Olenhan mä ennenkin kertonut, kuin mukava apteekki meillä on. Tai apteekin henkilökunta. Auttavat aina, kun on jotain epäselvää resepteissä tai jossain muussa.
Me käydään siellä melkein kerran viikossa, tai ainakin joka toinen viikko. Johtuu siitä, kun mulla on neljää eri epilääkettä ja ne loppuu aina eri aikaan, tietenkin.
No nyt me käytiin hakemassa lääkkeitä AM:lle. Sillä aikaa kun hän asioi farmaseutin kanssa, minä tein "näyteikkunaostoksia". Ja löysin uuden lääkedosetin. Mutta kun se oli pahvilaatikossa. Siinä samassa AM:kin jo vapautui. Näytin dosettilaatikkoa hänelle ja totesin, että haluaisin katsoa sitä tarkemmin, mutten tohdi avata pahvilaatikkoa itse (ettei se mene rikki..) AM nyökkäsi ns. "myymälävuorossa" olevaa farmaseuttia kohti, nuori mies - ihan semmoinen silmänilo jo näin vanhemmille silmille 😉 ja tuumasi, että hän varmaan auttanee. No auttoi toki, avasi laatikon ja tutustuin dosettiin. Joka oli sininen. Totesin, että haluaisin kyllä sen punaisen... Johon farmaseutti "Niin, meillä ei kyllä ole nyt sitä kesän muotiväriä, turkoosia" - hymynkare huulillaan ja silmät vilkkuen ja jatkoi, että "onhan tämä kyllä vähän samanlaista, kuin auton ostaminen, väri on hyvin tärkeä asia" 😊 Pyörittelin dosettia hetken aikaa ja päätin sitten ostaa sen - vanha on jo niin "vanha" ja punainen on aina punainen 😊 Ja onhan se vähän niinkuin mun uusi auto, kun en enää autoa saa ajaa.
Postipoika-/tyttö on taas ollut ahkerana viime aikoina.
Repun kortti Kuopiosta on kopsahti postiluukusta jo viime viikon puolella, mutta on jäänyt kiittämättä: ISO KIITOS!
Samoin posti toi kortin Ystäviltä Kirkenisistä halausten kera.
On muuten yksi parhaimpia tapoja herätä: postiluukun kolahdus ja kun silmät ristissä kompuroit ovelle katsomaan mitä laskuja sieltä nyt taas tänään tuli, siellä onkin postia ystäviltä!
Tänäänkin sain postia: lähettäjänä oli Sus' ja paketissa oli DVD "Hiljaa virtaa Don" sekä runokirja "Kirkasotsa"
Kiitos Sus' - olen otettu postista!
Ja pöllöperhe kasvoi tänään taas yhdellä pienellä.. suklaapöllöllä 😊
Tasan vuosi sitten sain samoilta ystäviltä Pöllö -kesäkassin ja tänään sain herkullisen näköisen suklaapöllön (arvatkaa tekisikö mieli vähän nakertaa siiven kärjestä tai jostain...😊 )
Kaikille ihanille Ystäville, jotka muistavat ja ilahduttavat ja haluavat ilahduttaa ja muistaa minua - ISO KIITOS!
Pöllö lukee, kirjoittaa, laskee, piirtää, laulaa... Ei vaan luen, neulon, virkkaan, teen ristipistoja ja opettelen muita kirjontatöitä. Käsitöitä tehdessä annan muiden lukea eli kuuntelen äänikirjoja käsien käydessä. Kirjoitankin joskus - blogia, pieniä tarinoita ja runojakin joskus. Maalla asuvana olen saanut myös opetella käyttämään kaikenlaisia työkaluja - osaan kohta rakentaa vaikka.. talon? Viestiä tai kommentitkin voi laittaa osoitteeseen kamelontti@gmail.com.
11 elokuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
Tuli jälkeeenpäin mieleen et kun kortti on tehty kunnon "huomio"väreillä et jos iskee Riesa, onneks ei =)
VastaaPoistaKiitos huomioimisesta. Tuommoisesta ei Riesa onneksi perusta; ns. strobo -valojen vaikutuskin on tutkittu ja ne ei ainakaan sen mukaan haittaa mitään. Välttelen silti vilkkuvia valoja, en ehdoin tahdoin lähtisi enää diskoon ;) Onneksi niitä ei juurikaan enää mun ikäisille järjestetä :D
PoistaNo onhan se dosetin osto vähintään yhtä tärkeää kuin auton - sitä kun käytetään päivittäin ;-)
VastaaPoistaMuistan, kun ostin paikallisesta apteekista ensimmäisen omani ja farmaseutti kysyi kulmat kurtussa että "anteeks kuinka?". Ei jotenkin ollut aatellut, että mä, suht nuori nainen pyytäisin dosettia. No, lääkkeitä/vitamiineja oli silloin niin paljon, että oli ihan pakko.
Pitäiskö tuosta olla yhtä otettu kuin papereiden kysymisestä Alkon kassalla tai ravintolan ovella :D
PoistaEhkä joo ... ;-)
PoistaMulla on siihen apteekkiin muutenkin hassu suhde, kun ramppaan siellä niin paljon. Aikanaan, kun olimme vielä kuopuksen isän kanssa naimisissa, ostin säännöllisen epäsäännöllisesti kuorsauksenestosuihketta (hih) ja jostain kumman syystä annoin heidän olla siinä luulossa, että ostin sitä miehelle, en itselleni!
Sama juttu - kaikki farmaseutit on jo melkein kavereita (siellä on aika paljon hlökuntaa) ja siellä on oikeastikin yksi meidän kaveri lääketeknikkona. (Olikohan se oikea titteli). Muut siellä on jo tottuneet, että hän tulee aina halaamaan meitä kun näkee meidät :D
Poista