Rauhallinen herätys "luksusmökissä" - joissain paikoissa on jännittävää herätä, kun ei koskaan tiedä, ketä ollaan saatu yövieraiksi 😊 Meidän omassa porukassa kun ei ole muita naisia kuin me Myyntisirkkuset eikä Turvaryhmässäkään ollut kun kolme nuorta naista, niin yövieraat oli yleensä miesvieraita 😋
Melajuhla-aamu oli yksi niitä viikon rauhallisia aamuja: melojat lähtivät viiden tunnin melontasafarille jo aamukahdeksalta ja palaisivat samaan paikkaan iltapäivällä yhden aikaan. Meillä olisi siis hyvää aikaa pistää kauppa pystyyn maissa olijoiden iloksi ja viettää aurinkoista kesäpäivää.
Siispä teimme aamutoimet rauhassa; normaalin kaurapuuron ja vesi kielellä katselimme kun Turvapäällikkö kaiveli heidän ruokakätköistään toinen toistaan herkullisempia aamupalatarpeita. Nieleskellen taisimme lakonisesti todeta, että kyllähän mekin jos.... Turvapäällikkö on yhdeltä ammatiltaan kokki ja alkoi siinä valmistaa aamupalaa omalle porukalleen "Kyllä tästä teillekin riittää, jos vain maistuu?" Ai että maistuuko? No mitäpä luulette, maistuiko nämä herkulliset voileivät teen kanssa pussipuuron lisäksi?
Kuva: Kuljettaja-Sirkkunen |
Näyttää kuvassa ehkä vaatimattomilta, mutta maku kuulkaa oli jotain ihan muuta!
Näillä sitä sitten jaksettiinkin taas iltaan asti.
Me saatiin tällä kertaa aamiaisen jälkeen jättää aamiaisen jäljet muiden siivottaviksi, siivottiin vain oma makuuhuoneemme ja tavarat taas PakuPojan kyytiin ja kaupan pystytykseen.
Matkaa venesatamaan, jossa vietimme koko päivän, ei ollut kuin ehkä kilometrin verran (olen edelleen huono arvioimaan etäisyyksiä).
Mutta mihin ihmeeseen me taas se kauppa pystytettäis.... Rinnettä koko nurmikko.. Ja telttoja ja autoja täynnä... Tuonne ei saa ajaa...
Tossa ois kyllä hyvä paikka 😏😏 - mutta jos tähän tulee joku tankkaamaan? Ei kun tää on vaan veneilijöille, ei tähän tule autoja. No sitten. Mutta mahtuukohan tää PakuPoika tohon alle... Hei, täällähän on miehiä! Apuaa... Ja niin oli Myyntisirkkusilla auringonkeltainen kauppa pian pystyssä 😄
Kuva: Kuljettaja-Sirkkunen |
Tuo kajakki tuossa edessä ei ollut myynnissä, se vain sattui sopivasti kuvaan, sävy sävyyn 😊
Ja se veneilijöiden tankkauspiste on ihan tuolla PakuPojan takana.
Aurinko paistoi taas koko päivän - en voi sanoa, että pilvettömältä taivaalta, kun tuo yllä oleva kuva paljastaa, että poutapilviä vaelsi taivaalla.
Kesken myyntihommien piti käydä tekemässä muita hommia, tuosta noin vaan yhtäkkiä... Tultiin kysymään, kumpi tulisi tarkistamaan illalla jaettavat diplomit ja ennen kuin ehdin edes ymmärtää kysymystä, kuului jo vastaus "Pöllö tulee". Jaaha. No, en kieltäytynyt, pääsin hetkeksi sisälle varjoon. Sitten piti vielä askarrella sekki/lahjakortti iltaa varten - mutta mitäpä ei Myyntisirkkusilta löytyisi: kartonkia ja tusseja myös 👍
Vaan sitten oli hävinnyt Kuljettaja-Sirkkujen enkä minä huomannut sitä ollenkaan - se selvisi mulle vasta juhannuksena, kun juhlittiin syntymäpäiviäni! Pahuksen kelmit.....
Kuva: Kuljettaja-Sirkkunen |
Tunti kuluu nopeasti ja kun melojat on saatu vesille, ranta tyhjenee nopeasti teltoista, asuntoautoista ja -vaunuista. Ei mennyt kuin hetki, kun rannassa ei ollut kuin PakuPoika ja me ja pari auttavaa kättä.
Oravista olisi löytynyt paljon muitakin eläimiä, sisältä ravintolasta mm. puusta veistetty metso (jos oikein muistan...), mutta nämä (Pöllöä muistuttavat) norpat köllöttelivät pihalla.
Kun apukäsien kanssa oli tavarat taas saatu pakattua... ja kerätty rannalta kaikki sinne unohtuneet beachflagit, suuntasimme mekin PakuPojan nokan kohti Rantasalmea. Edessä oli matkaa vähän reilu sata kilometriä ja kohteena Hotel Spa Järvisydän, jonne melojien oli määrä saapua klo 17.30.
Järvisydämeen tapahtuma pysähtyi yhdeksi yöksi kokonaan, jatkaakseen matkaa vasta aamulla.
On siis Melajuhlan aika 😃
Haa, haa, haa,haa - melaa mekkoon vai miten se meni?
VastaaPoistaAnteeksi ;-)
Dääm...mekko taisi unohtua... :D
PoistaSinä, puskissa ja RH te olette huvitttavia;DDD
VastaaPoista:D Tiätenkin :D
PoistaMiätin vaan, että mihin sää perustat moisen päätelmän ;)
Viikon rauhallisia aamuja? ja minä hengästyn lukiessani tätä kaikkea.
VastaaPoistaKyyyllä, se oli niitä harvoja rauhallisia aamuja, niitä kun emme ottaneet "lentävää" lähtöä :)
PoistaNäistä sinun kirjotuksistahan saisi ihan romaanin. Siinähän olisikin sinulle sopiva työ: kirjailija! Että et sinä mitään eläkettä tarvitse... 🙃
VastaaPoistaKiitos Susanna :) Tuon otan kyllä kohteliaisuutena; itse kun näitä tarinoitani jälkikäteen luen, niin mietin, että jaksaakohan näitä höpötyksiä kukaan lukea - vaikka kuinka yrittää saada kertomukseen mukaan sitä sen hetken tunnelmaa, niin itse jälkikäteen lukien tarina tuntuu sittenkin jotenkin lattealta.
PoistaMutta olen iloinen, jos saan välitettyä teille edes osan siitä tunnelmasta, mitä noilla reissuilla on.