sunnuntai 12. elokuuta 2018

Teuronjokimelonta, jo 18. kerran

Eilen lauantaina melottiin 18. Teuronjokimelonta, ja totta kai aurinkoisessa säässä - aurinko paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta, mutta lämpötila ei kuinka noussut ihan mahdottomiin lukemiin, kuin muutamia vuosia sitten, silloin kun minäkin vielä meloin ja olin ihan tosissani hommissa mukana.

Nythän pyörin vain jaloissa, tai niin mulle viime vuonna nätisti sanottiin; "aina tarvitaan seurustelu-upseereita" 😍 Voi kyllä olla, muutaman mieleen jäin enemmänkin komentelijana, kun vähän komentelin, mutta jonkun on sitäkin tehtävä..

Tässä yksi satsi Welhonpesästä haettua kalustoa - toinen samanlainen satsi oli vielä matkalla. Ja kolmas kärryllinen otettiin mukaan meidän yhdistyksen omaa kalustoa.



Muutama kajakki siinä vain on... ja tässä on vain yksiköitä, kaksikoitakin piti ottaa mukaan.

Alemapana olevassa kuvassa väki odottelee jo malttamattomana liikkeelle pääsyä, viimeisiä melojia vielä autetaan vesille.

Tarkoitus oli, että retken vetäjä, yhdistyksemme puheenjohtaja, jolla on ikää vain vaatimattomat 80 vuotta, olisi pitänyt lähtöpuheen ja antanut vähän ohjeita matkan varrelle ja melontaan muutenkin; melojista iso osa oli tapahtumassa ensimmäistä kertaa. VAAN sittenpä tulikin ilmoitus, että ennen ensimmäistä maihin nousupaikkaa on kaatunut puu poikittain joen yli - eipä paljon ollut vaihtoehtoja: se oli lähdettävä sahaamaan poikki, että siitä pääsee ohi, muuten olisi voinut olla useampikin märkä meloja matkaa tekemässä 😕




Kaikki melojat saatiin kuitenkin lopulta matkaan turvamelojat mukanaan - osallistujia oli 53 ja turvamelojia oli 9 eli melojia oli vesillä kaiken kaikkiaan 62 henkeä.
Ensimmäinen nousupaikka oli Pellavaloukku - koski jota ei voi laskea vaan on ohitettava maitse. Se vie jonkin verran aikaa, kun on kuljettava nätisti jonossa. Omien melontavuosieni aikana olen tullut huomanneeksi, että melojille tulee jostain aika nopeasti yhdeksi ominaispiirteeksi rauhallisuus, kyky suomalaisille epätyypilliseen small talkiiin ja jonottamiseen. Ja vieläpä oman vuoron luovuttaminen jonossa; sellaistahan ei missään nimessä tapahdu esim. kaupoissa, vaikka sulla olisi vain yksi maitopurkki ja toisella asiakkaalla kärryllinen tavaraa 😀😂

Hankalan Pellavaloukku on Tampellan entinen pellavankäsittelylaitos, kulttuurihistoriallisesti arvokas. Tampellan Pellavatehdas rakensi pellavankäsittelylaitoksen 1888, teollinen toiminta siellä lakkasi 1955. (http://www.hankalanpellavaloukku.fi)


Puhelimella otetut kuvat eivät ole kovin laadukkaita, kun jouduin ottamaan ne aika kaukaa - etten "konkkakoipisena" putoa jokeen tai rähmäkäpälänä pudota puhelinta sinne.

Siltaa pitkiin pääsee joen toiselle puolelle, josta melojat ohittivat kosken.








Hyvin epäselvä kuva vielä sieltä Pellavaloukulta, takaisin veteen menosta. Toisaalta hyvä kun on epäselvä, niin ei (toivottavasti) ketään tunnista kuvista..


