keskiviikko 8. elokuuta 2018

Elämässä tapahtuu - kaikenlaista

Tämä Yks Helvetin Pöllö on kirjoittanut blogia jo reilun kahdeksan vuotta, ensin Vuodatuksen puolella ja kun siellä alkoi ongelmia samaan aikaan kun Pöllölläkin ajatus alkoi tökkimään, niin siirsin Pöllölän tänne Bloggerin puolelle. (Jos joku haluaa vanhoja lueskella, niin Vuodatuksen teksteihin pääsee vaikkapa tästä https://helvetinpollo.vuodatus.net/).
Tämä on melkein yhtä pitkä aasinsilta varsinaiseen asiaan, kuin taannoin Repovedellä romahtanut riippusilta...

Monet teistä ovat kulkeneet matkassa sieltä Vuodatuksen ajoilta asti ja osa teistä on tullut mukaan vasta hyvinkin äskettäin. Yksi lukijoista on kulkenut rinnallani syntymästäni asti ja yksi syntymästään asti 😍
Te pisimpään matkassa mukana olleet tiedätte, että minä jos kuka, kuulun niihin, joille sattuu ja tapahtuu - ja luulenpa, että te kaikki olette sen jo huomanneet.

Jostain syystä tämä sama "vaiva" on tarttunut myös armaaseen AM:eeni. Hän on hyvin rauhallinen mies, mutta aina välillä hänellekin sattuu. Ja tapahtuu. Ja mitä merkillisempiä asioita. 
Viime viikolla tapahtui.
Kerron ensin kuitenkin mitä mulle ja ystävälleni tapahtui eilen - se ei ollut ihan NIIN mukava tapaus, vaikka nauruun päättyikin. Ainekset isoon vahinkoon oli lähellä.

Olimme ystäväni kanssa viettämässä aikaa yhdessä ja hän oli tuomassa mua kotiin. Olimme tulossa isoon risteykseen, valot vaihtuivat keltaisiksi ja ystävä jarrutti pysähtyäkseen. Oikealla puolella oleva auto ajoi vähän kovempaa ja joutui jarruttamaan vähän kovempaa ja ajoi sulkuviivan yli ennen kuin pysähtyi - pysähtyi kuitenkin. MUTTA: hänen takaansa tuli vielä auto joka teki ihan ihme koukkauksen meidän kahden auton välistä ja ajoi risteyksen yli! Toiset valot olivat  varmaan jo vihreät, mutta onneksi kukaan ei vielä ollut ehtinyt risteyksen keskelle, muuten olisi pelti rytissyt ja kovaa - siinä olisi käynyt pahasti. Eikä tolpassa tietenkään ollut kameraa...
Ystäväni painoi tietenkin auton torvea, vaikka eihän se enää mitään auttanut. Vasemmalla puolella oli toinen auto, jossa oli pari nuorta kaveria joiden kanssa "keskusteltiin viittomakielellä": leviteltiin hämmentyneinä käsiämme ja muuta... Olivat selvästi yhtä ihmeissään ja kummissaan tapahtuneesta kuin me. Kun valot vaihtuivat, moikkasimme toisiamme ja "toivotimme turvallista matkaa". Siitä sentään jäi hyvä mieli.

Mutta se AM:n juttu. Se on paljon hauskempi 💜😂 AM kävi viime perjantaina auttamassa äitiään ja kun oli tulossa kotiinpäin, n. parikymmentä kilometriä ennen kotikaupunkia tienposkessa oli vanha - kyllä, luitte oikein, vanha - rouva peukalo pystyssä! AM ei yleensä ota liftareita kyytiin, mutta nyt, kun liftari oli vanha rouva, hän oli pysähtynyt ja kysynyt mihin rouva on menossa.
Rouva oli tulossa tänne meille matkakeskukseen, mutta kun oli jäänyt bussista ja nyt oli pelko, että jää junastakin. Hän oli 82-vuotias ja oli sanonut, ettei hän oikeastaan tiennyt, miksi oli nostanut peukalon pystyyn, mutta olipa vain nostanut ja ajatellut kokeilla saisiko kyydin 😃
Ei ollut AM:n ulkonäkö rouvaa edes säikäyttänyt (iso koko, kalju ja harmaa parta). Kova puhumaan oli tämä rouva ollut: koko matkan taukoamatta oli puhunut - tai sen aikaa oli kuulemma ollut hiljaa, kun oli kysynyt AM:lta, millainen miehen pitää olla, vastauksen oli malttanut kuunnella.
Helsinkiin oli rouva ollut menossa, kun tyttärenpoika oli saanut vauvan, heitä oli menossa katsomaan 👶😍







14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. :)
      Voin nähdä silmissäni mummon tienposkessa peukku pystyssä ajattelemassa "kerran sitä vain eletään, jospa minäkin vielä kokeilen, kun ei nyt muu auta" <3

      Poista
  2. Hmm, olikohan se menossa katselemaan isolle kirkolle myös heilaa itselleen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä ei muuten tultu ajattelleeksikaan - saattoipa hyvinkin olla :)
      Isolla kirkolla on suurempi valikoima kuin esim. meillä tai siellä mistä hän lähti...

