Mä olen taas kotona

Olin koko viime viikon resuamassa, ensin täällä lähempänä kotikunnaita ja sitten isolla kirkolla. Kerron siitä toisessa postauksessa, nyt on vaan saatava vähän jupista, ihan vaan jupisemisen ilosta. Jos ei muuten.

Ottaa päähän joka kerta, kun näen sähköpostini. Ykkösasia mikä sähköpostissa on se, että ihmiset eivät vastaa sähköposteihin. On viestejä joihin ei tarvitsekaan vastata, mutta sitten on viestejä, joihin voisi vastata edes vaikkapa "ok, hoidetaan" tai "ok, palataan asiaan" tms.  Siis vain kuitata, että viesti on mennyt perille.

Vaan nyt eniten sähköpostini nähdessä ottaa päähän se, että vuoden lopussa päättyvään työsuhteeseeni liittyvän asian hoitaminen on kestänyt jo kuukauden! Kyse niinkin tärkeästä asiasta, kuin työsuhteen päättyessä maksettavat, minulle kuuluvat lomakorvaukset, jotka on jääneet maksamatta ja jota varten tarvitsen verokortin.
Sain jo yhden laskelman, mutta kun kysyin "mikä tämä miinusrivi on", sitä ei osattu minulle selittää, vaan sain myöhemmin selityksen sähköpostitse. Kyseenalaistin vastauksen ja laskelman, koska vastauksessa luki "Itse irtisanoutuessasi..."  MITÄH???
Vastasin, etten ole irtisanoutunut itse ja pyysin uuden selvityksen ja laskelman, ja sen tekemiseen on nyt mennyt se KUUKAUSI!!!!
Nyt on kulunut jo 1,5 viikkoa siitäkin kun olen ollut yhteydessä esimieheen joka lupasi hoitaa asian kuntoon ja vieläkään ei ole kuulunut mitään.
Eihän siinä mitään, mutta kun ei ole kyse vain ko. rahojen veroprosentista vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen.
No, ensi viikolla otan yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, jos ei mitään ala kuulua.

Eilen tuli lasku liiton jäsenmaksuista, joita en ole maksanut sen jälkeen kun lakkasivat maksamasta päivärahaa, kun päivät loppuivat. No kas. Olen kyllä ilmoittanut heille, että olen sairaslomalla ja osatk-eläkkeellä, eli en saa palkkaa josta jäsenmaksuja maksaa. Hups. Jostain syystä tietoa ei löytynyt mistään. 
Alkoi jo tuntua, että noinkin pieni asia on se viimeinen pisara tässä meressä. Asia onneksi selvisi parilla puhelinsoitolla, mutta kun ei vaan jaksaisi soitella ja selvitellä yhtään asiaa, jonka pitäisi olla jo hoidossa.

Plääh!

No. Ei elämä ole näin kurjaa ja nämäkin asiat selviää. Viime viikko oli hieno viikko ja kaikkea kivaa on tiedossa, ikävistä asioista huolimatta.

Tulossa on mm. matka Pojan luo, sain ystävältä tarjouksen hotellihuoneesta, jota hän ei voikaan käyttää ja minä pääsen nyt nauttimaan ihan yksin King Size -vuoteesta ja vuorokaudesta Pojan kanssa! 

Koetan pian saada aikaiseksi päivityksen mukavista asioista ja jatkoa Myyntisirkkusten seikkailulle!