Kun mitään muuta luettavaa/kuunneltavaa ei ensi vuodelle ole

Niin onpahan olemassa tämä Helmet -lukuhaaste 2018, jonka bongasin tällä kertaa ensimmäisenä Suttastiinan blogista, Älä ota sitä niin vakavasti.

Paljon mielenkiintoisia aiheita, en ole aikaisemmin näihin tällaisiin lukuhaasteisiin osallistunutkaan. Katsotaan tuleeko tästä mitään.

Luon tälle ihan oman sivunkin, sieltä voi vuoden mittaan käydä kurkkailemassa mitä on tullut luettua/kuunneltua.
Tässä kuitenkin lista Helmet -lukuhaaste 2018 aiheista. Ei muuta kuin lukemaan:

1. Kirjassa muutetaan
2. Kotimainen runokirja
3. Kirja aloittaa sarjan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja 
9. Kirjan kansi on yksivärinen
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
11. Kirjassa käy hyvin 
12. Sarjakuvaromaani
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
16. Kirjassa luetaan kirjaa
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
20. Taiteilijaelämäkerta
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
23. Kirjassa on mukana meri
24. Surullinen kirja
25. Novellikokoelma
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
29. Kirjassa on lohikäärme
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
33. Selviytymistarina
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
40. Kirjassa on lemmikkieläin
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti 
42. Kirjan nimessä on adjektiivi
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle
44. Kirja liittyy johonkin peliin
45. Palkittu tietokirja
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Eilen sukkia syöviä pesukone, tänään sukkapuikkoja syövä sohva

Ihan oikeasti, nyt ei kyllä ole todellista.

Sain runsaasti vertaistukea, kun kerroin kummallisesti käyttäytyvästä pesukoneestani. Se ei ole ainoa pesukone, joka syö sukkia ja kääntää vaatteita nurinpäin tai piilottelee niitä. Kiitos siitä.

Tänään ongelmani on sohva, joka syö sukkapuikkoja. Se, tai siis tämä, on yrittänyt sitä aikaisemminkin, mutta tähän asti olen aina saanut puikosta otteen viime tipassa, ennen kuin se on kadonnut lopullisesti sohvan uumeniin.
Nyt en ehtinyt. Se on mennyttä. En löytänyt sitä mistään. En mitenkään. Otin pois käsinojalla olevan..noh... pöllötyynyn.. Selkätyynyn. Istuintyynyn. Kurkistelin sohvan alle.
Laskin sukassa kiinni olevat puikot moneen kertaan. Niitä on vain neljä. Pitäisi olla viisi. Ja niitähän on ollut viisi, koska olen jo tehnyt varren. Olin tehnyt kantalapunkin.
Sitten se oli jäänyt odottamaan, kun oli muita tärkeämpiä tehtäviä. Ja mielestäni niitä puikkoja OLI VARMASTI viisi kun aloitin kantapääkavennukset. Ja NYT. Nyt niitä ei enää ole kuin neljä.

Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin että tämä sohva SYÖ sukkapuikkoja. Ne oli bambupuikot, niitä enää harvoin käytän. Siksi se varmaan niitä himoitsikin.

Huokaus. Täytyy siis etsiä puikkomitta, mitata puikkojen koko ja etsiä uudet puikot, että saan sukat valmiiksi.

Sitä paitsi, siinä kantapäässä on yhden silmukan virhe, mutta olkoot, en ruvennut purkamaan. Niissä sukissa on muutenkin pieni..miten sen sanoisi...Joku voisi sanoa virhe, mutta minä vain olen tehnyt sen erilailla 😉 Langankierto nimittäin. Teen sen aina "väärin"päin. Ja tein sen taas muutaman kerran, ennen kuin menin katsomaan ohjeesta miten se tehdään. Ja olin siis tehnyt sen väärin. Sukan mallikerta ei siis ole ihan sellainen kuin pitäisi. Nyt vaan pitäisi osata tehdä se toinen sukka samalla tavalla. Hmm...

Mutta ensin siis ne sukkapuikot. Jääköön huomiseen. Menen lukemaan tonttukirjaa.

Tontut ovat muuten tosi fiksuja, en tiennytkään, että ovat niin fiksuja! Niistä kannattaa tosiaan ottaa oppia!

Sukkia syövät pesukoneet?

Sukkia syövät pesukoneet - nehän ovat varmaan tuttuja kaikille?
Pussilakanat nurinpäin kääntävät pesukoneet - nekin ovat varmaan tuttuja? (Tai oikeinpäin, jos pesee pussilakanat nurinpäin, ihan kummpäin vaan).
Ja tyynyliinoja pesukoneessa syövät pussilakanat - onko teillä niitä? Meillä on. Nekin on aika kummallisia.

Tänään meidän pesukone esitteli uuden, vastikään oppimansa tempun. Ensinnäkin, se oli irrottanut toppatakistani hupun! Aika kätevä. Toisaalta, se oli aika helppoa, koska huppu on kiinni neppareilla. Kyllä minäkin sen siitä irti saan. Kun kerran sain sen siihen takaisinkin.

Mutta se mikä oli aika yllättävää ja erikoista. Noinkin vanhalta pesukoneelta. Oppii se näköjään vanhakin kone uusia temppuja. No, pääasia että kestää vielä useamman vuoden.

Se oli kääntänyt sen toppatakin nurinpäin!

Jos kyse olis uudemmasta pesukoneesta, etsisin käyttöohjeen, ja katsoisin, onko siinä kohtaa "toppatakin pesu", mutta kun tuo on jo niin vanha, niin käännelköön. Jos sille tulee siitä hyvä mieli, niin kyllä minä sen verran jaksan niitä oikeinpäin käännellä.

Että semmoista. Ei mulla muuta tänään. Jospa TÄNÄÄN koettaisin saada nuo tiikerisukat valmiiksi. Mun nimittäin piti tehdä noita keskeneräisiä sukkia ja muita käsitöitä valmiiksi ennen kuin aloitan mitään uutta, mutta.... Nih. Niin siinä vaan taitaa käydä, että keskeneräiset lisääntyy. Voihan tiikeri.

"Tahvanus on tallirenki..."

"Tahvanus on tallirenki
iski silmänsä itähän,
katsoi pä’in luotehesen,
katsoi kaiken ilman rannan;
näki tähen taivahalla,
pilkun pilvien lomassa."

(Viimeinen säe Kantelettaresta, katkelma Neitsyt Maarian virrestä. Kirjoitus on valmistunut 10/2001)

Tänään on päivä siis jo kukon askeleen pidempi kuin..kuin mikä? Tai kysymys kai kuuluu, että milloin, ja vastaushan on silloin, että talvipäivän tasauksena. Mutta kuinka pitkä se kukon askel oikein on? Ja kun on olemassa erilaisia ja eri kokoisia kukkoja? Mutta kai se sitten on pidempi, uskotaan niin. Kevättä kohti kuitenkin mennään, kovaa vauhtia. Huis vaan, ja kohta on laskiainen ja sitten ei menekään pitkään kun on vappu ja sitten taas.. Nii-in, Myyntisirkkuset lähtee maailmalle. Näin laskee Pöllö vuoden kulkua 😏😏

Mutta jos vielä pysyttäis joulussa, kun kerran tänään on vastassa Tahvanan päivä, eikä tänäänkään tarvitse tehdä mitään.
Kiltti oli Pöllö ollut vuoden mittaan, kiitos Joulupukille ja apulaisilleen. Kaikki lahjat ansaitsisivat tulla esitellyiksi, mutta kaksi näytän teille. Toisen siksi, että tästä sarjasta mulla on jokaista väriä yksi keräilykappale kaapissa. Mustavalkoista on yksi käytössä ja punaista on kaksi. Miksikö kaksi? Siihen on syynsä: jos toinen näistä rähmäkäpälistä putoaa, niin toinen punainen jää vielä käyttöön. Ja se yksi on silti keräilykappaleena. (Ja kun se punainen on lempivärini..)

