Tänään oli kesän viimeinen melontatapahtuma - siis sellainen mihin minä osallistuin. En melomalla, vaan "roikkumalla mukana ja pyörimällä jaloissa".
Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna 17. kerran Hämeenkoskelta Kärkölän Myllykylään. Matkaa kertyi jokea pitkin n. 17 kilometriä. Melojia oli yhteensä n. 90 ja ikähaarukka oli 6 v -79 v.
Vanhin meloja oli isäpuoleni, Tunturiruipelo, joka oli retken vetäjä ja pitkälti tapahtuman järjestäjä. Toki hänellä on ollut muutamia apulaisia mm. joen raivaamisessa, jota on pitänyt tehdä useaan kertaan vielä viime viikonkin aikana. Turvahenkilöstön hankkimista, kahvi- ja ruokalippujen tekemistä ja tulostamista, kaikenlaista muuta toimistotyötä jota myös Äitirakas on hänen kanssaan tehnyt. Kahvitaukopaikalla piti leikata heinikko, että kanootit saadaan joen rannalle tauon ajaksi - monta kymmentä kaksikkoa, yksikköä ja inkkaria tarvii paljon tilaa 😊
Tässä lähtötunnelmia, osa on jo vedessä odottamassa ja viimeisiä autetaan vielä vesille.
Tässä Hyväneulan koski. Kaikki selvittivät tämän kaatumatta. Erilaisia kommentteja kyllä laskijoilta kuultiin 😊
Toiset oli sitä mieltä "ei ikinä enää" ja toiset - esim. porukan pienimmät tytöt inkkarissa - tuntuivat olevan sitä mieltä, että "wuhuu, hienoa" 😊 😊
Ja näin rauhalliseksi vesi rauhoittui heti noiden kuohujen jälkeen.
Lähtöpaikalta taukopaikalle on matkaa n. 12 km eli meillä maajoukoilla oli reilusti aikaa seurustella kahvinkeittäjien kanssa - johon muuten kuului meidän Myyntisirkkusten Pikku-Aurinko 😊
Yksi päivän... voisiko sanoa ilopillereistä oli tämä 😊 😊 😊
"Sievin" yleisöwc ikinä minkä olen nähnyt. Tuossa edessä oli tyttöjen vessa ja tuolla vasemmassa päädyssä poikien vessa. Sitähän oli pakka käydä ainakin katsomassa, vaikkei olisi hätä ollutkaan 😊
Tässä osa jo taukopaikalle saapuneista - suurin osa on vielä matkalla ja odottamassa maihin pääsyä. Tuo koko rinne oli aivan TÄYNNÄ kanootteja ihan joen rannasta tuonne metsän reunaan asti. Kuvassa näkyvä keltaliivinen mies on kutakuinkin joen rannassa joten siitä voi vähän arvioida kuinka paljon kanootteja/kajakkeja tuossa rinteessä oli.
Kahvitauon jälkeen matka jatkui vielä n. 5 km:n verran. Joessa oli sen verran virtausta - sateet ja Pääjärvestä laskettu vesi piti huolen, että vettä ja virtausta riitti - ja melojat olivat päätöspaikalla Myllykylässä melkein yhtä aikaa kuin minun ja kuskini kanssa (meillä vähän kesti, kun piti saada yksi kaksikko kyytiin ja puuttui yksi sidontaliina, piti käyttää vähän mielikuvitusta, että saatiin se pysymään trailerin kyydissä).
Päätöspaikalla oli soppatykki tulella, ruoka lämpiämässä ja tarjouduin auttamaan pöydän kattamisessa Pikku-Auringon kanssa, että saadaan ruoka äkkiä tarjolle. Riittävästi kun oli käsiä, niin ruoka oli ajoissa tarjolla, kun ensimmäiset nälkäiset melojat tuli paikalle 😊
Vaan sitten.... Pöllö hyytyi... Paikalla on kota/laavu ja sanoin, että nyt menen istumaan hetkeksi aikaa tuonne laavuun. Vieressä istui tilausbussin kuski ja tarkoitukseni oli sanoa hänelle, että voitko vähän auttaa; jos tästä "kaadun" niin katsoisit, etten lyö päätäni mihinkään. Vaan en ehtinyt. Pimeni. "Heräsin" jonkun ajan kuluttua ja ihmettelin missä oikein olen..hetken aikaa taas kesti ennen kuin ymmärsin missä ja miksi. Bussikuski oli juuri hakenut itselleen jälkiruokaa ja kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut; pyysin "anteeksi jos en ollut vastannut hänen keskusteluyritykseensä". Hän sanoi, että ei ollut sen kummemmin huomannut mitään, hän oli kyllä kysynyt jotain, mutta oli vain luullut, etten kuullut, mutta ei ollut siitä millänsäkään. No en tosiaan kuullut 😊 😩
Soitin AM:lle, että tulee hakemaan mut kotiin, lähdin katsomaan mikä on tilanne; onko kaikki melojat jo saapuneet maihin ja missä on Äitirakas. Ihan kaikki ei olleet vielä maissa ja Äitirakaskin vielä vesillä - näkyvillä kyllä. Huikkasin hälle, että on asiaa kun tulee maihin ja lähdin sitten itse syömään. Pahuksen Riesa 😠😠
No siinä syödessä sain kuitenkin kuunnella ihmisten fiiliksiä tapahtumasta: kaikki tuntuivat olevan iloisia ja tyytyväisiä, olivat sitä mieltä, että hyvin järjestetty tapahtuma ja millä hinnalla. Vaikka itse en ole muuta kuin enää mukana yhdistyksen hallituksessa, niin on mukava saada positiivista palautettava tyytyväisiltä "asiakkailta" 😊 😊 😊
Kotiin tultua otin taas parin tunnin päikkärit ja nyt on ilta taas mennyt ihan mukavasti.
Pöllö lukee, kirjoittaa, laskee, piirtää, laulaa... Ei vaan luen, neulon, virkkaan, teen ristipistoja ja opettelen muita kirjontatöitä. Käsitöitä tehdessä annan muiden lukea eli kuuntelen äänikirjoja käsien käydessä. Kirjoitankin joskus - blogia, pieniä tarinoita ja runojakin joskus. Maalla asuvana olen saanut myös opetella käyttämään kaikenlaisia työkaluja - osaan kohta rakentaa vaikka.. talon? Viestiä tai kommentitkin voi laittaa osoitteeseen kamelontti@gmail.com.
12 elokuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)