Tapaaminen ja yllätys, siis yllätyksiä

Susanna Maalta jo kertoikin, että tapasimme eilen Susannan, Repun ja Annen kanssa Mäntsälässä ihanassa Runda Munken -kahvilassa. (Suosittelen, jos siellä päin käytte; ihania leivonnaisia, erinomainen kahvi- ja teevalikoima ja vaikka mitä). 

Tapaamisemme jäi vähän aiottua lyhyemmäksi, mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että voimme tavata pian uudestaan 😊😊

Oli ihana tavata pitkästä aika koko joukko ja he onnistuivat vielä tapaamisen lisäksi yllättämään mut täysin:  Sen lisäksi, että he lauloivat mulle, sain aivan ihanan kukkakimpun ja kortin 

Lisäksi Susannalta sain aivan ihanan keraamisen pöllökaulakorun - katselin sitä koko eilisen illan ja ihailin väriä: kuva vääristää väriä vähän, sen oikea vihreä on aivan huikea! Tai oikeastaan tuo ylempi kuva on keltaisempi kuin pitäisi, en huomannut muokata sitä ennen tänne siirtämistä (olen tumpelo)

Kiitos Susanna, Repu ja Anne - olette ihania ❤❤

Tänään postityttö toi Susannan kortin, jonka hän oli lähettänyt mökiltä: ihana orava neulomassa, varmaankin kaulaliina. Se on varmaan se kaulaliina jonka lupasin neuloa Isosiskolle. Valitsimme siihen yhdessä langan 😊 Kiitos!

Possumunkin lähettämästä kisukortistakaan en ole tainnut muistaa kiittää? KIITOS! Kisu on suloinen, muistuttaa vähän Pojalla olevaa Tyttöä. 

Tänään postityttö toi postia myös Sinisen Sohvan Emännältä ja Isännältä: pienen reseptikirjasen, ohjeita kesäisiin ruokiin, sekä ihanan nallekortin.  Kortti oli reseptikirjasen välissä, keskiaukeamalla, varmaankin ihan sattumalta, tai sen sen takia, että keskiaukeama oli luonteva paikka sille.

Meillä käytiin AM:n kanssa jotain ruokakeskustelua eilen, olisiko liittynyt jotenkin Ilta-Sanomien johonkin ruoka-artikkeliin tms. Sen keskustelun yhteydessä menin lupaamaan, että JOS näin käy - en enää muista mitä, mutta se oli tyyliin "viimeinen vaihtoehto, jos ei enää mitään muuta syötävää ole" - niin opettelen syömään KESÄKEITTOA. Kesäkeitto on nimittäin ruoka, jota inhoan yli kaiken ja olen vaikka päivän syömättä, jos ei mitään muuta syötävää ole.
Olen syönyt kesäkeittoa viimeksi 16-vuotiaana, kun mummuni on sitä keittänyt remonttimiehille, enkä kehdannut olla syömättä. Syöminen kävi niin, että lusikallinen keittoa ja puoli lasillista maitoa 😊

Tänään kun avasin Sinisen Sohvan kirjeen ja reseptikirjasen ottaakseni kortin sieltä välistä, katsoin tietenkin samalla, mikähän ruokaohje siinä mahtaa olla: KESÄKEITTO! 

AM katsoi ihmeissään kun purskahdin nauruun, kortti toisessa ja kirjanen toisessa kädessä, enkä saanut sanottua mikä ihme oikein naurattaa 😊 Miten se kesäkeitto osuikin juuri siihen kohtaan, kaikista niistä kirjasen ruuista ja herkuista! Se ainoa ruoka, joka jäänee tekemättä - ja se ruoka, josta oli juuri ollut puhetta 😊 Ja josta AM varmasti muistaa, että olen luvannut, että opettelen syömään sitä, ja keksii jonkun kelmin juonen, että saa mut syömään sitä 😊

Suurkiitos kortista ja reseptikirjasesta Siniselle Sohvalle - siinä on ihania ohjeita, mm. sitruuna-parmesan-kylmäsavulohipasta. Saa veden kielelle, harmi kun kello on jo näin paljon! Onneksi kohta on viikonloppu..

Ja vielä viimeisenä. 

Marjaanalle terveisiä.  Menin ja vähän fiksasin sitä pöllökalenteria... Mulla ei ollut ihan samanlaisia kirjaimia kuin niissä kahdessa muussa palikassa, mutta nyt on kaikki kuukaudet olemassa, meitä ei haittaa vaikka yksi vuodenaika on vähän erilainen kuin muut. Mulla on ruskeaa akryylimaalia, maalasin palikan uudestaan ja sitten liimasin siihen tarrakirjaimet päälle. 

Meiltä löytyi sille oikein loistava käyttötarkoituskin 👍👍 (kun ei - anteeksi vain - kuitenkaan muisteta joka päivä vaihtaa siihen oikeaa päivämäärää....kaksi harvapäätä....)

Nuin.