaan ihmisen, mukavaa! Pieni viesti aina välillä kertoo meille, että eteenpäin mennään. Tarkempia raportteja annat sitten kun siltä tuntuu. Nyt oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tässä juuri, että ottaisinko rakkaan ystävän mukaan sinne reissulle - junamatka on pitkä istua yksin. Toisaalta 4,5 tuntia aikaa neuloa ja kuunnella kirjaa :), suuntaansa ja olisi kyllä kiva viettää aikaa ihan kahden Pojan kanssa.

      Ja kiitos - tuntuu mukavalta lukea, että käyn mielissä silloinkin kun olen poissa <3

      Mukavaa viikonloppua myös teille sinne Siniselle Sohvalle!

      Poista
  5. Junamatkat on hyviä hetkiä. Minä tykkään istuskella ja antaa ajatusten liikkua, mutta voisi olle, että jos useammin matkailisin, alkaisi olla tylsää.
    Työjutut kuulostaa tosi ärsyttäviltä. Joskus epäilen, että kaikkea yritetään vain toivoen, etteivät ihmiset jaksa perehtyä vaan antavat olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se ja jotenkin omalla kohdalla tuntuu, että "kun tuo nyt ei taida ihan kaikkea hoksata, niin voidaan kokeilla uunottaa sitä siinä ja tuossa asiassa". Ei se ehkä niin ole, mutta hirveän monessa asiassa joutuu turvautumaan muiden apuun.

      Viime sunnuntaina tulin junalla Isolta Kirkolta kotiin ja ajattelin kuunnella kirjaa sen vajaan tunnin ajan - olin ehtinyt hyvän tovin kuunnella lukupiirin kirjaa. Vaan kuinkas kävikään: kun itse lähdin päärautatieasemalta niin jo Pasilasta tuli viereen nuorehko nainen jonka kanssa rupesin juttusille ja juteltiinkin sitten puoleen väliin matkaa. Että se siitä kirjan kuuntelusta :)
      Mutta tuo on iän tuomia "etuuksia": uskaltaa ruveta juttusille kenen kanssa vain, ei enää pelkää sitä "mitähän tuokin musta ajattelee, kun tällainen vieras ihminen sille puhuu" :)

      Poista
    2. Siis olisin ehtinyt kuunnella sitä kirjaa - mutta nyt se jäi kuuntelematta.

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkoloon.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)