Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 9

Torstaiaamu, Melajuhlan jälkeinen aamu. Melojat olivat lähteneet matkaan jo kahdeksalta ja me muut varmaan rapistelimme unihiekkaa silmistämme niihin aikaan. Ja kohti ravintolaa aamupalalle. Aurinko paistoi taas pilvettömältä taivaalta ja sieltä täältä kömpi enemmän tai vähemmän levänneitä ihmisiä; hymyileviä yhtä kaikki 😊

Aamupalapöytä näytti herkulliselta. Vaan noutopöydän päässä törmäsin meidän pikku-Aurinkoon, joka oli vähän surkean näköinen. Äitinsäkin oli vähän murheellisen näköinen. Kysyin mitä kuuluu, onko kaikki kunnossa. No ei ihan ollut: auton ovet oli lukossa ja avaimet sisällä! Auts. Oli jo soitettu huoltoon, mutta sieltä oli luvattu apua vasta parin-kolmen tunnin kuluttua. Voi itkujen itku, ei ihme, että veti surkeaksi molempien ilmeen. Mutta mitä varten on Myyntisirkkuset ja johtomelojien MacGyver? No tietenkin sitä varten, että autetaan, ja MacGyver etenkin nuoria naisia pulassa 😉😉

Olen aina ollut sitä mieltä, että savolaiset on ihan huipputyyppejä - ja taas se tuli todistettua 😊 Pyörähdin ympäri ja katsoin, että näkyykö siellä ravintolassa ketään, kuka voisi auttaa tätä surkeaa paria (ovat ennestäänkin tuttuja, ovat ns. "meidän joukkueesta" eli mun latuyhdistyksen joukkueesta) ja kas, yksi meidän johtomelojista oli paikalla, meidän MacGyver: jos Myyntiryhmästä löytyy mitä vaan, niin hän korjaa mitää vaan 😊 Huikkasin hänet paikalle ja kysyin, olisiko hänellä aikaa käydä katsomassa ko. autoa, josko ovet saisi auki. Ja olihan hänellä - aamupalakin kun oli jo syöty.

Me kerättiin aamupala lautaselle ja etsiydyttiin pöytään muiden seuraan, mutta ei ehditty edes puuroa syödä, kun pikku-Aurinko tuli taas loistaen koputtamaan mua olkapäälle "MacGyver sai ovet auki!"  Ette voi kuin yrittää kuvitella sitä ihalun loistetta sen pienen miehen silmissä, kun hän selitti, miten ovet oli avattu 😊😊  
Ravintolassa oli myynnissä postikortteja, joista tämä pikku-Aurinko oli valinnut yhden lähetettäväksi enolleen. Kysyin, laittaisiko hän siihen terveiset myös minulta. "Nooh, katsotaan nyt." 😊

Kun herkullinen ja täyttävä aamupala oli syöty, palasimme mökille, pakkasimme reippaasti meikkilaukkumme ja automme, turvaryhmä siivosi mökin - hieno turvaryhmä; hoiti siivouksen koko porukan puolesta. Lopulta karavaani lähti taas matkaan; me ei päästy liikkeelle ennen kuin turvaryhmä lähti ison kumiveneen kanssa edestä pois.

Suuntana oli Taivalkosken Melontakeskus. Siellä meillä oli hyvä paikka levittää taas koko kauppa. Vieressä oli koski, jossa olisi koskimelontanäytös, kunhan melojat saapuisivat rantaan.
Ja Myyntisirkkusilla taas vähän jännitystä 👍

En tainnut muistaa kertoa sitä, että saimme pankkipäätteeseemme uuden telakan, jolla oli tarkoitus saada ladattua päätettä. Siinäkin oli pientä kommellusta. Toimittajalta tuli mulle puhelinsoitto, että he lähettää sen matkahuollon kautta, mihin puhelinnumeroon sen saapumisesta sitten ilmoitetaan. Annoin oman puhelinnumeroni. Sen piti olla perillä tiistaina. Odotimme sitä koko tiistain, mutta ilmoitusta ei kuulunut. No ei kuulunut, ei. Kun siitä ilmoitettiin ihan toiselle henkilölle! No ei siinä mitään, onneksi hän pystyi sen hakemaan ja toimittamaan meille.

Vaan sitten kävikin niin, että siellä Melontakeskuksessa rupesin katsomaan, että nyt on virtaa taas liian vähän, pitäisi saada lisää virtaa. Kas, tuossahan on tuollainen esiintymislava ja siellä on pistorasioita. Ja siellä istuu joku kaveri läppärin kanssa, johto pistorasiassa. 1+1 = sieltä saa virtaa. Sain vielä käsiini kaverin jolta saatoin varmistaa, että voidaan käyttää sitä. Vein päätteen sinne latautumaan. Aikansa se siellä oli....vaan ei ollut yhtään sen enempää virtaa kuin sinne viedessäni!
Voi nakki ja makkara! Se ei taaskaan lataa. Jostain on saatava mies ja laturi - meillä Myyntisirkkusilla on nimittäin vääränmerkkiset puhelimet. Onneksi saatiin nopeasti oikeanlainen puhelimenlaturi ja saatiin pääte autoon latautumaan. Helpotuksen huokaus. Nopea päätelmä: vika on siis päätteessä, ei niissä telakoissa.

Kauppa kävi siitä huolimatta loistavasti, varsinkin kun saatiin vielä apua meidän johtomelojilta 😊 Koskinäytös meiltä jäi valitettavasti näkemättä, vaikka koski oli melkein edessä. Sen verran kaukana kuitenkin, ettei uskallettu jättää tavaroita vahtimatta.

Ruokaakaan ei saatu. Tai no saatiin, en voi valehdella. Paikalla oli se sama vaihtopaikan pitäjä kun oli edellisenä päivänä siellä rannalla, jossa oli ne kolme pientä rannalla. Eli oltiin taas sen saman ison kodan vieressä. Kun melojat ja maajoukot olivat taas lähteneet matkoihinsa, ranta tyhjentynyt ja me jäimme pakkaamaan autoa, tuli kodan pitäjä kantaen kertakäyttölautasta täynnä keittoa: "Saatte tästä lautasellisen lohikeittoa, ilmaiseksi. Tässä ei kyllä ole enää lohta. Nuo punaiset pilkut, niissä on ollut lohta." Se oli kyllä ihan hyvää, oli siinä perunaa ja porkkanaa ja purjoa yms. Ja sitten saimme ostaa häneltä loput leivät, mitä leipää se nyt olikaan. Jotain ruisleipää kuitenkin 😊

Me saimme taas auton pakattua, hän kodan purettua, toivotimme hyvää kesää ja lähdimme jatkamaan matkaa. Seuraava paikamme oli nimeltään Loukunsuu, mutta nyt täytyy sanoa, että... Pöllön muistissa on pakettiauton mentävä aukko, enkä muista yhtään, minkälainen paikka se oli.

Siksipä pidämme tässä kohta tauon ja kokeilemme huomenna uudestaan. Venytetään seikkailua tällä konstilla vähäsen 😊