keskiviikko 29. elokuuta 2018

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2018, osa 11

Sata kilometriä oli pitkä matka PakuPojallekin, niin kuin huomasitte - aikaa vierähti tovi jos toinenkin. Lopulta päädyimme mekin ensin Rantasalmen keskustaan, kävimme pankkiautomaatilla ja kaupassa - parkkipaikalla oli tutun näköisiä autoja: muutamalla oli kajakki katolla. Mihinkähän ne oli matkalla?

Me olimme saaneet ajomatkan aikana puhelun ja ohjeet, missä meidän mökkimme, tuleva yöpymispaikkamme sijaitsee. "Ajatte ensin sinne ja sitten siitä sinne ja se on sitten siinä vasemmalla ja auton voi jättää siihen". Ookei... Ohjeet on aina hyvä antaa Apukuskille, jolla on muistiongelma... Avainsanat oli kuitenkin oikealle, saunamaailma ja vasemmalla. Loput selviää sillä, kun näkee tutut autot. Niitä EI voi olla tunnistamatta.

Lopulta pääsimme perille ja yöpaikaksi olimme saaneet koko organisaatiolle turvaryhmää myöten tällaisen lukaalin:


Tänne mahduimme koko 15 hengen porukka ja vaikka Järvi-Sydämessä on tosiaan ihan oma Savolainen Saunamualima; savusauna, immeisen keittopata eli Hulju, puulämmitteiset Riihi- ja Hakosaunat sekä Höyryluola-Immen, niin myös mökissä oli oma sauna. Ja jos oikein ymmärsin, niin myös poreallas, mutta siitä en ole varma, sillä en käynyt ihan koko mökkiä (huvilaa) kiertämässä.

Me saimme apua Turvapäälliköltä, hän ajoi automme vähän lähemmäksi kuin alunperin oli tarkoitus ja saimme helposti tavarat nosteltua tuohon kuistille ja siitä sitten sisälle. Sen jälkeen hän pysäköi PakuPojan nätisti tuohon vähän alemmas.

Kuljettaja-Sirkkusella olisi ollut Norppaklubin eli vähintään 20 kertaa mukana olleiden kokous, mutta hän päätti tällä kertaa vaihtaa kokouksen lepäämiseen ja itse Melajuhlaan valmistautumiseen. Niinpä me sitten "sulkeuduimme" meille varattuun huoneeseen, lepäämään ja valmistautumaan.
Tässä vaiheessa voisi ehkä Apukuskin nimen vaihtaa ihan vaan Pöllöksi, niin kuin se muutenkin on....
Apu-Pöllö-kuski nimittäin sai oikein kuningasajatuksen: jos vähän lepäisin? Ihan vaan silleen olisin pitueltani, tälleen vatsallani pötköttelisin tässä, ja juteltaisiin? Kun muuten ollaan niin hiljaa...
Hyvä idea!
No niin, nyt tarvis varmaan nousta ylös ja mennä suihkuun. Auts auts auts, mitä pahusta?!?!? Selkään sattuu ihan hitokseen! En pääse ylös, en millään, en vaan pääse. Turvaryhmä? Pekkaniska? Voi vitsi - pakkohan tästä on päästä ylös, että pääsee syömään!. Uusi kuningasidea: peruutan.
Peruutan niin kauan, että olen polvillani lattialla ja naamallani sängyn jalkopäässä - osaatteko kuvitella asennon? No, siitä pääsin kuitenkin ylös vähimmällä kivulla ja pienellä venyttelyllä kipu hävisi ja pääsin valmistautumaan syömään lähtöön.


Kuva: Kuljettaja-Sirkkunen
Ja tässä sitten kohti itse ravintolaa, siellä oli useampia saleja. Niistä olisi kuvia tuossa vanhassa kamerassa tai koneessa tai ehkä olen esitellyt ne jo aikaisemmin, kun kävimme tuolla pari vuotta sitten viettämässä Jälkimaininkeja.
Hieno se on sisältäkin.

Ja kyllä, se olen minä tuossa kulmassa - varmaan näpyttelemässä viestiä AM:lle: kaikki kunnossa, kohta saan ruokaa. Viestitellään myöhemmin.
Näin meillä on tapana päivittäin, kun jompi kumpi on reissussa.

Hotelli-ravintola on iso, vaikka kuvasta saa ehkä sen käsityksen, että sehän on pieni, mutta ei, kyllä se on loppujen lopuksi valtavan kokoinen eikä se suinkaan ole noin modernin näköinen miltä se ulkoapäin näyttää - sisällä on iso vanha veneen keula ja vaikka mitä. Kerrassaan upea paikka!

Ruoka oli hyvää; se mitä syötiin, sitä en kyllä muista 😏😏

Ruokailun jälkeen hoidettiin vielä "viralliset" asiat pois. "Savon nöyrin yrittäjä", Markus Heiskanen, toivotti meidät tervetulleiksi Järvisydämeen ja yksi henkilökuntaan kuuluvista nuorista naisista lauloi meille kauniisti - ei tainnut montaa kuivaa silmää salista löytyä laulun loputtua. Ei ainakaan Apu-Pöllö-Kuskilla, jonka viereen Markus Heiskanen sattui tulemaan ja välillä vilkuili, kuin pyyhkielin silmäkulmiani...
Viralliseen ohjelmaan kuului diplomien jako; 10, 15 ja 30 vuotta mukana olleille jaettiin diplomit mahtavien aplodien kera. Lisäksi turvaryhmä (oransseissa paidoissa)  hoiteli ensikertalaisten muistamisen - toivottavasti saamme heidät mukaamme ensi vuonnakin ja sitä seuraavana jne....


