Lähes kaikki mihin olen viimeisen parin-kolmen päivän aikana koskenut: yrittänyt laittaa pöydälle, yrittänyt ottaa pöydältä tai se vaan on ollut pöydällä jonkun muun tavaran lähellä on taatusti pudonnut lattialle.
Onpahan tullut venyteltyä selkää ja lantiota ja milloin mitäkin. Kerättyä pölytkin ja olen löytänyt jopa kadonneita tavaroita - joiden en enää ole muistanut olevan kadoksissa.
Muutama pillerikin on löytynyt 🤭🙄. Ei vaan saatu selkoa kumman dosettiin ne kuuluisi, kun ne on valkoisia ja molemmilla on niin paljon valkoisia pillereitä. Pistin siis pussiin ja vien ne apteekkiin vanhojen lääkkeiden ja rasvojen mukana.
Olen siis varsinainen RÄHMÄKÄPÄLÄ.
Mutta kauhean reippaita me ollaan Mursun kanssa oltu. Veranta on saatu taas siivottua. Ehkä noin kymmenennen kerran meidän täällä asuessa. Pojan kommentti oli "no katos, nythän siellä mahtuu kävelemään." Vinoili, pahainen kakara 🥰
Mursu järjesteli omaa puoltaan makuuhuoneesta. Meillähän on siis makuuhuoneeseen kummallakin oma sisäänkäynti ja silloin kun makuuhuone kaksi huonetta yhdistämällä tehtiin, sovittiin, että kumpikin saa sisustaa oman puolensa niin kuin haluaa.
Ei niissä paljon sisustamista ole, enemmänkin vain tavaroiden järjestelyä.
Mursu löysi tavaroistaan kirjan, johon oltiin reilu 20 vuotta sitten kirjoitettu haaveita ja ajatuksia siitä, millainen kesämökki me haluttaisiin. Mitä siellä pitäisi olla ja mitä ei välttämättä tarvita ja missä sen pitäisi olla. Siihen on liimattu kuvia ja ote kartastakin, miltä alueelta sen pitäisi olla (n. 50 km silloisesta kodista). Se kesämökki tuli sittemmin ostettua, tarina sen kohdalla on surullinen, mutta tunnelin päässä on valoa.
Mutta koti, Pöllönkulma, on lähes sellainen mistä me silloin haaveiltiin: punainen tupa, vettä lähellä, kyläkauppa pyöräily-/kävelymatkan päässä 💗💖 Saunaremontti ja vierasmökki - eli lottovoitto tarvittaisiin 😄 Mutta haaveita pitää olla ja siitä lottovoitosta me haaveillaan..
Käsmykin löytyi siivotessa. Käsmy on Pojan tekemä vihreä käärme, jolle minä olen talvea varten neulonut pipon, kaulaliinan ja villasukan. Mursu antoi luvan esitellä Käsmyn myös teille:
Kerrassaan herttainen Käsmy ja juuri oikeat asusteet!
VastaaPoistaKiitos - Käsmy on kaikki nämä vuodet vahtinut Mursun unta jossain lähettyvillä; ei se nytkään kaukana ollut, olipa vain tehnyt itselleen pesän ja piiloutunut.
PoistaKerran talven tullen yhdestä jämälangasta pyynnöstä tein sille talvivarustuksen 😊
No jopa oli ihana löytö... tai useampikin, mutta silmäkulmaa kostutti 20-vuotta sitten kirjoittamanne kirja... jotenkin näin teidät rinnakkain, katseet viipyillen välillä toisiinne ja välillä kauas horisonttiin ja sitten kynää vuorottelitte... sovittelitte kuvien/kartan kohtia... Voi ihanuus...
VastaaPoistaja voi ihanuus ett'ä tartut skräppihaasteeseeni... viikonloppuna kokoan sulle matskut (ittelleni samanlaiset) ja ei todellakaan mitään kiirettä toteutuksella, eikä mitään väliä mitä valokuvia haluat niillä "ympäröidä".
Niin hauskaa.... tehtäistkö kuitenkin sellainen aikaraja, että lokakuun lopulla julkaistaan... onhan siinä kyllin aikaa?
Käsmy on varautunut jo kylmempään syksyyn tai ehkä ottaa varman päälle todeten, että tulkoon vaikka talvi!
Kiitos Repolainen 😊
PoistaAnnatko haasteelle pari viikkoa lisäaikaa; marraskuun puoliväliin? Ajatukset nimittäin pyörii jo päässä, vaikken tiedäkään mitä aiot lähettää. Sieltä kuun vaihteesta saattaisin ehkä kuitenkin saada jotain matskua haasteeseen 😉😉
Odotellessa voin katsella, josko meidän mökkihaaveiden kirjasta löytyisi jotain julkaistavaa.
Käsmy odottaa kunnon talvea - Mursu juuri kertoi, että sille, siis Käsmylle, tarvitsee tässä syksyn mittaan tehdä kielioperaatio!
