keskiviikko 2. elokuuta 2017

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 12

Melontatapahtuman viimeinen aamu. Tänään tyhjennämme myyntiautomme viimeisen kerran.
Tähän rantaan, Iin Ranta-Kestilään melojat saapuvat ja tapahtuma päättyy tältä vuodelta. Heti herättyä oli jo pieni pala kurkussa, kun ajatteli, että kohta tämä päätty - vaikka toisaalta olikin jo pienen pieni koti-ikävä ja väsymys alkoi painaa.
"Pakkaa-pura-pakkaa-pura..." Ja Kuski-Sirkkunen joutui ajamaan koko viikon, kun ei mulla ole lupaa ajaa autoa.

Vielä viimeinen aamupuuro Kokki-Sirkkusen keittämänä (vaikka vieressä olisi ollut valmistakin aamupalaa, mutta kiire-kiire-kiire - kumpi oli nopeampaa?) Tänä aamuna ei tarvinnut pakata meikkilaukkua eikä pedata petiä sen kummemmin: vaatteet päälle, tukka siistiksi viispiikkisellä, ovi kiinni ja kassakaappi mukaan. Ja viimeinen päivä voi alkaa. 

Ihana Pikku-Aurinkomme tuli auttamaan meitä laatikoiden järjestelemisessä - hänkin oli viikon aikana oppinut miten ne kannattaa järjestää; miten päin, mihin järjestykseen ja vielä senkin, että kun aurinko paistaa helottaa pilvettömältä taivaalta, pidetään paitojen yms. päällä kansia, ettei aurinko haalista niitä. Fiksu mies 😊

Säihkettä ja sutinaa riitti edelleenkin. Iso osa sutinasta johtui myös siitä, että melojat halusivat käydä halaamassa meitä ja kiittämässä mukavasta viikosta. Se tuntui hyvältä ❤  Ja haikealta. Osan kanssa nähtäisiin syksyllä jälkimainingeilla, mutta osan kanssa jouduttaisiin odottamaan pitkät 51 viikkoa! 

Osa oman latuyhdistyksen väestä teki lähtöä jo ennen loppuseremonioita ja heillä oli mulle omat "lähtöterveisensä": olivat jostain kuulleet tulevasta merkkipäivästä ja käyneet matkan varrelta ostamassa jo aikaisemmin esittelemäni tarvikkeet, kun lähden matkalle Siskorakkaan luo:


Käsilaukku, nenäliinapaketti ja tikkari evääksi. Ja tietenkin kortti.  Ihanat ystävät pitävät huolen siitä, että kaikki tarvittava on mukana, kun lähden matkalle ❤


Lopulta tuli "johtajalta" eli siis yhdistyksemme puheenjohtajalta tiukka käsky, että nyt kauppa kiinni, virkatakit päälle, arvontatarvikkeet mukaan ja hop hop päätösseremonioihin. 

Ensin arvottiin mela. Sen jälkeen oli vuorossa ehkä viikon odotetuin ohjelmanumero: 
kajakkiarvonta! 
Arvonta tapahtuu numeroitujen pingispallojen avulla ja ensin tietenkin tarkistetaan, että pallot ovat asianmukaisesti numeroitu, kaikki numerot löytyvät. Ja sitten aloitetaan arvonta. Joskus arvonnasta selvitään nopeastikin, joskus siihen kuluu enemmän aikaa - niin kuin nyt. 

Lopulta onnellinen voittaja kuitenkin löytyi! Onnellisempaa melojaa ei varmaan sillä hetkellä Iissä ollut 😊
By the way: sinä vuonna kun en itse pystynyt osallistumaan tapahtumaan omassa roolissani, vaan AM loistavana puolisona vei mut muuten vaan tapahtumaan ja osti sieltä arpoja omiin nimiinsä, AM voitti kajakin itselleen ja antoi sen mulle syntymäpäivälahjaksi! Harmi vaan, kun en voi sillä nyt meloa 😩

No, joka tapauksessa. Kun kajakkiarvonta oli suoritettu, oli edessä vielä muutama ohjelmanumero. Turvaryhmä halusi omalta osaltaan kiittää muutamaa kumiveneen kantamisessa auttanutta henkilöä MUUMILIMSALLA 😊. Kumivene ON painava, mutta yhteistyö on voimaa siinäkin. 
Sen jälkeen jaettiin vielä joukkueille osallistumisdiplomit halausten kera - joukkueiden kipparit kävivät ne hakemassa. 

Ja siinä se sitten oli. Niin päättyi Suomi Meloo 2017. Kauppakin voitiin sulkea, ketään ei oikeastaan enää käynyt, kaikilla oli jo kiire kotiin, kello oli reilusti yli puolen päivän ja etelästä tulleilla oli pitkä matka kotiin. 
Myyntisirkkuset alkoivat siis hyvästien lomassa sulkea laatikoitaan ja tällä kertaa laatikoita kannettiin mökin terassille ja sisään mökkiin - edessä olisi vielä inventaaarion teko ja eri toimittajien tavaroiden pakkaaminen palauttamista varten.