Mutta tämän halusin juuri tämän värisenä ja tämän sain Pojan pyynnöstä Joulupukilta:

Aattona kävi perinteisesti Joulupoika, varapoika, kun ei se oma nyt sitten ollutkaan meidän kanssa. Olipa muuten jännä, kun ensimmäisen kerran näiden vuosien aikana hän halasi (kesällä siellä häissä halasi), niin olipa kasvanut pitkäksi! Vai olenko minä jo ruvennut lyhentymään?
Mukanaan hällä oli se vanha tuttu joulutähti, lisäksi purkki sinappia - kotona on kuulemma ollut pari kuukautta sinappitehdas (hmmnmm.. AM epäili, olisiko se ollut vihje toisenlaisesta "sinappitehtaasta" 👶😉😉) ja sitten sain tällaisen:

Äitirakkaankin kautta Joulupukki oli lähettänyt pöllöjä, paidan muodossa, mutta sitä en ole vielä raaskinut ottaa käyttöön 😊
Ja kaikenlaisia muita pöllöjähän tänne on lennellyt vaikka kuinka ja paljon! Ja tonttuja 😊

Kaikki muut ihmiset varmaan valvoivat jouluaattona pitkään, mutta minä menin nukkumaan jo ennen yhtätoista! Ei vaan kertakaikkiaan pysynyt silmät enää auki. Eikä siihen aikaa illasta kannattanut ottaa nokosia 😊 Päätin siis mennä nukkumaan. Ja nukuinkin sitten kunnolla, melkein 12 tuntia....

Mutta kun oli kunnolla nukkunut, niin jaksoipa eilen sitten ottaa päiväunet 😏 Noh. päikkäreiden ottamiseen oli taka-ajatus: Poika lähti sinne reissuun, pitkä lentomatka hällä edessä, lento lähti vasta viiden jälkeen iltapäivällä ja olisi perillä vasta kolmen aikaan aamuyöstä - olisihan se valvottava, jotta kuulisi, että on päässyt perille. Ensimmäiseen kohteeseen, sieltä sitten vaihtoi lentokenttää ja jatkoi vielä lentoa niin, että oli perillä kohteessa tänä aamuna puoli yhdentoista aikaan. Äiti on äiti aina, vaikka voissa paistaisi 😏. Toki isätkin ovat huolissaan, en sitä vähättele, mutta taitavat luottaa asioiden sujumiseen toisella tavalla kuin äidit  😊

Tein toki muutakin kuin murehdin matkan sujumista ja seurasin lentoa flightradarista:
oli jo pitkään harmittanut kun yhdet villasukat on venyneet käytössä niin pahasti, ettei ne enää oikein tahdo pysyä jalassa. Pesun jäljiltä tunnin verran ja taas ne on samanlaiset. Vaan keksinpä keinon 🌟

Kaivelin esille langanjämiä, tuntui olevan vähän ohuempia kuin alkuperäinen lanka, suht ohuet puikot, poimin sukan varren suusta silmukat ja neuloin suunnilleen samanmittaisen "lisävarren" sukkaan 😊😊 Nyt kun se on vähän tiukempi kun vanha varsi ja sen taittaa vanhan varren päälle, pysyy sukat hyvin jalassa.
Uudet varret on vähän kirjavia, kun langanjämät ei riittäneetkään molempiin sukkiin - tein sitten useammista langoista. Mutta ajattelin, että eipä haittaa, kun sukat on kirjavat jo muutenkin. Vaan tosi tyytyväinen olen. Kun en olisi halunnut muuten hyviä sukkia heittää poiskaan vaan sen takia, ettei ne pysy jalassa.
Tämmöiset niistä tuli:

Jouluiloa kaikille

Katso taivasta, tähtiä ja kuuta, vieläkö joulu on jotain muuta. Ystävän halaus ja aatos jalo, tuttua on myös kynttilän valo. Joulun maun tuntee jo kieli, mutta  tärkein on kuitenkin hyvä mieli.

Kolme yötä jouluun on.... tai kaksi ja puoli, tai jotain sinne päin :D

Niin..satikutiahan te annatte, kun olen vielä hereillä, kun pitäisi olla jo nukkumassa, kyllähän minä sen tiedän... mutta jos ihan äkkiä vaan kirjoitan ja kerron sen, mitä olin kertomassa jo aikaisemminkin? Jooko?

Mutta ihan ensin: kun en niitä joulukortteja laittanut postiin tänäkään vuonna kuin sen yhden ainoan. Mutta teiltä sain kortteja - olette ihania ❤❤ Siksi haluan teille kaikille blogissani vieraileville toivottaa

OIKEIN IHANAA JA RAUHALLISTA JOULUN AIKAA TÄMÄN SISKOLTA SAAMANI SUOJELUSENKELIN MYÖTÄ

TÄMÄ SUOJELUSENKELI OLKOON MYÖS MUKANA KUN POIKA JOULUPÄIVÄNÄ LÄHTEE MATKALLE. 

Kiitos muistamisesta Susannalle, Annelle, Sinisen Sohvan Emännälle ja Isännälle, Jaanalle, Marjaanalle, Possumunkille, Su'elle ja Reppanaiselle. Ja sinullekin, jonka unohdin 😏

Tiistaina oli tämän vuoden viimeinen Neulekerho kirjastolla. Sitä ennen oli "Kirjavinkkaus" -tapahtuma. Kaupungin pääkirjaston kaksi työntekijää oli kertomassa ja esittelemässä kuluneen vuoden kauno- ja tietokirjoja. Ehdimme paikalle juuri tapahtuman alkuun, jonka toinen esittelijöistä, Maisku, aloitti musiikilla. Hetkisen kuunneltuani tunnistin kappaleen nimen - en kappaletta, koska en ollut kuullut sitä aikaisemmin. 

Tunnistettuani kappaleen nimen rupesi tietenkin hymyilyttämään - miten niin voin tunnistaa jonkun kappaleen nimen, jos en ole koskaan kuullut kyseistä kappaletta, mietitte tekin 😊😊 Suljettuaan soittimen, Maisku totesi, että "Ainakin joku taisi tuntea kappaleen ja kirjan?" ja katsoi minuun. Olihan se sitten tunnustettava, että ei, en ole lukenut kirjaa, mutta olin kysellyt sitä muutama viikko aikaisemmin - ja että se oli tuttu eräästä blogista xx blogista. "Ettei olisi mun blogista?" No siihen oli vastattava, että ei, jos et ole sieltä... 😊 (Silloin en tiennyt, että hänhän olikin täältä kotikaupungista...)  Kyse oli kirjasta Tule takaisin, Mr. Bonjangles, musiikki oli Nina Simonea. Ja kirjan olin bongannut Marjaanan blogista 😊😊

Näin se maailma on pieni, voisi tähänkin kohtaan sanoa. 

Mutta nuorilla naisilla oli muitakin kiinnostavia kirjoja, mm.