Kuva: Kuljettaja-Sirkkunen



Kun virallinen osuus oli ohi, alkoi vapaamuotoinen illanvietto ja tanssit. Me Kuljettaja-Sirkkusen kanssa otimme siinä vaiheessa suunnan mökille - paitsi, että siinä matkalla hoidimme vähän "töitäkin": myytiin yksi mela. Eli varsinainen melajuhla 😂

Mökillä olikin omat juhlat menossa ja minäkin jäin hetkeksi siihen olohuoneeseen muiden seuraan istumaan, Kuljettaja-Sirkkusen siirtyessä jo yöpuulle.

Siellä sitten tuli puhuttua ihan asiaakin mutta myös höpötettyä 😋 ja sain tiedon meidän kahden viimeisen yön majoituksesta. Kaulaani pujotettiin avain ja sain A4 kokoisen paperin, jossa luki paikan nimi ja osoite ja lopuksi "se avain joka roikkuu sun kaulassasi" 😂😂

Ai niin ja huulipuna? Se koki sitten reissun jälkeen kovan kohtalon. Uskoin nyt, että minua ja huulipunaa ei vaan ole luotu yhteen.

Siis tarinahan sai alkunsa viime kesästä, kun automme oli niin täynnä, ettei sinne olisi mahtunut huulipunaakaan. Nyt pakkasimme auton niin, että varmistimme, että kummankin huulipuna varmasti mahtuu kyytiin.

Tiesin jo etukäteen, että huulipuna ei ehkä ole se mun juttu, mutta ajattelin kokeilla kuitenkin... Ja ostin huulipunan. Ja kokeilin sitä silloin perjantai-iltana ja siitähän saatiin hyvät naurut, niin me kuin moni muukin. Mutta itku pitkästä ilosta.

Huulipuna ja auringonpaiste = hirvittävä herpes huulessa ja se vaan paheni ja paheni mitä pidemmälle viikko kului. Sen takia meinasin jäädä melajuhlan ruokailusta pois. Se oli kamala, ylähuuli oli niin turvoksissa, että ette voi uskoakaan.
Lopulta tein, niin kuin ei saisi tehdä: puhkaisin rakkulat ja laitoin niihin desinfiointiainetta (yleensä käytän kamfertia), se auttoi päivässä. Blistexin voidemaista huulirasvaa ja jo alkoi helpottamaan. Kun lopulta pääsin kotiin sain vinkin ostaa apteekista 50 suojakertoimella olevaa huulirasvaa vastaisuuden eli loppukesän auringonpaisteita varten.

Että se siitä huulipunasta.

Puhtaiden lakanoiden välissä nukutti hyvin, valmis aamiainen maistui hyvältä ja muistoksi Järvisydämestä jäi tämä:






4 kommenttia:

  1. Selkä vissiin vihoitteli pitkästä automatkasta? Hyvä, että pääsit kuitenkin liikkeelle.

    Ikävä tuo herpes. Mulle iski sama (ainoan kerran) Death Valleyssa, kun en tajunnut laittaa aurinkorasvaa huuliin. Oli kipeä, vaikka kyllä amerikkalainen apteekkirasva auttoi suht nopeasti. Isälläni ja työparillani on stressioireena huuliherpes, itse olen pelännyt samaa mutta toistaiseksi olen säästynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkä ja herpes on olleet mun vihollisiani vuosien ajan. Selkä nyt viimeiset pari vuotta, sieltä työkokeilusta asti. Silloin kävin siitä fysioterapeutilla ja se auttoikin, mutta hoito jäi oikeastaan kesken, kun työterveys vaihtui. Nyt asia on taas hoidossa - ensi viikolla lääkäriin.

      Herpes taas. Se on ollut kiusani muksusta asti. Joka ikisessä peruskoulun luokkakuvassa se koristaa ylähuulta :) Eli stressi lienee yksi mikä sen laukaisee, flunssa, aurinko ja sitten juurikin erilaiset kemikaalit, kuten huulipunissa olevat - en tiedä mikä niissä on just "se". Ja tuo Blistexin tuubissa oleva huulivoide on oikeastaan ainoa mitä voin käyttää. Tietynlainen riesa tuokin.

      Mutta noin pahaksi kuin nyt, en muista sen äityneen koskaan, tosin se tuntui loppujen lopuksi pahemmalta kuin miltä se todellisuudessa näytti - ja kaikki ystävällisesti sanoivat, että "ei se pahalta näytä, ei sitä ees huomaa". Juu ei varmaan... ;)

      Poista
    2. Jos se puna oli mennyt pahaksi? Tosi harmillista.

      Mulla auttoi selkään/iskiakseen kaikken parhaiten syvärentoutus hypnoosissa. Kokeilin akupunktiota ja Rosen-terapiaa, mutta ne auttoivat vain hetkellisesti.

      Poista
    3. Ei, kyllä vika on ihan vaan minussa - olen kokeillut monia eri huulipunia ja huulikiiltoja ja aina sama juttu :( Enkä voi lainta kenenkään huulirasvaa vaikka huulet olisi kuinka kuivat ja rohtuneet tai omaa huulirasvaani kenellekään.

      Katsotaan mitä lääkärisetä sanoo ensi viikolla, laittaako se fysioterapeutille vai pääsisinkö suoraan kuvaukseen, kuten se edellinen fyssari sanoi. Se edellinen fyssari oli tosi hyvä, meillä vaan vaihtui työterveys vähän sen jälkeen kun olin hänen luonaan käynyt, joten homma jäi silloin kesken.

      Poista