Tässä melojat ovat sitten tulossa oikealle taukopaikalle, joukon ensimmäiset. Tuo punapipoinen tuossa joen penkan reunassa mela pystyssä (naamat peruslukemille Marjaana ja Puskissa, mä näen kyllä.... 😋😉) on retken vetäjä, Isäpuoleni, Tunturiruipelo.  Tuolla perässä on sitten tulossa väkeä enemmän ja vähemmän.....














Ja tältä se joenpenkka sitten näytti - tästä puuttuu ainakin vielä parisenkymmentä, ellei enemmänkin - kajakkia. Mutta väriä riittää!
Hyvälle mielelle tästä värikirjosta kuitenkin tuli, kun aurinko paistoi kirkkaasti ja värit hohtivat!

Kaikkein parasta tuolla ehkä oli se, että joukossa oli mukana pieni tyttö, kutakuinkin saman ikäinen kuin meidän oma Pikku-Prinsessa 💕 Yritin häntä vähän haastatella, mutta taisi ujostuttaa... Kivaa kuulemma kuitenkin oli, koskenlaskukin Hyväneulan koskessa oli kivaa, eikä pelottanut yhtään ja mikä parasta: hän lupasi tulla ensi kesänä uudestaan! Ihania nuo pienet tytöt!



Ja tähän tämä melontaretki sitten päättyi: Myllykylään, jossa on nimensä mukaisesti ollut aikanaan mylly (useampi mylly? Tästä en valitettavasti löytänyt tarkempaa tietoa ja koska en ole paikkakuntalainen, niin tämä on aina ollut mulla vähän epäselvä juttu...)

Täällä joka tapauksessa on laavu, joka on kaikkien käytössä ja siellä on aina tämän tapahtuman päättyessä tarjolla osallistumismaksuun kuuluva ruokailu.

Ja kun vatsat on saatu täyteen, niin bussi kuljettaa lähtöpaikalle, jotta kukin pääsee kotiin lepäämään ja odottaamaan ensi vuotta - osallistujien autot kun on siellä lähtöpaikan parkkipaikalla.

Järjestäjät turvaryhmän avustamana vielä pakkaavat kaluston trailereihin ja liivit  ja aukkopeitot
autoihin palautusta varten - siinäkin on oma hommansa... Minusta kun ei siinä juuri apua ole, tuli AM hakemaan omansa pois. Tultiin kotiin ja minä otin taas parin tunnin päikkärit.

Viimeisenä, vaan ei ehkä niinkään vähäisimpänä - eikä tarkoituksena edellisten (omasta mielestetä) mukavien kuvien tuottaman hyvän mielen kadottamiseksi yksi kuva...

Näinkö me kohtelemme meidän yhteistä, arvo kkainta omaisuuttamme - luontoa:
Tämä löytyi juuri ennen lähtöä joesta, ihan rannasta, siitäkin huolimatta, että sitä jokea yritetään siivota ja pitää siistinä ja sieltä kerätä kaikki mahdollinen roska pois.
Tämä näky tekee minut äärettömän vihaiseksi, kiukkuiseksi - ja surulliseksi 😢😢

13 kommenttia:

  1. Ihanan aurinkoisia ja värikkäitä, hyvänmielen tunnelmia, paitsi tuo viimeinen. Grrrr!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma oli iloinen ja leppoisa, kukaan ei ainakaan uskaltanut sanoa, että tylsä ja kurja tapahtuma. Ei edes inkkarilla kaatuneet eikä reissun revähtäneen reiden kesken jättänyt ollut erityisen pahoilla mielin. Harrastuksissa sattuu.
      Tai sitten ihmiset ei vaan uskaltaneet sanoa negatiivisia asioita, kun kyselin miten on päivä ja matka mennyt, muutamia parannnusehdotuksia ja -vinkkejä ensi vuotta varten kyllä sain. Ainahan on jotain parannettavaa - mikään tuollainen tapahtuma ei ole koskaan täysin valmisa :)

      Mutta tuo viimeinen....voi kun saisin sen veteen heittäjän/heittäjät käsiini, niin saattaisin vähän korvista pyöräyttää tai ainakin kunnon luennon pitää.