      Poista
  3. Oi ihana AM! Antoi mummulle kyydin ♥
    Ite oon tuossa koulukyytejä suhatessani monesti miettinyt, että jollekin selvästi myöhästyvälle lapselle olis kiva tarjota kyyti, mutta luultavasti kaikkia lapsia on ohjeistettu olemaan menemättä vieraan aikuisen kyytiin, niin en oo kysellykään. Paitsi jos mulla on omia lapsia kyydissä, jotka tuntee ko. kyydintarvitsijan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu - joskus on nähty, miten pieni koululainen on henkensä edestä juossut ehtiäkseen bussiin, mutta kuskilla on mukamas niin kiire, ettei ehdi odottaa (koululainen on jo bussin takakulman kohdalla, eli monesta sekunnista ei enää olisi kyse - ja varmasti tietää lapsen olevan tulossa kyytiin, kun sitä samaa reittiä kumpikin päivittäin kulkevat).
      Tekisi mieli pysähtyä ja kysyä, että missä sä asut, me viedään sut kotiin, mutta kun ei tänä päivänä uskalla - ei tiedä mitä siitä loppujen lopuksi seuraa.

      Poista
  4. Hienoa, että mummo pääsi kyytiin. Iästä on paljon etuja. Ikävämpää se, etteivät lapset voi mennä vieraiden kyytiin. Kun hamassa muinaisuudessa olin lomalla Dominikaanisessa Tasavallassa, siellä koulukyydit toimi niin, että lapset odottivat tienvieressä ja ensimmäinen ohikulkeva auto poimi heidät kyytiin ja vei kouluun. Sellaista pitäisi elämän olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten pitäisi voida luottaa aikuisiin - niin kuin vielä silloin saattoi luottaa, kun minä kävin alakoulua. Tosin se oli pieni kyläkoulu ja kaikki tunsivat muorin ja vaarin, niin kuin vanhempanikin, mutta siltikin.

      Vaan mistäpä nykymaailmassa voi minkäänikäinen, -näköinen ja -kokoinen tietää ja luottaa varmaksi kehenkään.

      Poista
  5. Olipa mummulla onnea, kun kohdalle osui luotettava herrasmies!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AM:stä voisi käyttää Aku Ankasta tuttua, yrmeän näköisen koiran nimeä "Jäyhä Jököttäjä" :) Kiltti ja ystävällinen, mutta vähän semmoinen omiin oloihinsa vetäytyvä, jos vain mahdollista..

      Olen ehkä kertonut, miten Poika aikoinaan pienenä esitteli isänsä kaverilleen: "Onhan se vähän iso ja ruma, mutta se on ihan kiltti, se on mun iskä" - ja sitä rakkauden ja ylpeyden määrää äänessä, kun se sanoi "mun iskä" <3

      Poista
  6. AMnhän pitää perustaa oma blogi, niin pääsemme seuraamaan hänenkin seikkailujaan. Tai ehkä hänellä jo onkin, minä en vain tiedä siitä.
    Eikös liftarityttösillä ole aina minimekot ja korkkarit... hyi minua! Anteeksi!
    Luin AMn ritarillisen esimerkin miehelleni. Hän kysyi heti, oliko kyseessä se kadonnut mummu, jota poliisi etsii. Ei kai sentään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että AM kirjoittelisi vähän vakavampia asioita blogiinsa, lienee siis parempi, että minä kertoilen hänen seikkailunsa täällä omassa blogissani :)

      Nykyään taitaa liftarityttösillä olla enemmänkin semmoisia löysiä pitkiä housuja, reppuja ja pipoja, maihareita ja sen semmeoisia...

      Jos se kadonnut mummu oli se sama, jonka etsinnät lopetettiin tänään, niin sitten se ei kyllä ollut sama, tämä oli paljon vanhempi - sanoi itse iäkseen yli 80 ja AM:kin tunnisti hänet vanhemmaksi. Siltä osin voimme olla huoletta.

      Poista