Kaunokirjat: 

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa

Eva Frantz: Sininen huvila

Asko Sahlberg: Amandan maailmat

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa

Katja Kallio: Yön kantaja

Tietokirjat:

Jennifer Ackerman: Viisaat linnut

Jorma Sairanen & Kalle Kinnunen: Daddy Cool. 

Kaija Maria & Lari Junkkari: Muutakin kuin numeroita. Vanhenemisen taidosta

Eli lukemattomien kirjojen lista vain kasvaa ja kasvaa 😊😊 

Ihan just lähden nukkumaan, mutta yksi asia ja kuva vielä. 

Kerroin, kun kävin viime viikolla ulkona teatteri katsomassa Saiturin Joulua avustajani ja ystäväni kanssa. Ulkona oli vähän kylmä ja mulla ei ollut kaulaliinaa. Tarkenin kyllä ihan hyvin kaiken kaikkiaan, mutta se kaulaliina olisi ollut ihan hyvä olla ja olisi lämmittänyt vielä lisää. Siitä avustajani oli saanut idean ja... voihan vihne (silmässä) sentään... Sain heiltä paketin, jota sisäinen lapsi minussa ei tietenkään malttanut jättää jouluaattoon, vaan avasi sen kotiin päästyään. 

Ja sieltä paljastui tämmöinen:

Kyllä, kaulaliina! Ja mitäpä muuta siinä on kuin... 😊😊 Niin, koettakaapa tunnistaa nuo kuviot 😏😏                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                            No niin, nyt, hyvää yötä!  💤💤💤

.

Onko aina pakko olla hyödyksi?

Pitääkö aina tehdä jotain hyödyllistä? Onko tunnettava huonoa omatuntoa (omaa tuntoa?), jos vain olet?

Kysymys tuli mieleen, kun televisiossa eräs sukkien neuloja kertoi televisiota katsoessaan aina neulovansa sukkia, "siinä tuntee tekevänsä jotain hyödyllistä".  Rupesin miettimään, että onko ihmisen aina tehtävä jotain hyödyllistä. Oltava ahkera.
Olenko laiska ja saamaton kun joskus vain istun ja katson televisiota? Tai luen jotain sellaista kirjaa, josta en saa mitään varsinaista tietoa enkä oikeastaan edes opi mitään - sehän ei siis ole hyödyllistä 😏
Tai kun otan torkut? Toisaalta, eikös sitä sanota, että nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin? Mihinkähän pankkiin ne rahat menee - ei nimittäin ainakaan meidän käyttämään pankkiin... Pitänee ruveta selvittämään.
Ja onko tämäkään nyt niin kovin hyödyllistä puuhaa.

No, olen kuitenkin tehnyt tänä aamuna jotain hyödyllistä: soitin työttömyyskassaan ja selvitin sen, että asiat jatkuvat kuten ennenkin - ainoastaan uusi verokortti pitää jossain vaiheessa hankkia. Tuli ihan "arkinen" olo, ei ollenkaan sellainen jouluinen olo, niin kuin tänään, näin lähellä joulua pitäisi olla. Höh.
Meillä on vähän viileätäkin. Yksi pattereista on nimittäin kylmä 😩. AM soitti eilen taloyhtiön huoltoon. Toivottavasti ehtivät vielä ennen joulua tulla katsomaan ja korjaamaan sen.

Tähän päivitykseen ei ole nyt tonttukuvia, mutta koska nyt on kuitenkin joululeivonnaisten aika, niin laitanpa toisenlaisia kuvia. Joulukuvia näistäkin saadaan 😏😏.
Olen varmaan kertonut teille joskus Mommilanjärven souteluista, joissa olen ollut melomassa - ja aikoinaan myös järjestyksen valvojanakin.
Mommilan Hietoisissa on nykyään kyläkauppa, avoinna touko-syyskuussa. Mutta kun on ollut ajoissa liikkeellä, niin on ehtinyt ostaa sieltä tarvikkeita joululeivonnaisia varten:

Ja vaikkapa vähän suuta makeaksi ja joululahjojakin:

 

Pienille tytöille tietenkin pukinkonttiin nukenvaunut 😃

Ja löytyy sieltä pienille pojillekin varmasti jotain lahjakääröihin laitettavaa - kukkopillejä ainakin 😃

Ja vielä löytyi tarvikkeita käsityöntekijöille; nyt kaikki ristipistoja ja koruompeleita opettelemaan:

Joskus myöhemmin sitten lisää kuvia kaupasta/kaupalta 😃 Ja niin, en edelleenkään osaa kuvienkäsittelyä, en tiedä millä sitä tekisin ja miten ja miten niitä kuvia tännekään järkevämmin saisin, joten katselkaan näin "jonossa" 😃😃😃

Joulu - otto 1, Kauneimmat joululaulut - otto 2

Ja näiden lisäksi Pikkuveljen ensiaskeleet ❤ - Isosiskon, Prinsessan, tuella tietenkin  😊😊

Poika tuli lauantaina, monen tunnin junamatkan takaa viettämään joulua meidän kanssamme ja kun olivat isänsä kanssa käyneet kaupassa ostamassa tarpeelliset jouluruuat ja tulleet kotiin, vaihdoimme halausten jälkeen heti joululahjat - malttamattomina kuin lapset 😊

Sitten istuimme hetken aikaa keittiön pöydän ääressä vaihtamassa kuulumisia ja Siskorakas lähetti hellyttävän videon: Pikkuveli otti ensimmäisiä askeleitaan, Isosiskon tuella ❤ Video katsottiin monta kertaa ja laskettiin kuinka monta askeleita oli: kaksi tai kolme, juuri sen verran, jotta voitiin todeta, että NYT on opittu kävelemään 😊😊  Joululahja? 😊

Aamupäivän ja perheen miesten kauppareissun aikana minä olin hoitanut sen vähäisen joulusiivouksen ja joulukoristelun joka meillä tänä vuonna tehdään ja kun Poika oli saatu kotiin, joululahjat ja tärkeimmät kuulumiset jaettua, otin torkut - miehet kattoivat sillä aikaa jouluruuat pöytään. Ruokailun jälkeen sitten vaan OLTIIN.  Siinä meidän Joulu. Juuri niin kuin pitikin. Ei mitään sen ihmeempää. Mutta Ihan Parasta ❤

Sunnuntaina leivottiin Pojan kanssa sen verran joulutorttuja kuin me syötiinkin



Tontutkin  kärkkyi joulutorttuja 😉😉

Poika lähti eilen kotiin, takaisin Tytön luo. Edessä oli taas monen tunnin junamatka, mutta oli ihanaa, että hän viitsi matkustaa monta tuntia junassa edestakaisin, ihan vain muutaman tunnin takia käydäkseen täällä ❤ Viikon päästä onkin sitten jo 8000 km:n päässä ja Tytölle tulee toiset hoitajat.

Illalla kävin ystävien kanssa lähikirkossa laulamassa Kauneimpia Joululauluja, toisen kerran tänä vuonna. Kirkko oli aivan täynnä. Mukana oli myös Gospel-kuoro. Kaiken sen kauneuden lisäksi parasta tapahtumassa oli vieressäni istunut pieni 8-vuotias poika. Mistäkö tiedän ikänsä?
Siitä, että olin niin ihastunut häneen, että oli pakko tilaisuuden päätyttyä kiittää häntä ja samalla kysyin hänen ikänsä ja toivotin hänelle hyvää joulua.
Hän lauloi niin kauniisti ja reippaasti KAIKKI laulut, että unohdin välillä kokonaan laulaa itse ja jäin kuuntelemaan häntä.

