Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, Melajuhla

Olemme edenneet Suomi Meloossa jo perinteiseen Melajuhla -päivään/iltaan. Koko tapahtumaahan tietenkin odotetaan koko vuosi ja kun lopulta on päästy matkaan, seuraavaksi odotetaan Melajuhlaa 😊😊
Melajuhlan tarkoitus on pysäyttää kanoottiviesti, joka muuten etenee tavallisesti yötä päivää, yhdeksi yöksi, koota kaikki osallistujat yhteen paikkaan viettämään iltaa ja nauttimaan yhdessäolosta. Muutoinhan viikko on yhtä huisketta ja hulinaa ja joskus saattaa käydä niinkin, että tapaat jonkun nopeasti lähtötohinassa ja ilman Melajuhlaa tapaisit hänet seuraavan kerran vasta, kun on kotiinlähdön aika. Aikataulut ei vaan osu yksiin: ollaan eri paikoissa, toiset nukkuu ja toiset meloo, toiset käy tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin jne.
Ja toki Melajuhlan tarkoitus on, että jokainen lepäisi edes yhden yön kunnolla. Sen lepäämisen kanssa on vaan on vähän niin ja näin, mutta sehän on jokaisen oma asia 😊

Tänä vuonna Melajuhla järjestettiin upeassa Saijan Lomakartanossa - puitteet eivät olisi voineet olleet hienommat! Ja vielä hetkiseksi pistettiin kauppakin pystyyn; siitä huolimatta, että suurin osa oli joko melomassa tai valmistautumassa illan juhlaan.
Väliin jääneen melontaosuuden sijaan Saijasta tehtiin ns. melontasafari, muutaman tunnin melontalenkki mikä-lie-järvellä 😊. Kuski-Sirkkunen lähti myös melomaan ja minä sain kaverikseni hetkiseksi Äitirakkaan sekä yhden tytön turvaryhmästä.
Auringon helliessä meillä oli ihan mukavaa istuskella siinä Lomakartanon pihalla, jutella ohikulkevien ihmisten kanssa ja odotella melojia palaavaksi - kovasti kauppaa ei enää siinä tehty. Kaikki olivat jo niin juhlatunnelmissa ja aloittelivat juhlimista joka saunomalla tai juhlimalla omassa porukassa, ettei kauppa juuri kannattanut. Mutta mikäpä meidän oli siinä istuksiessa.

Kun melojat palasivat, pistettiin kauppa pikaisesti pienellä porukalla kiinni ja ajettiin auto käytössämme olevalle mökille. Kuski-Sirkkusella oli nimittäin pikkuisen kiire: ennen "varsinaista" Melajuhlaa on kaikilla vähintään 20 kertaa tapahtumaan osallistuneilla oma kokouksensa ja sen alkuun ei tainnut olla puoltakaan tuntia! Hop hop suihkuun ja vaatteiden vaihtoon ja väriä ripsiin - onneksi oli jätetty ne huulipunat kotiin, niin ei kulunut aikaa sen huulipunan laittoon.
Siispä "kassakaappi", meikkilaukut, eväskassi ja muut tärkeät tavarat mökkiin meidän huoneeseen - jonka meidän miehet ystävällisesti olivat meille varanneet alakerrasta.
Pakettiauton hytistä Kuski-Sirkkusen pikkureppu ja mun käsilaukku ja molempien virkatakki.
- Nuusk, nuusk..mikä haju täällä on?
- No on vähän outo haju, mutta en tiiä. Olkoon, ei se oo niin paha. Lattialle varmaan kaatunut jotain.

Kuski-Sirkkunen kävi pikaisesti saunassa ja suihkussa, minä olin sängyssä pitueltani ja puhisin. Kunhan puhisin. Turvaryhmä istui terassilla nauttimassa auringosta 😊  Turvaryhmässä oli kaksi naispuolista turvaajaa ja loput miehiä, joista yksi venäläinen A. Puhui vähän suomea vähän huonosti murtaen, mutta tultiin kyllä toimeen.

Kun kokoukseen osallistuvat olivat lähteneet, minä ja turvaryhmän tytöt päätettiin mennä saunaan/pesulle. Tai turvan tytöt oli jo saunomassa kun minä menin pesulle. Olivat suihkussa. Kaikki hyvin...Toinen tytöistä meni saunaan ja jätti suihkun mulle. Vesi oli vähän viileätä, olisin halunnut lämpöisempää.
- Hei, miten tää suihku toimii, mä en osaa käyttää tätä. Mä en saa lämmintä vettä.
- Käännät vaan siitä, se on ihan tavallinen suihku. Täältäkin tulee kyllä aika viileetä vettä...
- EI HEMMETTI! KUUMA VESI ON LOPPU!!!!
Jep! Kuuma vesi OLI loppu. Slut. Finito. Fine. Final. Einde. Lõpp. Koniec. Ukuphela. Hopena. LOPPU. Ja jäljellä oleva vesi oli JÄÄKYLMÄÄ! Luulen, että järvessä oleva vesikin olisi ollut lämpöisempää, mutta kun se järvi oli sillä hetkellä liian kaukana - eikä ollut kuin tavallista saippuaa ja sampoota mukana. Periaatteesta en niitä lotraa järviveteen.
No, eipähän tullut turhan kauan viipyiltyä suihkussa. Ihan vaan semmoinen pikainen suihku vaan. Vähän vaan mua jänskätti, ton Riesan takia, se kun välillä riehaantuu, kun "on jännää".

