Taas kerran: kukas se kissan hännän ja silleen....

Poika kävi tänään kotona, tai AM kävi sen hakemassa, toi samalla 50 - kyllä 50 kiloa!!! Aku Ankkoja tullessa ja neljä hyllyä. Vielä on tulossa n. 400 kpl Aku Ankan taskukirjoja.
Niitä varten piti tehdä tilaa häkkikellariin. Ja sitä varten piti taas käydä läpi muutama laatikko, johon oli tallennettu vanhoja leluja, jotta saatiin kellariin tilaa niille taskareille 😊

Leluista löytyi yksi iso laatikkollinen sellaisia tavaroita ja kirjoja, joista Poika sanoi, että ne saa antaa eteenpäin. Osa niistä varmaan lähtee Isosiskolle ja Pikkuveljelle; kirjat ja Aku Ankat ainakin, jotta oppivat suomen kieltä.
Kun tultiin kotiin viemästä Poikaa junalle, oli naapurin rouvat pihalla keinussa istumassa. Menin juttelemaan heille, kun tiesin, että toisella on pieni poika. Kysyin, haluaisiko hän tulla katsomaan, löytyisikö laatikosta mitään, mistä pieni mies ilahtuisi 😊 Vanhempi naisista kysyi, saako hänkin tulla katsomaan, lapsenlapselle. No tietenkin!

Pyysin heidät saman tien käymään; ja vanhemman naapurin pieni koira viihdytti meitä 😊 Hänellä on semmoinen pienen pieni koira, ihan kuin lelukoira. He asuvat 1. kerroksessa, me 3. kerroksessa. Koiraressu oli ihan ihmeissään kun hissi ei pysähtynytkään oikealla kohdalla - selvästi tiesi kuinka pitkä matka on omaan kerrokseen 😊. Oli ressu ihan ihmeissään kun pysähdyttiin meidän kerroksessa ja jäätiin hissistä pois. Selvisi siitä kuitenkin ja suunnisti "omalle" ovelle, mutta lisää hämmennystä: mentiinkin vastapäisestä ovesta sisään! Ja mitä ihmettä: asuntohan on ihan erilainen kuin oma koti! Mutta keittiöön löysi kuitenkin heti 😊😊

Mutta mikä tärkeintä; leluista osalle löytyi uudet omistajat - siitä tuli hyvä mieli 😊 Isosiskolle ja Pikkuveljelle jäi siitä huolimatta vielä leluja, ja luettavaa 👍👍❤

Ennen Pojan junalle viemistä käytiin Pojan kanssa pikaisesti kaupassa; juustoa, Oivariinia ja maitoa. Maitokaapin edessä oli englantia puhuva vanhempi pariskunta, heillä oli hakusessa "cottage cheese". En tiedä, mistä tuo cottage cheese on mulle tuttu, mutta se vain on. Ja miten sen sattuikin osumaan silmiini siinä kaapissa juuri samalla hetkellä kun sen kuulin. Ajattelin, että jos he vielä kävelevät siinä edestakaisin etsivän näköisinä, kun olen oman maitoni löytäni, niin kysyn, voinko auttaa.
Ja siinähän he kävelivät.

Olen tosi arka puhumaan englantia, mutta jostain syystä olen siinäkin rohkaistunut - ikäkö lie? Kysyin heiltä, voinko auttaa, otin kaapista raejuustopurkin ja kysyin, sitäkö he etsivät. Kannessa oli vähän epäselvä kuva, mutta siitä kuitenkin sai selvän, että kyse oli raejuustosta - cottage cheese. Kun en kuitenkaan ollut ihan 100 % varma, olinko ymmärtänyt oikein 😊
Nainen katsoi vielä purkkia ja jotain siinä oli vielä epäselvää, olisivatko halunneet vähän rasvattomampaa - kun kysyin/sanoin "no lactose?", hän vastasi siihen, että se on ihan ok, ja kiitteli kovasti avusta 😊😊

Tuli tosi hyvä mieli, kun pystyi noinkin pienessä asiassa auttaa vieraita ihmisiä 😊
Joku tietysti voi kokea asian niinkin, että "mitä tuo meitä oikein kuuntelee ja tuijottaa", mutta mihinkä sitä toisaalta kaupassa korvansa pistääkään, väkisinhän sitä toisten puheen kuulee, ellei sitten ole ihan ajatuksissaan ja törmäile muihin. Tai ole kuulokkeet korvilla.