Joulup....ostia....pöllöjä

Piti olla reipas tänään ja saada rakennettua jonkinlaista joulua tänne meille, mutta jostain syystä se ei onnistunut - tänäänkään. Äitirakas, veit ilmeisesti kaiken joulusiivousenergian, kun veit ne matot teillä ulos ja siivosit 😏😏
No ei se mitään, ei meille kai kukaan tule tupatarkastusta tekemään, kun ei se Joulupukkikaan enää tule meille.  Ja on mulla vielä huomisaamupäivä aikaa, ennen kuin Poika tulee iltapäivällä. Pistän tuulemaan heti aamusta (juu juu, uskokaa pois..)

Siivosin mä ompelupöydän. Sain englannintuliaisin semmoisen ihanan pienen pöllökuosisen (olisitteko arvanneet?) repun, johon sain jemmattua kaikki tärkeät tavarat ompelupöydältä: tarkoittaa esim. käsivoiteen, huulivoiteen, kynsiviilan, silmälasipyyhkeen yms. tavaraa mikä pitää olla käden ulottuvilla, kun tekee käsitöitä. Kyllä te tiedätte. (Ja miehet ei siellä yhtään pyörittele silmiään, että mihin niitä kaikkia tavaroita tarvitaan käsitöitä tehdessä - kyllä niitä vaan tarvitaan 😏)

AM kävi heti aamusta Mäntsälässä Saaren kartanon Joulumaassa ostamassa meille ja kaverille isot purkit marinoituja valkosipunkynsiä. Maultaan soija-inkivääri. On hyviä. Niitä on meillä kaikessa muussa ruuassa paitsi puuroissa ja jotain taikaa niissä tai siis yleensäkin valkosipulissa täytyy olla, koska me ei olla oltu kipeitä, siis oikein kunnolla kipeitä pitkään aikaan. Ja onhan valkosipuli luonnon oma antibiootti, niin kuin... Sus'ko se oli joka niin sanoi, vai Laiskiainen? Joku kuitenkin semmoisia on jutellut. Onneksi meni heti aamusta. Ei olisi enää iltapäivällä kuulemma ollut. Oli samalla ostanut pari paistinlastaa, vähän erikoisen mallisia. Toisen meille ja toisen Pojalle. Ja sitten tietenkin. Nii-in 😏 Mulle uuden "käsityökassin" 😊❤

Miten niin arvasitte, että siinä on pöllö? Ette voineet arvata...
Mutta eikö ole ihana? Ja just sopivan kokoinen.
Kassi on siis huopaa ja tuo pöllö on huovutettu siihen. AM onneksi osaa arvostaa käsityötä ja tietää kyllä mistä ja kuinka paljon kannattaa maksaa.



Ai niin, unohdin laittaa kuvan kortista, jonka sain sen pöllö patalapun mukana. Kuvasin sen nyt samalla noiden saamieni joulukorttien kanssa. Kortissa oleva teksti ei taida näkyä kunnolla, mutta kortissa lukee näin:
"YSTÄVYYS alkaa hetkellä, johon kuuluu sanat: Mitä! Sinäkin? Luulin olevani ainoa!" C.S Lewis


Joulukortteja on tupsahdellut postiluukusta Marjaanalta, Possulta ja Reppanaiselta  - ISO kiitos teille ❤❤

Ja tonttuja on tietenkin meidän keittiön pöydällä 😏, muualta en ole vielä niitä nähnyt, ovat niin vikkeliä.

Mutta sitten. Näiden korttien lisäksi olemme saaneet kaksi muutakin joulukorttia. Toinen tuli eilen ja toinen tuli tänään. Vähän tuli...kumma...hassu...tunne kun luin lähettäjän nimen tänään.

Eilisen kortin lähettäjän arvasin jo heti kun näin, että oli tullut joulukortti. Siinä Hyvää joulua ja Onnellista Uutta Vuotta toivotti Irma.

Tänään tuli toinen joulukortti, ei sentään samanlainen kuvaltaan, mutta siinä Hyvää joulua ja Onnellista Uutta Vuotta toivotti - Irma.

Hetken aikaa jouduin oikein miettimään, että luinkos nyt oikein ja mitäs mitäs mitäs. Sitten välähti 😊

Reppanaisen ja Marjaanan korttien mukaan oli "eksynyt" lisäksi tällaiset:


Kiitos teille ihanaiset - näin nämä pöllöt meillä vaan lisääntyy, niitä vaan ilmestyy meille, milloin mistäkin 😊😊😊

Itse olen pahoillani, etten tänäkään vuonna saanut edes joulukortteja teille kenellekään lähetettyä 😢😢 Olette kyllä ajatuksissani ja toivon teille kaikille ihanaa ja rauhaisaa joulua.

Vielä "loppukevennys" - tämä oli jotain niin ihanaa ja hellyttävää ❤❤❤ - mutta sitä saa mitä tilaa!

Miten ihania ovatkaan lapset ❤
Katselin aamulla uusintana Lapin alueuutisia torstai-illalta. Siinä toimittaja haastatteli pientä kielipäiväkotilaista, kysyi mitä kieltä siellä opiskellaan. 
- Saamea
- No sanopa mulle Hyvää joulua saameksi.
- Hyvää joulua saameksi

Enempi semmoinen kuvallinen päivitys tällä kertaa

Tästä päivityksestä taitaa tulla enempi semmoinen kuvallinen päivitys, vaikka monta kuvaa jää puuttumaan - en ole ehtinyt kuvaamaan kaikkea. Mutta koetan kuvata ne huomenna ja tehdä uuden päivityksen. Niistä sitten huomenna 😉😏

Tänä aamuna käytiin avustajan ja ystävän kanssa teatterissa. Ulkoilmateatterissa. Vähän oli kylmä, mutta onneksi olin laittanut kunnolla päälle - paleli nimittäin erityisesti sen tytön puolesta joka siellä oli katsomossa: ilman pipoa, ilman kaulaliinaa, takki auki ja.. NILKAT PALJAANA. Mulla oli pitkät kalsarit, toppahousut, toppakengät, pitkähihainen aluspaita, huppari ja toppatakki, pipo ja lapaset. Paleli, kun ei ollut kaulaliinaa.... Onneksi oli pyllynaluset teatterinpuolesta!

Teatterikappale oli Saiturin Joulu. Kertomus siitä kuinka Jepulis Penjami sai humpuukin haltuunsa.

Jepulis Penjami ei ole mikään keksitty hahmo, vaan hän oli Asikkalassa 1884 syntynyt Daavid Ahola. Daavidin äiti Henriikka oli naimaton ja siksi Daavidia sanottiin "ryökkynän Taavetiksi". 1900-luvun alussa Taavetti eli Taavi muutti Lahteen, jossa hänen ammatikseen mainittiin hevosmies ja sai siellä nimekseen Jepulis Penjami. 

Hän oli merkittävä tekijä kaupungin hygienian ylläpitäjänä; hänestä tuli näet yksityisyrittäjä, sontakuski, joka tyhjenti ravintoloiden ja talojen käymälät sekä likakaivot. 