Meillä muilla oli siinä aikaa valmistautua juhlaan: illalliseen ja sen jälkeiseen juhlaan. Ripsiväriä laitellessa oveen koputettiin: turvan ulkomaalaisvahvistus A tuli kysymään neulaa ja lankaa 😊 Ja niin kuin taisin jo aikaisemmin mainita: sitä mitä ei myyntiryhmä ole, sitä ei tarvita. Joten tottahan multa neula ja lankaa löytyi. A oli iloinen ja häipyi niine hyvineen korjaamaan makuupussiaan 😊.

Lopulta kokous oli ohi - ei se kestänytkään kuin puolisen tuntia - ja sen jälkeen kasasimme koko joukon ja lähdimme porukalla Lomakartanon päärakennukseen syömään. Melajuhla on juhla, ilta jolloin meidänkin porukka, organisaatio (olenko muuten kertonut keistä se koostuu? Neljä johtomelojaa, joista kukin vuorollaan vetää tietyn osuuden, viestinjohtaja, tiedottaja sekä myyntiryhmän 2 hlöä) ja turvaryhmä ollaan yhtä aikaa koolla. Turvaryhmä siis nimensä mukaisesti vastaa melojien turvallisuudesta vesillä, he kulkevat joko kumiveneellä tai kanootilla/kanooteilla, osuudesta riippuen.

Ruoka oli loistavaa, onhan tuolla Saijan Lomakartanossa kokkina Markus Maulavirta! Kuvia ei ravintolasta eikä ruokailusta ole, sillä periaatteeni on, että puhelin on äänettömänä ja laukussa tai taskussa ravintolassa ruokailun ajan. Toki nyt tilaisuus oli sellainen, että kuvia olisi voinut ottaa, mutta eipä tullut otettua. Paikkaan voi kuitenkin käydä tutustumassa osoitteessa http://www.saija.fi/

Ruokailun päätyttyä siirryimme Lasipalatsiin jatkamaan juhlallisuuksia. Melajuhlan juhlallisuuksiin kuuluu palkita diplomilla kaikki he jotka ovat olleet mukana 10 v, 15 v ja 30 v. He jotka ovat olleet mukana 20 vuotta, saivat diplominsa jo aikaisemmin siellä kokouksessa.

 Jokainen sai oman diplominsa aplodien ja organisaation halausten kera. Minäkin sain oman diplomini 😊😊😊

Diplomien jaon lisäksi kutsuimme esille kaikki ensimmäistä kertaa tapahtumassa mukana olevat. Tarkkaa lukua en muista, mutta jos oikein muistan, heitä oli noin kolmisenkymmentä. Kaikki ensi kertalaiset toivotettiin sydämelliset tervetulleiksi Suomi Meloolaiseen tapaan - halaten 😊😊

Ja nyt jos joku ajattelee, että ei tuohon tapahtumaan uskalla osallistua, siellä halataan ihminen hengiltä, niin ei, ei sentään 😊 - ei siellä ketään väkisin halata 😊😊.

Diplomien jaon jälkeen orkesteri aloitti soitannon ja illan ehkä kuitenkin odotetuin "ohjelmanumero" alkoi: tanssit. Tätä varten oli laittauduttu ja valmistauduttu, tätä oli odotettu koko alkuviikko.

Myyntisirkkuset jättivät tanssit väliin ja lähtivät suunnistamaan kohti majapaikkaa - matka ei ollut pitkä, mutta "tie oli kivinen": matkan varrella kun oli paljon väkeä ja lähes kaikki halusivat vaihtaa sanasen ja halata.

Kun päästiin mökille, oli siellä jo turvaryhmä turvanamme ja istahdimme hetkeksi seuraksensa. Taisi käydä niin, että Kuski-Sirkkunen otti ja lähti joukosta ensimmäisenä, mutta eipä tämä toinenkaan Sirkkunenkaan kovin kauan jaksanut valvoa - toisin kuin nuoret 😊 Onneksi on hyvät unenlahjat: ei tarvitse kuin korvan koskettaa tyynyä, niin on jo unessa ja saa purkaa vaikka talon ympäriltä, niin mua ei herätä mikään ennen kuin on saanut tarpeeksi unta. Ei siis aavistustakaan kuinka pitkään oli "turva turvanamme untamme valvomassa" 😊😊.

Niin että hyvää yötä - pari päivää on vielä jäljellä oikein totista touhua. Tai niin totista kuin meillä nyt voi olla.

Tällaisen laulun olivat talven aikana eräät melojat tehneet ja laulattivat sen meillä Lasipalatsissa ennen tanssien alkua: