lauantai 15. heinäkuuta 2017

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita - minäkö aikuinen nainen?

Susanna maalta ja Sus' meinaavat, että olen jo aikuinen ja viisas nainen. Kaikenlaista 😃😃

Vaikka sattuuhan sitä tietysti aikuisillekin ihmisille kaikenlaisia kommelluksia. Mutta ihan vain näin pikaisesti kerron teille viimeisimmän. Kerroin siitä naamakirjassakin. Ja sain kehotuksen ruveta vast'ikään saamani kävelykepin lisäksi käyttämään kypärää. Ehdotin, että jos rupeaisin pitämään AM:n pyöräilykypärää:



Ja miksikö näin? No kun tuota.... Kävi niin, että... Yhtenä aamupäivänä postiluukku kolahti. Kops. Menin eteiseen, laitoin valot, että näen ottaa kaikki postit ulko-oven ja välioven välistä.
Nousin ylös, sammutin valot ja vedin välioven kiinni.
Unohdin yhden asian.... Unohdin vetää pääni pois... Ja niinhän siinä sitten kävi, että pää jäi oven väliin...

Jostain syystä kampaajani kertoi naamakirjassa nauravansa vedet silmissä. Miksiköhän? Kehotti kyllä ottamaan varovasti. Ja häneltä sain sen kypäränkäyttökehotuksen 😃😃

Sen jälkeen olen ottanut hyvin varovasti - en ole koskenut mihinkään terävään tms.

Papereita olen kyllä kadottanut 😃😃 Mulla on tässä läppärin alla sellainen viilennin - tiedättehän? Aamulla selvittelin vielä viimeisiä melontajuttuja ja mulla oli muistilappu, ehkä noin 15 cm x 15 cm kooltaan. Tai oikeastaan niitä papereita oli kaksi. Toinen oli tarpeeton, toisessa oli koneelle siirrettävää tietoa, käyttämättömien rannekkeiden määrä (eri värisiä rannekkeita/kpl)
Sen turhan rypistin ja vein roskiin. Tulin takaisin sohvalle tallentaakseni tiedot siltä toiselta lapulta koneelle. Vaan lappua ei ole missään. Ei niin kerta kaikkiaan missään. Suututti. Kiukutti. Kun aina kaikki häviää. Mutta sitten ajattelin, että olkoot. Ne samat tiedot on olemassa toisessakin paikassa ja jos tarvitsee, joku muu voi ne rannekkeet laskea ensi keväänä.
Otin koneen syliini - ja kas! Siellähän se lappu oli - "imeytyneenä" viilentimeen kiinni, ropelit imivät sen siihen tiukasti. Mitä tästä opimme? No emme sitten kai yhtään mitään.... Tai ehkä sen, että katso aina mihin läppärisi asetat, kun lasket sen sylistäsi 😃😃

Että semmoinen aikuinen ja viisas pöllö täällä 😃😃😃😃 Hu-huu!

13 kommenttia:

  1. Minä oon viimisen vuoden aikana kolhinnu pääkoppaa oikeen kunnolla, joskus kymmenenkin kertaa päiväsä, mutta nykyään onneks jo harvemmin.
    Naapuri kysyi viime vkl, että missä olet telonnu sääres tollassille haavoille.
    Sanoin ettei mitään hajua. Polvesta nilkkaan asti on sääri isohkoilla rupeentuneilla haavoilla...
    Mulla kun ei ole tuota tuntoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts - tuo on kyllä varmaan viheliäistä kun ei ole tuntoa? Minäkin kolhin itseäni milloin mihinkin; siis tuntuu ja sattuukin kyllä, mutta iltaisin kyllä ihmettelen mistä mikäkin mustelma ja naarmu on tullut, tai AM saattaa kysyä, että oho, mistäs toi on tullut. Jaa no ei sitten mitään hajua...
      Tasapaino on mullakin välillä vähän huono, mutta johtunee noista lääkkeistä tai niiden yhteisvaikutuksesta, tiedä häntä mistä.
      Siskorakkaan luota kun tultiin kotiin aamuyöstä kolmeen aikaan, kävelin tuossa pihalla kuin oisin ollut niin juovuksissa ettei tosikaan. Oli pakko pysähtyä keskelle pihaa ja oikein ryhdistäytyä, että pääsee kotiovelle saakka ennen aamua :)

      Poista
    2. Ihan samaa "kännikävelyä" mullakin on, ihme ettei kaupunkissa kompuroidessani autolle, oo kukaan soittannu polliiseja paikalle!! :DD

      Poista
  2. Onnneksi viisaus ei ole pöllöstä kii ainostaan pöllöys, helwetin sellainen---wiisastelleen myöhemmin=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih... AM luki eilen illalla Tieteen kuvalehdestä jotain, että mitkä eläimet oppii parhaiten, mitkä on parhaita koulutettavia.. No koira oli tietysti se fiksuin...

      PÖLLÖLLE ei kannata opettaa mitään, kun se ei enää hetken päästä (vai oliko se seuraavana päivänä - niin tuota, mitenkähän se nyt olikaan...) muista enää mitään :D :D
      Jotta pöllöt on kai sitten syntymäviisaita ;) PÖH.
      (Jollainhan tätä itseluottamusta on nyt pönkitettävä..)

      Poista
  3. No minulle itsellenihän ei koskaan satu mitään, ei tietenkään. Mutta eräälle tutulle sata vuotta sitten sattui. Hän pamautti auton takakontin kiinni niin, että oma päänsä oli välissä. Siitä seurasi muuten sairaalareissu. Joten kannattaa olla varovainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auuuh..... Tekee kipeetä jo pelkkä ajatuskin!
      Mä sentään vaan vähän kopautin itseäni..

      Poista
  4. Viismummoista komentaa laittamaan ovet kunnolla kiinni, raollaan oleva kaapin ovi on isännälle jatkuva murheen kryyni. Vaikka hän olis itse oven raolleen jättänyt hetkeä aiemmin niin siihen sitten päänsä kolauttaa. Varsinkin jos täytyy jostain syystä kumartua, niin jo on vekki kaljussa. Kerran käveli eteiseen, vessaan mennessään ja löi päänsä sisemmän ulko-oven kanttiin, oli itse juuri tullut töistä ja unohtanut oven taaskin raolleen. Ei mee oppi urospöllönkään päähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aih - nuo on pahoja kanssa :(
      Ja yksi on meidän liesituuletin, jonka kulma on just mun otsan korkeudella.
      Tuosta Susannan kaverin autosta tuli muuten mieleen..Mulla meinaa jäädä aika usein jalka auton oven väliin :) Ihan vaan kun on niin tumpelo...

      Poista
  5. Minulle murhetta tuottaa tuvassa kuivauskaapin ovi. Avaan kaapin, otan sieltä esim.kattilan, jonka kumarrun laittamaan paikoilleen alakaappiin ja PAM! Kajautan kalloni ylösnoustessa oveen jonka jätin auki =) enkä ikinä opi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäiskö meiltä poistaa kaapin ovet?
      Meillä on keittiössä kolmessa ovessa, mm. kuivauskaapissa - yllätys yllätys - jälkikäteen laitetut pöllövetimet. Niissä sisäpuolella n. parin sentin mittaiset ruuvin kannat tai miksikä niitä nyt sanotaan? Ne voisi kuitenkin rautasahalla sahata pois, mutta eipä oo tullut sahattua...
      Arvaas montako naarmua käsivarsissa...

      Poista