Jepulis oli luonteeltaan äkkipikkainen, kiivas ja arvaamaton. Hänen toimiaan ei voitu ennakoida. Periaatetta, että asiakas saattaa edes joskus olla oikeassa hän ei alkuunkaan tunnustanut. Jepuliksen määrättyä kuljetuksen hinnan, se oli viisainta maksaa mukisematta ja välittömästi. Muutoin kärryn perälauta avautui salamannopeasti ja litkuinen, tuoksuva lasti hulahti pihalle, joskus jopa portaillekin. Toimitusjohtaja körötteli hevosineen tiehensä herjoja huudellen. 
Jepulis oli originelli, josta liikkui monia tarinoita. Hän pyrki näkymään kaupunkikuvassa ajamalla kuormineen näyttävästi kaupungin halki. Joskus hänen perässään juoksi suuri lapsilauma pilkkasanoja huudellen.

Sananparressa sanotaan, että mies on työnsä näköinen. Jepulis todella oli sitä. Työssä ryvettyneitä vaatteitaan hän vaihtoi aniharvoin. Niinpä ihmiset olosuhteiden pakosta pyrkivät pitämään häneen tietyn hajuraon. 
Asikkalan kirkonkirjoissa on hänen ammatikseen mainittu "hevosmies", lisäys "löylynlyömä" seurasi hänen henkilötietojaan uskollisesti aina 10 vuoden väliajoin vaihtuneista kirkonkirjoista huolimatta. Eräs iäkäs lahtelaismies totesi ykskantaan "Vai niin, tais olla viisaampi kuin moni muu." Tämä mielipide ei ollut vallan harvinainen kansan keskuudessa. 

Niin taikka näin, Jepulis Penjami oli tavallisesta lahtelaisesta jyrkästi poikkeava yksilö, jolla oli oma elämänfilosofiansa. Eipä ihme, että äiti Henriikka oli kertoillut asikkalalaisille, että "min poikain Lahles on iso herra." Jepulis Penjami vietti elämänsä viimeiset vuodet Asikkalassa ja kuoli vuonna 1951.

Teksti/tiedot on lainattu Pekka Laaksosen kirjasta Meillä Lahdessa: Muistoja omasta elämästä
sekä
Arvo Laajarinteen kirjasta Tallinpassi
- löytyvät myös netistä osoitteesta
http://www.paijat-hamewiki.fi/wiki/Testisivu
- tuolta löytyy kaikkea muutakin mielenkiintoista kotikaupungistani 😊😊

Ja kuvassa on näytelmän Jepulis Penjami 😊
Luvan kuvaamiseen ja kuvan julkaisemiseen sain häneltä itseltään

En kerro vielä näytelmän tarinaa, jos joku lukijoista on menossa katsomaan näytelmää, etten pilaa häneltä käynnin iloa - jos haluatte, voin kertoa tarinan ensi viikolla?

Sen verran kerron, että minulla, jolla muutenkin menee herkästi nykyään roskia silmiin, meni niitä tuollakin - tai sitten se johtui siitä tuulesta, että silmät vähän vuoti vettä... Humpuukia, sanoisi Jepulis Penjami, ja pyyhkäisisi omia silmäkulmiaan 😊

Iltapäivällä olisi ollut novellikoukku, mutta koska illaksi oli vielä sovittuna ohjelmaa, jätin sen väliin ja jäin kotiin lepäämään. Ja vähän harmitti, kun kuulin, että siellä oli luettu Veikko Huovista.... No, joskus voi käydä näinkin. Kaikkea en olisi kuitenkaan jaksanut, jostain piti tinkiä.

Illalla käytiin katsomassa Heinolan lintutarhan joulua: paistamassa makkaraa ja katsomassa Joulupukkia. Kerroin, että kaikki blogiystäväni ovat olleet TOOSI kilttejä. Papukaijat oli vielä hereillä, varsinkin Taneli, joka jutteli kovalla äänellä. Irmelillä oli kovastikin asiaa, mutta välillämme oli kyllä melkoisen paha kielimuuri.... 😊



Tässä ovat Sinikelta-Ara Goljat  ja (Hybridi)-Ara Kati.

Ja sitten vielä viimeisenä nämä Su'elle tekemäni lapaset. Tumput. Kintaat. Rasat. Tässä kuvassa niitä ei ole höyrytetty, unohdin ottaa uuden kuvan sen jälkeen kun olin höyryttänyt ja prässännyt ne, tuli kiirus laittaa ne kuoreen ja viedä postiin.

Tonttujen kutsu

Miten viisaita ovatkaan tontut:
"Tontut eivät kiirehdi koskaan silloin kun kiire ei ole tarpeen" ja 

"He elävät niin kauan, että heillä riittää kylliksi aikaa kaikkeen. Ja he elävät niin kauan siksi että he käyttävät kaikkeen niin runsaasti aikaa!"

Posti toi tänään joulunodotuslahjaksi/lapaspalkkio- tai näin sen ymmärsin ja uteliaisuuttani avasin paketin heti kun sain paketin käsiini - kirjan Tonttujen kutsu.

Oikein kiltti jos olisin ollut, olisin tietyst odottanut, että saan lapaset kokonaan valmiiksi ja postiin ja että ne ovat löytäneet perille Su'en pesään, mutta kun olen utelias ja hätäinen, niin enpä vain malttanut 😊 Niin, palkkio on tullut, vaikka lapaset on vieläkin täällä.

Mukana oli myös Aku Ankan Jouluparaati -huippua 

😊

KIITOS SUS' - olen sanaton! Kirja on mitä parhain. Ja sehän on jatkoa mulla jo olevalle Suurelle Tonttukirjalle. 

Jos vanhetessani en ole muuta oppinut, niin sen, että ystäviä voi löytää ihan mistä vaan - vesiltä, metsästä, kampaajalta, kirjastosta, netistä - ihan mistä vaan. Kun vaan pitää silmät ja ennen kaikkea mielen auki.

Tässä muuten kuva siitä, mitä sain postissa perjantaina - 

tämä ei ollut se kohtauksen aiheuttaja, päinvastoin 😊

Mikä päivä eilen oikein olikaan :)

Eilen oli sunnuntai ja nukuin - no oikeastaan hävyttömän pitkään. Mutta toisaalta, kun kerran oli sunnuntai, niin kai sitä sai nukkua. Kävin ottamassa lääkkeet ja menin takaisin nukkumaan. Havahduin kyllä, kun AM nousi ylös, mutta laiskuuttani en noussut ylös.

Sitten kun nousin, mietin, että tässä päivässä on jotain erityistä. No joo, oli se, että oli sopinut meneväni kahden ystäväni kanssa konserttiin. Vuoden 2015 tangokuninkaan Aki Samulin joulukonserttiin. Myönnän, että vähän jännitti, sillä en ole ollut vuosiin MISSÄÄN; en konserteissa, en teatterissa (paitsi kesäteatterissa) en elokuvissa. En ole uskaltanut, sillä pelkään valoja, vaikkei niiden tutkimusten mukaan pitäisi aiheuttaa mulle mitään. Mutta jotain muutakin oli, vaan mitä. En muistanut.
No, nyt siis lähdin, konserttiin. Paikat oli eturivissä. Yksi meistä olisi saanut katsella..krhm.. flyygelin soittajan takamusta 😉

Mutta arvaattekin varmaan miten sitten kävi. Lavan takaseinällä ylhäällä oli valot jotka paistoivat suoraan meidän silmiin ja tsädäm... Mulla alkoi  taas ensin vieruskaverin ääni koventua ja sitten puuroutua. Sanoin siitä ja pistin silmät kiinni. Sanoin, ettei ole hätää, kunhan pidätte huolen, etten kaadu eteenpäin, etten lyö päätäni lavan reunaan.
Se meni nopeasti ohi, kuulin puheen koko ajan eikä tosiaan ollut mitään hätää, pidin silmiä kiinni ja arvelin, että valot varmaan sammuvat, kun konsertti alkaa.
Konsertti oli yhden paikallisen pankin järjestämä ja - voi, pankin henkilökunta oli huomannut tilanteen ja pankinjohtaja tuli kysymään onko kaikki kunnossa. Ystäväni kertoi mistä on kyse ja meille löytyi paikat muutamaa riviä kauempaa, paremmasta paikasta.
Olen tosi kiitollinen, pystyin nauttimaan upeasta konsertista täysillä, valot eivät häirinneet eikä mikään muukaan.
Kuulin lempijoululauluni Tontun, monta muuta kaunista joululaulua iho kananlihalla 😊 Laulamassa oli myös tämän vuoden tangokuningas.
Ja varsin vinkeätä oli kuulla vanha tuttu Rumpalipoika sovitettuna tangoksi! Hieno esitys, mutta olihan se vähän erilainen kuin mihin oli tottunut 😊😊

Konsertti sujui siis ihan loistavasti, ei kaduta että lähdin.