Kun auto oli tyhjä, tehtiin toimintasuunnitelma ähvä: syömään, inventaario, saunaan ja sitten vapaata seurustelua nukkumaan menoon asti.

Omasta porukasta kaksi saateltiin halausten kera turvalliselle kotimatkalle ja vielä paikalla olevien turvaryhmäläisten kanssa lähdettiin porukalla syömään. Vatsat täynnä palattiin mökille tekemään vielä viimeinen rutistus yhdessä: inventaario.  Meillä myynnissä olevat tavarat ovat ns. myyntitilillä kultakin toimittajalta, joita oli useampia, oli myymättä jääneet tavarat inventoitava ja pakattava palautettavaksi. Kun homma saatiin lopulta kunnolla pyörimään (olin kerrankin yrittänyt olla etukäteen kaukaa viisas ja tehnyt edes jonkinlaiset listat, joiden mukaan inventaariota olisi helpompi tehdä 😉), inventaario oli tehty kuuden hengen voimin kolmessa tunnissa - siinä ajassa oli myös auto pakattu niin, että tavarat pystyisi palauttamaan ja vuokra-autonkin vielä säädetyssä ajassa, kunhan se olisi tyhjä 😊

Sillä välin oli lämmennyt sauna ja turvaryhmän jäljellä oleva ryhmä saapui meitä vielä ilahduttamaan - tytöt veivät ihanan Myyntisirkkusparini saunaan, minä taisin jäädä järjestämään meikkilaukkuani aamua varten, kun en oikein ole saunaihmisiä. Täytyy sanoa, että tässä kohtaa alkaa jo "filmi"pätkiä sen verran, että en enää oikein muista mitä tein 😊

Joka tapauksessa naisten saunan jälkeen oli miesten vuoro ja me naisten istuttiin mökin olohuoneessaa ja nautittiin näkymästä Ii-joelle. Näkymät voitte kuvitella ihan itse kukin mielessänne, aurinko laski sopivasti siihen aikaan. 😊😊😊

Miesten tultua saunasta...taidettiin keittää teetä, laulaa onnittelulaulu yhdelle turvaryhmäläisistä ja nostaa myös malja, ehkä toinenkin. Pikkuhiljaa taisi yksi toisensa jälkee meistä hiipiä nukkumatin maille - sunnuntaina olisi pitkä matka kotiin itse kullakin.

Hyvää yötä, vielä kerran 😊 

8 kommenttia:

  1. Mä sain viime vuonna kokea ja nauttia sitä tunnelmaa ihan vähän. Voin vain kuvitella miten upea fiilis teillä siellä on, kun kuljette koko matkan alusta loppuun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmaa on niin kovin vaikea sanoin välittää - tuo matka ja ihmiset täytyy itse tuntea ja kokea. Vaikka vain pienen hetken, niin Marjaana viime kesänä :)
      Vaikka väsymys väkisinkin alkaa loppuviikosta painaa jokaista, sen ei anneta näkyä eikä kuulua ulospäin :)

      Poista
  2. Kovin tuntuu olleen mukava reissu. Jaa että väsymys ei kuulu eikä näy? eikö tullut hillittömiä nauruja jonkun täysin huonon läpän johdosta tms??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä hillittömiä naurukohtauksia tuli jo heti menomatkalla, heti Heinolan jälkeen :D
      Mun ihana ystäväni, Kuski-Sirkkunen, jonka kanssa voidaan helposti pitää neljän tunnin "puhelinpalavereita" - hänen kanssaan voi keskustella vakavia ja rönsyillä asiasta toiseen mutta vastaavasti myös puhua ihan päättömiä ja nauraa niin, että tuntuu siltä, että on pakko pysäyttää auto tien sivuun, ettei satu vahinkoja :D
      Ja ihan milloin vain. Ilman väsymystä :)
      Ja meidän läpät on aina täysin huonoja ja ala-arvoisia ;)

      Poista
  3. Paskimmat läpät on parhaita;D Postia tulossa, sisältää omatekemän kortin josta olen lähes ylpeä! Askartelupaskartelu iski tuossa viime ja edellisenä talvena, nyt on häiriintyneitä kortteja vuosikymmeneksi varastossa;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau - toivottavasti ehtii maanantaiksi, ettei tartte keskiviikkoon asti oottaa :D
      Itse asiassa luulin jo tänään tulleen postia sulta, kun AM tuli herättämään "tässä on sulle postia", mutta ei se ollutkaan, olikin vähän kauempaa se kortti :)
      Jään jännityksellä odottamaan, mitä tuleman pitää (odottelu ei oo mun parhaita puolia, kaikki-mulle-tänne-heti-nyt)

      Poista
    2. kauhiaa venttaamista, luulisin et jos Posti vähän yrittää, ni ma, muuten ke.....tai kauhistus!!! to,pe.... ;D

      Poista
    3. No nii-i. Yhtään ei aatella asiakkaita taas...

      Poista