      Poista
  2. Ihan hiljaa olen täällä ;)

    Minä olen vissiin siinä epätyypillinen, että puhun kyllä oudoillekin ihmisille ja saatan jopa päästää kassajonossa eteen :D

    Tuota en ole koskaan ymmärtänyt, että jso jaksat kantaa sen tavaran sinne metsään tms. niin mikset jaksaisi kantaa sitä poiskin. Jotenkin niin typerää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmaan olet..ihan hiljaa... :)

      Meitä joitakin epätyypillisiä suomalaisia löytyy - tai ehkä sinussakin asuu pieni meloja? Oletko melonut tai kokeillut melontaa?
      Itse olen huomannut, että mitä enemmän vuosia on kulunut syntymästä, sitä helpompi on ryhtyä juttusille vieraille ihmiselle, toki varmasti työ puhelinasiakaspalvelussa teki oman asiassa oman osuutensa.

      En voi myöskään ymmärtää sitä, että jos jotain kuljetat mukanasi luontoon tai mihin nyt vaan, niin kyllä sen jaksat varmasti tuodat poiskin. Tai mitä kukaan on tuollaisella vaahtosammuttimella ylipäätään tehnyt joen rannalla??? Ei varmastikaan ole ollut tarvetta mihinkään sammuttamiseen, kun joki on täynnä vettä. Pelkkää ilkivaltaa. Mrrrrr.

      Poista
    2. Olen kokeillut melontaa partioaikoina sen verran, ettei se ole mun laji :P Kaipa se on tuo mun savolainen perimäni, minkä ansiosta on helppoa puhua vieraammilekin.

      Ilkivalta osoittaa vain ja ainoastaan tekijänsä tyhmyyden. Ikävintä on se, että yleensä sen aiheuttamat vahingot maksaa joku muu kuin tekijä.

      Poista
  3. Katsoin tuota ekaa värikästä kuvaa oman blogini lukuluettelossa pienenä. Nopealla vilkaisulla ajattelin, että nyt olet neulonut pinon värikkäitä sukkia tai muita neuleita. Ihanaa väriterapiaa, vaikkei neuleita ollutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tartu vieläkään puikot eikä muut mun käsiin, vaikka perjantaina jo yritin, en tiedä mikä oikein vaivaa. Ei auta muu kuin odottaa ja ihailla teidän muiden käsitöitä sillä aikaa.
      Kohta alkaa taas kirjaston aktiviteetit; tiistaina on ensimmäinen käsityökerho, katsotaan ehdinkö sinne vai muuttuuko suunnitelmat.

      Aurinko- ja väriterapiaa tuli eiliselle kyllä roppakaupalla!

      Poista
  4. Voi miten reippaita, terveitä ja onnellisia tunnelmia! Poimi roska päivässä -yhdistys on todella tarpeen, jätteitä löytyy luonnosta ja sellaisia haitallisia, hajoamattomia jätteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun saisin teillekin esitellä joskus tuota tunnelmaa, vaikka meidän Myyntisirkkusten näkökulmasta :) Ehkä vielä joskus.

      Isäpuoleni, Tunturiruipelo, pitää huolta tuosta Teuronjoesta, vähintään viikottain siellä käy ja kerää sieltä roskia, aina niitä sieltä löytyy :(

      Poista
  5. Hieno retki teillä on ollut siellä jossakin... Missä lieneekään Teuronjoki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hieno retki ja harmittaa kun en itse pääse/uskalla/tohdi enää olla mukana melomassa, vaan ruikutan vain rannalla.

      Teuronjoki saa alkunsa Hämeenkosken Pääjärvestä ja laskee aina Hausjärven Mommilanjärveen.

      Poista
  6. Kävin minäkin siellä, mukavaa oli!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit :)
      Minä sain nähdä ihanan Nankan ihan livenä ja rapsuttaa ja silittää <3
      Niin ja Timokin oli oikein mukava kaveri ;)

      Poista