Ja sekin selvisi, että mikä ihme oli tässä päivässä, muukin kuin se konsertti 😊 Se oli näistä ystävistä toisen syntymäpäivä!
Vietimme ennen paljonkin aikaa yhdessä, sitten yhteytemme katkesi moneksi vuodeksi, mutta nyt olemme taas löytäneet toisemme, mikä on aivan mahtavaa.

Vietimme mm. aikanaan näihin aikoihin vuodesta, liki parikymmentä vuotta sitten 30-vuotispäiviä yhdellä leirintäalueella isolla porukalla, meillä oli muutamia mökkejä vuokrattuna sieltä. Istuimme iltaa nuotiolla; betoniseen kaivonrenkaaseen oli tehty tulet ja sen ympärillä tuoleja ja jakkaroita. Minä pidin jalkoja renkaan reunalla, että kengät kuivuisivat, kun oli oikein sohjoinen ja märkä keli. Yhtäkkiä rupesi jalat olemaan jo vähän liiankin lämpimät...ja voi ei! Molempiin kenkiin oli pohjaan sulanut n. 5 cm halkaisijaltaan oleva reikä!!
Ei muuta kuin etsimään/keräämään porukalta puhtaita muovikasseja pitämään sukat kuivana.

Seuraavana päivänä lähdettiin porukalla patikoimaan läheiselle laavulle, paistamaan makkaraa ja lämmittämään lihapiirakoita - minä ne muovikassit kengissä... No, kyllä me sinne laavulle päästiin ja saatiin makkarat paistettua. Ja ne lihapiirakatkin. Tosiaan paistettua - ne nimittäin paloivat... En muista jäikö niistä piirakoista mitään syötävää vai syötiinkö me sitten pelkkää makkaraa. Onneksi sitä makkaraa oli reilusti.

Siihen aikaan ei ollut kaupat sunnuntaisin auki, joten en saanut uusia kenkiä ennen kuin maanantaina töiden jälkeen. Kyllä kiukutti, harmitti - ja nauratti. Miten voi olla ihminen niin pöljä, että polttaa kenkänsä 😊😊

Siinä vähän lisää vanhoja muistelmia - kun ei uusiakaan ole, kun ne uudemmat katoaa muistista melkein saman tien jos en kirjoita muistiin heti.

Tässä on linkki kaikille käsityöntekijöille, mutta erityisesti tämä on Su'elle; ei muuta kuin lankakauppaan lankoja ja puikkoja ostamaan ja käsitöiden tekemistä opettelemaan 😊😊
Ihan ei tarvitse nypläyksestä aloittaa, voit kokeilla jotain helpompaa (vaikka tässä tuo mies sanookin, että nypläys on helppoa 😊)

https://seura.fi/ihmiset/kasitoita-tekevat-miehet-en-mennyt-baariin-vaan-lankakauppaan/

Muisti pätkii - ihan tosissaan :(

Nyt tällä "punaisella" minuutilla se taas toimii, mutta hetken päästä se voi taas olla jossain omilla teillään. Siispä yritän kirjoittaa nopeasti. Kuulostaa vähän koomiselta, itsestäkin.

Kävin tänään aamupäivällä hakemassa uuden sairaslomatodistuksen ja kauhaostosten - juu-u - jälkeen menin viemään sen esimiehelleni työpaikalle. Luulin saavani tietoa vallitsevasta tilanteesta eli yt-neuvotteluista, mutta kissan villat. On odotettava ensi viikkoon. No, ihan sama.
Tulin sieltä kotiin, ehdin juuri ja juuri kotisohvalle avaamaan saapuneen postin ja aloittamaan AM:n alkupaloiksi ostaman täytetyn patongin.

Sitten se iski: Riesa. Ei teitä ehkä kiinnosta, millainen se oli ja miten se alkoi, mutta voitte hypätä tämä kohdan yli, jos ette halua tietää. Ensin tuntui, että kuulo häviää/tv:n ääni hiljenee, mutta samalla kuulen jotain ihan muuta puhetta - en vain enää muista mitä ja ketä siinä oli keskustelemassa. Sitten kuulo muka palasi/tv:n/AM:n ääni koveni ja sain sanottua, että on vähän huono olo. Sanoin kai jotain muutakin, en vain muista mitä. Sen muistan vielä, kun AM tuli ottamaan sen patongin pois käsistäni, mutta siihen se sitten "pysähtyikin". Seuraavaksi taas kuulin AM:n puhetta ja tv:n äänen, mutta en ymmärtänyt kummastakaan mitään, oli pakko sanoa, että sanotko uudestaan, en ymmärtänyt mitään. Sitten rupesi äly palaamaan. AM kertoi, että kun oli tullut ottamaan sen patongin multa pois, hänellä oli ollut käsissään pieni pyyhe, jonka olin ottanut häneltä ja jota olin ruvennut viikkailemaan 😊
Näin jälkikäteen nuo tapahtumaan jo vähän hymyilyttää, vaikka toisaalta hirvittää ja pelottaakin.

MUTTA. Tuohon otsikkoon liittyen. Kurjinta tuossa kohtauksessa oli se, että se vei muistin! Heti kohtauksen jälkeen jouduin kysymään, missä olin ollut, mistä olin tullut, mitä olin tehnyt. En muistanyt yhtään. Kun olin saanut vastaukset kysymyksiini, nukuin tunnin verran, vaikka oli kauhea nälkä. Väsymys vei kuitenkin voiton, se on normaalia.
Myöhemmin illalla, kun olin pesemässä käsiä, yhtäkkiä rupesin miettimään, että "mitähän ihmettä olenkaan tänään tehnyt". Kesti n. 30 sekuntia, ennen kuin muistin, mitä oikein olen tehnyt, missä olen ollut!

Että semmoista.

Mutta hain siis sen sairaslomatodistuksen. En saanut sairaslomaa kuin vain ensi vuoden loppuun. Olihan siinä se diagnoosikin. Mutta siinä luki myös, että "sama sairaus jatkuu".  No katsotaan mikä on tilanne vuoden päästä.

