Elämässä tapahtuu - kaikenlaista

Tämä Yks Helvetin Pöllö on kirjoittanut blogia jo reilun kahdeksan vuotta, ensin Vuodatuksen puolella ja kun siellä alkoi ongelmia samaan aikaan kun Pöllölläkin ajatus alkoi tökkimään, niin siirsin Pöllölän tänne Bloggerin puolelle. (Jos joku haluaa vanhoja lueskella, niin Vuodatuksen teksteihin pääsee vaikkapa tästä https://helvetinpollo.vuodatus.net/).
Tämä on melkein yhtä pitkä aasinsilta varsinaiseen asiaan, kuin taannoin Repovedellä romahtanut riippusilta...

Monet teistä ovat kulkeneet matkassa sieltä Vuodatuksen ajoilta asti ja osa teistä on tullut mukaan vasta hyvinkin äskettäin. Yksi lukijoista on kulkenut rinnallani syntymästäni asti ja yksi syntymästään asti 😍
Te pisimpään matkassa mukana olleet tiedätte, että minä jos kuka, kuulun niihin, joille sattuu ja tapahtuu - ja luulenpa, että te kaikki olette sen jo huomanneet.

Jostain syystä tämä sama "vaiva" on tarttunut myös armaaseen AM:eeni. Hän on hyvin rauhallinen mies, mutta aina välillä hänellekin sattuu. Ja tapahtuu. Ja mitä merkillisempiä asioita. 
Viime viikolla tapahtui.
Kerron ensin kuitenkin mitä mulle ja ystävälleni tapahtui eilen - se ei ollut ihan NIIN mukava tapaus, vaikka nauruun päättyikin. Ainekset isoon vahinkoon oli lähellä.

Olimme ystäväni kanssa viettämässä aikaa yhdessä ja hän oli tuomassa mua kotiin. Olimme tulossa isoon risteykseen, valot vaihtuivat keltaisiksi ja ystävä jarrutti pysähtyäkseen. Oikealla puolella oleva auto ajoi vähän kovempaa ja joutui jarruttamaan vähän kovempaa ja ajoi sulkuviivan yli ennen kuin pysähtyi - pysähtyi kuitenkin. MUTTA: hänen takaansa tuli vielä auto joka teki ihan ihme koukkauksen meidän kahden auton välistä ja ajoi risteyksen yli! Toiset valot olivat  varmaan jo vihreät, mutta onneksi kukaan ei vielä ollut ehtinyt risteyksen keskelle, muuten olisi pelti rytissyt ja kovaa - siinä olisi käynyt pahasti. Eikä tolpassa tietenkään ollut kameraa...
Ystäväni painoi tietenkin auton torvea, vaikka eihän se enää mitään auttanut. Vasemmalla puolella oli toinen auto, jossa oli pari nuorta kaveria joiden kanssa "keskusteltiin viittomakielellä": leviteltiin hämmentyneinä käsiämme ja muuta... Olivat selvästi yhtä ihmeissään ja kummissaan tapahtuneesta kuin me. Kun valot vaihtuivat, moikkasimme toisiamme ja "toivotimme turvallista matkaa". Siitä sentään jäi hyvä mieli.

Mutta se AM:n juttu. Se on paljon hauskempi 💜😂 AM kävi viime perjantaina auttamassa äitiään ja kun oli tulossa kotiinpäin, n. parikymmentä kilometriä ennen kotikaupunkia tienposkessa oli vanha - kyllä, luitte oikein, vanha - rouva peukalo pystyssä! AM ei yleensä ota liftareita kyytiin, mutta nyt, kun liftari oli vanha rouva, hän oli pysähtynyt ja kysynyt mihin rouva on menossa.
Rouva oli tulossa tänne meille matkakeskukseen, mutta kun oli jäänyt bussista ja nyt oli pelko, että jää junastakin. Hän oli 82-vuotias ja oli sanonut, ettei hän oikeastaan tiennyt, miksi oli nostanut peukalon pystyyn, mutta olipa vain nostanut ja ajatellut kokeilla saisiko kyydin 😃
Ei ollut AM:n ulkonäkö rouvaa edes säikäyttänyt (iso koko, kalju ja harmaa parta). Kova puhumaan oli tämä rouva ollut: koko matkan taukoamatta oli puhunut - tai sen aikaa oli kuulemma ollut hiljaa, kun oli kysynyt AM:lta, millainen miehen pitää olla, vastauksen oli malttanut kuunnella.
Helsinkiin oli rouva ollut menossa, kun tyttärenpoika oli saanut vauvan, heitä oli menossa katsomaan 👶😍