Ja sitten ne kauhat. 😊😊 Kyllä. Me käytiin AM:n kanssa ostamassa meillä kauhoja. Löydettiin oikeanlaisia kauhoja. Sellaisia mitkä kestää. Viimeksi ostetut oli liian heppoista muovia ja ne napsahteli pikkuhiljaa poikki. Ihan turhia. Ne liki 30 vuotta sitten kauhat oli hyviä, mutta rajansa kaikella. Olivat kuluneet jo niin paljon, että joutivat vaihtoon. Onneksi laatukauppa Tokmannista löytyi samanlaisia kauhoja 😊

Laittaisin kuva, mutta kun ovat tuolla tiskialtaassa ja otin vähän aikaa sitten sen viimeisen pillerin enkä viitsi/uskalla turhanpäiten kävellä sen jälkeen - se nimittä pistää huippaamaan, niin kun olen tainnut kertoakin.

Oottelen tässä vähän aikaa, tartun taas Su'en (nyt opin oikean kirjoitustavan) lapasiin ja sitten siirryn kirjan pariin.

Mistä muuten tuli mieleen, että minä en saa oikein otetta siitä Miika Nousiaisen Juurihoidosta. Onko teistä kukaan lukenut sitä? Mitä mieltä olitte siitä? Minä oon lukenut sitä iltaisin, ei se huono ole, mutta ei se minusta niin hyvä ole kuin sitä on hehkutettu. Ei vaan ole minun mielestä.  Ei ole minun kirja. (Siinä ei ole tonttuja, johtuisko siitä 😉)

Haapaveden Hyttikallion koulun (2.-4.-luokan) Evakot-elokuva, jolla juhlistamme 100-vuotiasta Suomea.

Haapaveden Hyttikallion koulun Muumiluokan (2.-4.-luokan) Evakot-elokuva, jolla juhlistamme 100-vuotiasta Suomea:

Varaa nenäliina jo valmiiksi käden ulottuville, tätä ei voi kuivin silmin katsoa.

https://www.youtube.com/watch?v=eS4w2WwVPEU&feature=share



Kiitos, muuta en osaa enää sanoa.

Joulukalenterit, ruuanlaitto, siivous, hyvät uutiset

Mistähän sitä alkaisi? Siitäkö, että hihittää täällä itsekseen; olisiko syytä jo käydä ottamassa se illan viimeinenkin lääke? Sen jälkeen en kyllä sitten takaa, etteikö kirjoituksessani olisi enemmänkin kirjoitusvirheitä ja kaikkea muutakin höpön höpöä kuin normaalisti.

Aloitan siis siitä lääkkeestä. Kerroin jo siitä yhdestä lääkkeestä. No ei se ihan nyt mene niin kuin strömsöössä..  Pitäisi mennä suoraan nukkumaan sen ottamisen jälkeen. Mutta eihän luupää mitään usko. Muuta kuin sen, että ottaa muut lääkkeet parisen tuntia aikasemmin ja sen yhden "paholaisen" vasta sitten myöhemmin. Olo on paljon parempi vielä alkuillan, mutta sitten myöhemmin alkaa mennä pää sekaisin... Noo, kaikkeen tottuu.  Mutta eihän minkään lääkkeen kanssa mikään homma toimi heti niinkuin pitää, seurailen tilannetta vielä vähän aikaa.
Ja nukkumaankin voi mennä, ei ole pakko valvoa.

Paitsi jos odottaa Repun ja Possu Munkin joulukalentereita.

Joista aasinsiltaa käyttäen päästään siihen ruuanlaittoon, josta Sus' naljaili Repun blogissa. Niin. Pöllö ON kädetön ruuanlaitossa. Vaan meni Pöllö sanomaan, että oli nukkunut onnensa ohi, tai siis laittanut ruokaa. No, se ruuan laitto tarkoitti salaatin tekoa.
Siinäpä olikin mystinen salaatti. Teimme salaatin isoon kulhoon - siihen meidän tavalliseen salaattikulhoon. AM oli käynyt kaupassa ja ostanut valmiin salaattisekoituksen, tiedättehän, sen semmoisen missä on erilaisia salaatteja pilkkottuna, mitähän siinä nyt olikaan. Se pussi oli tosi iso, täytti melkein koko kulhon ja hämmensi meidät 😲😲. No, saatiin siihen kuitenkin mahdutettua vähän kinkkusuikaleita, juustoraastetta, kurkkua ja tomaatteja sekä salaattikastiketta ja jotenkin sain sitä sekoitettuakin. Vaikeata se oli, kun kulho oli TOSI täynnä. Sitten salaatti jääkaappiin vetäytymään ja sitten niille päikkäreille.
Ja päikkäreitten jälkeen "nyt on kyllä nälkä, nyt otetaan salaattia". Ja se salaatti todellakin oli VETÄYTYNYT! 
AM usein naurahtaa, kun sanon jättäväni jonkun asian vetäytymään. Ei ehkä hymähtele enää... Kumpikaan ei tunnusta käyneensä unissaan syömässä, mutta sitä salaattia ei enää ollut kuin PUOLI KULHOLLISTA 😃😃😃
Onneksi herättiin ajoissa, ettei tarvinnut lähteä etsimään salaattia naapureilta....

Hyvät uutiset.
Sanotaanko, että uutiset on huonoja ja hyviä. Eli minähän sitten soitin sinne eläkesäätiöön ja sain kuulla, että päätös on tehty, postia tulee. No tällä viikolla, mutta eihän se tällä viikolla ehdi, kun ei tiistaina posti kulje ja huomenna - siis tänään - on pyhä. Päätös on, että EI myönnetä eläkettä. Kiitos.
MUTTA. Edelleenkin myöntävät, että olen osatyökyvytön, kuten tähänkin asti eli tilanne jatkuu entisellään ja HYVÄÄ asiassa on nyt se, että päätös on PYSYVÄ!!!
Eli tältä osin paperisota loppuu! Periksihän en anna vieläkään, ehei. Mutta se, että kun nyt on monta vuotta aina näin vuoden lopussa ollut tämä pelko, että mistä tuloja vuoden vaihteen jälkeen, minkälaisen päätöksen ne nyt tekee, niin SE ON NYT LOPPU!

Niin ja se siivous 😃 Se ei tosiaankaan ole - varsinkaan nykyään - mun vahvoja puolia. Ja kun en ymmärrä, kuka ja mistä ja miksi tänne meille kuljettaa tota tavaraa. Varsinkin kaikkea käsitöihin liittyvää. En vaan ymmärrä. Ja vaikka kuinka yritän järjestää niitä ja laittaa niitä koreihin ja sen semmoisiin, niin aina niitä vaan on levällään joka paikassa. En vaan ymmärrä. Joka pahalainen menninkäinen niitä käy meillä levittelemässä. Ihan varmasti. En tykkää. En yhtään.

Mutta tänään oli meillä syksyn toiseksi viimeinen neulekerho. Itsenäisyyspäivän kunniaksi pidettiin oikein pidennettynä, KOLME tuntia. Ja hauskaa oli. Päivällä oli kirjastossa käynyt alueen perhepäivähoitajat lasten kanssa, tekemässä oman joulunäyttelynsä. Tästä oli pakko ottaa valokuva ja sain luvan laittaa sen tänne. Tämä on minusta niin hellyttävä. Niiden "jalkapohjista" tehtyjen lumiukkojen lisäksi. Ja piparkakkujen; perinteisten piparkakkujen lisäksi oli norsu ja krokotiili ja.. vaikka mitä 😃😃😃




HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE! 

Hyvä sunnuntai

Tämä oli taas hyvä päivä, vaikka yksi asia ei mennytkään niin olisin halunnut. Mutta ei se mitään, sehän onkin oikeasti vaan "leikkiä". Eli Tähdet, tähdet. En tykännyt, kun André Linman putosi finaalista. 😞

Mutta muuten oli hyvä päivä. Aamupäivällä rohkaistuin ja lähdin käymään kaupungissa tapaamassa melontaystävää, hänen vaimoaan ja tytärtä perheineen. Melontaystävä on savosta ja oli vain käymässä täällä, mutta minä kun oon tämmöinen "päiväkahviseuraa tarjolla" -tyyppi, niin kysyin eilen, että ehtisivätkö kahville. No, ehtivät ja niin me sitten tavattiin. Oli ihana tavata, kun muuten tavataan niin harvoin, korkeinta pari-kolme kertaa vuodessa.
Hänen vaimonsa tapasin ensi kertaa ja oltiin kuin vanhoja tuttuja!

Kun tulin kotiin, otin torkut ja AM teki sillä aikaa ruokaa - on ihanaa kun joku tekee ruokaa, kun itse on nykyään suorastaan kädetön ruuanlaitossa.

Illalla kysyin ystävältä tuosta naapurista, että voitaisko sillain ex-tempore ottaa ja lähteä tohon lähikirkkoon - ehkä 300 metrin päähän, jos sitäkään - laulamaan kauneimpia joululauluja. Ja niin me sitten kolmen vartin varoitusajalla otettiin ja lähdettiin. Ihanaa, kun on ystävä, joka lähtee noin ex-tempore kaveriksi tuommoisiin paikkoihin.

Kirkossa ei ollu paljon väkeä, aika vähän itse asiassa. Siellä oli kaksi n. 9-10 vuotiasta tyttöä, jotka huomasivat, että kirkkoon oli pyrkimässä vähän vanhempi mies. Me emme ystäväni kanssa huomanneet, vaikka istuimme ihan suoraan oven kohdalla (noloa). Toinen tytöistä kävi päästämässä miehen sisään. Hetken päästä toinen tytöistä kävi hakemassa miehelle käytössä oleva lauluvihon.

Toisaalta pieniä tekoja, mutta sellaisia kuitenkin, että niistä tuli todella hyvä mieli. Joulumieli.

Perjantai, parempi päivä, vaihtui lauantaiksi

Hups, perjantai vaihtui taas huomaamatta lauantaiksi, tarkoittaa siis sitä, että pitäisi mennä nukkumaan. Jo ihan senkin takia, ettei aamu olisi niin vaikea ja että huomenna saisi vihdoinkin jotain aikaiseksi. Jollain saralla.

Ensin kuitenkin kiitän teitä tsemppikommenteista - ihanaa tietää, että olette siellä ja pidätte peukkuja lähetätte lämpimiä ajatuksia, kun ottaa päähän ja tekisi mieli hyppiä tasajalkaa ja hakata päätä seinään ja siinä välissä itkeä ja huutaa kollohuutoa. Vaan mitäpä ne auttaa, itsensä siinä vain satuttaa...
Suututtaa ja keljuttaa ja kaikkea mahdollista vieläkin, mutta minkäs teet - tilanne ei siitä korjaannu, on vain odotettava, että voi taas tehdä seuraavan liikkeen, mikä se sitten onkaan.

Hyviäkin uutisia on, ei kaikki sentään ole mennyt päin seiniä: soitin tänään kysyäkseni hlökohtaisesta avustajasta, mikä mahtaa olla sen tilanne, kun laitoin uuden hakemuksen ensi vuodelle niin myöhään. No, hakemusta ei ole vielä virallisesti käsitelty, mutta koska tilanne ei ole muuttunut miksikään, niin virkailija jonka kanssa puhuin, sanoi että asia on kunnossa ja saan avustajan myös ensi vuodeksi 👍👍
Hän kirjaa puhelimessa käymämme tiedot ylös eikä uutta työsopimustakaan tarvitse tehdä, asia on sillä puhelulla kunnossa. Jossain vaiheessa ensi vuoden puolella joudumme käymään asiaa läpi joka tapauksessa (kuntayhtymä blaa blaa blaa - asia josta tuli kirje jo kesäkuussa 😊), mutta se ei vaikuta asiaan kuin korkeintaan parempaan suuntaan. Hyvä niin. Joululahja sekä minulle että avustajalleni.

Äitirakkaalle käytiin ostamassa tänään joululahja - Siskorakkaan kanssa ostettiin se puoliksi, eli siis ostettiin se meidän molempien perheiltä. Vietiin se sitten saman tien perille, jotta hän saa sitä ruveta kasailemaan ja tekemään joulusiivoa 😊.

Kävin myös siellä Meidän Kirjaston 70-vuotispäivillä. Ne kuvat unohdin ottaa. Tai oikeastaan en ehtinyt, kun tulikin vähän hoppu, aikataulu vähän muuttui sen joululahjan kanssa - sitä kun ei voinut jättää autoon, ettei se kosteutta. Mutta sain sieltä tällaisen:

Ja sitten kun kotimatkalla käytiin kaupassa niin.... olin jo unohtanut koko pöllön olemassaolon 😊 No arvaatte varmaan kuinka siinä sitten kävi... Nii-in, yksikin mies jolta pyysin anteeksi kun tötteröin edessään, katsoi aika pitkään eikä sanonut YHTÄÄN mitään. En edes tajunnut miksei. Autossa vasta tajusin.. Samoin postissa sain vähän kummia katseita kun oli pitkä jono.  No, toisia lapsettaa ja toisia ei 😊😊

Ja sen piponkin sain vihdoin viimein valmiiksi! Vähän jouduin sitä vielä purkamaan ja muutaman kerroksen lisäämään ennen kavennuksia, sitten vielä venytin sitä prässätessä. Ja se venyy vielä käytössä, toivon niin. Edellinen venyi... Ja se vähän harmittaa, että lehdet oikeasti meni "väärään" järjestykseen, ei niin kuin AM olisi halunnut, mutta sanoi sen kelpaavan. Oli se urakka, vaikken olisi uskonut!


Tämmöinen siitä sitten lopulta tuli. Toista en tee 😊

Englannin tuliaiset saatiin tänään samalla kun vietiin Äitirakkaan joululahja. Paljon teetä 😊 Mutta sitä oli pyydettykin. Prinsessan koulukuva ❤ Ja minä sain ihanan pienen...arvaatteko? No pöllörepun 😊 Näette kuvan myöhemmin, nyt en enää jaksa nousta kuvaamaan sitä.
Ja kirjeen Prinsessalta ❤❤ Itse "kirjoitetun" Siinä luki minun nimeni ja selvästi osoite mihin se pitää toimittaa: Suomeen ❤ 


Niin. Siellä työterveyslääkärilläkin kävin. Käynti sujui ihan hyvin. Niin kuin kerroin, hän on hyvä lääkäri. Kerroinkin sen hänelle: siellä on hyvä käydä, on tunne, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi, eikä ole vain yksi potilas jonossa "no paljonko sitä sairaslomaa pitäisi kirjoittaa ja mitäs lääkettä olet vailla".  Tosin sairaslomatodistukseen tuli väärä diagnoosi..onneksi huomasin sen ennen kuin lähdin sieltä, se oli ihan vain näppis- tms. virhe. Hän tottakai korjasi sen heti samantien, koska se on äärimmäisen tärkeä tässä tilanteessa.
Palaamme hänen kanssaan yhteyksiin varmaan taas ensi tai seuraavalla viikolla.

Vaan nyt on mentävä nukkumaan. Tai ainakin lukemaan tontuista 😏😏