Tottakai saat lisäaikaa ja niin saan minäkin... itseasiassa sopii oikeinkin hyvin... vaikkapa koko marraskuun... kattellaan tarkemmin mitä ja milloin "syntyy" ja kun on syntynyt, niin sitten "paljastellaan" - hih... ihanaa!! Lähetän siinä samalla sulle sen Lapitip-kirjan... luettu on ja nykyään meillä pelataan fortunaakin uusin säännöin, vaiko paremminkin vanhoin perinteisin säännöin, hih...
PoistaIloa syyskuuhunne!
Voi tuota Käsmyä :-) niin sympaattinen ja heti minulle tulee mieleen miten mukavaa , että kudoit sille talvikamppeet. Siitä voi lukea rivien välistä että teillä oli lämpimät välit Pojan kanssa :-))).Myös jo silloin.
VastaaPoistaJoskus on päiviä tai aikoja kun kaikki tippuu käsistä. Minusta se on usein väsymystä. Kari toteaa aina, että "hups" :-) mitä taas meni rikki vai menikö ?
Haaveita pitää olla ja vaikkei ne aina olisi edes realistisia niin ei sen niin väliä.Tuo teidän nykyinen punainen tupa on jo kaiketi iso osa unelmaa.
Joskus käy myös niin, että kun kauan haaveilee jostakin ja sen sitten saa se ei enää tunnukaan niin arvokkaalta ja hyvältä eli se haaveilu voi ollakin mukavampaa kuin itse asia.
Ja hienoa siivousinnokkuutta ; taputukset ja tsempit sille :-).
Kiitos Terhi kauniista sanoistasi 🤗💗
PoistaOmien vanhempieni ja Mursun äidin sekä isovanhempiemme malliin "rakkautta ja rajoja" - niillä olemme Pojan aikuiseksi kasvattaneet.
Tänään en ole VIELÄ tiputtanut mitään, mutta päivähän onkin vasta alussa, tässä ehtii pudotella vaikka mitä 😄
Yksi osa meidän haaveita ja unelmia oli muuttaa Mursun syntymäseudulle Pohjois-Karjalaan sitten kun Poika on aikuinen. Mutta elämä päätti toisin ja nyt olemme täällä - ja olemme onnellisia tästä pienestä punaisesta tuvasta ja pienestä kylästä.
Ja tuo on totta: monesti se haaveilu ja suunnitelmien tekeminen onkin mukavaa kuin itse asia; sitten kun asiat muuttuvat todeksi, niistä tulee arkisia, joskus liiankin arkisia.
Siivousurakka.... Lämpömittari näyttää ulkona lämmintä +26 astetta ja kello on 11 😲😲 - no, aurinko on vähän lämmittänyt tuota anturia joka lämpötilaa mittaa, mutta lämmin siellä on. Onneksi on vielä nuo paralympialaiset menossa, niiden varjolla voi pysytellä sisällä ja siirtää ulkovajan siivousta viileämmälle päivälle. Sekin ON tehtävä..
Hyvä sentään että pöytä on tukevasti lattialla, siinä syntyisi jo isompaa vahinkoa jos sen pystyisit pudottamaan. Joskus on tuollaisia pudottelu-, ja hupsis päiviä että oikein ihmettelee itseään mikä tässä nyt tökkii. Mutta tuo Käsmy on heittämällä sympaattisin (otus) hetkeen, aivan ihana eikä häntä palele tulevan talven viimoissakaan! Suloinen muistelo nuoruusajoiltanne, ihan tässä herkistyy..
VastaaPoistaNyt kun muistutit, niin olenpa senkin melkein tehnyt, "pudottanut" pöydän 🤦♀️ Nyt meillä on sohvapöytänä painava ja tukeva vanha kapio- tms. arkku, ennen oli sellainen pyörillä oleva soikea sohvapöytä. Nousin sohvalta ja meinasin kaatua, otin pöydästä tukea muistamatta, ettei se ole tukeva - ja hups, kaaduin pöydän kanssa. Muutama mustelma ja suurin harmi oli se, että rikoin A-nopin peruja olleen lasisen Aalto -maljan.
PoistaJa kiitos sini - Käsmy on kieltämättä hellyttävä ja sympaattinen otus. Kuten Repolaiselle jo kerroinkin, se tarvitsee kuulemma kielioperaation vielä tässä syksyllä, lupasin koettaa hoitaa sen kuntoon. Mursu muisti asian kun katseli tv:stä eläinlääkärisarjaa 😊
Niinhän ne tavarat hyppii ihan omia aikojaan. Meille, kun syntyi eka lapsi, päätti lapsen isä, että hän kylvettää sen, kun minuta tippuu kaikki käsistä. Kerran kylvetti. Lapsi ei kuitenkaan hukkunut vaan on edelleen hengissä.
VastaaPoistaNimenomaan - hyppii omia aikojaan. Ihan itsekseen 😄
PoistaKylvettäminen ei ilmeisesti ollut "isän juttu", taisi märkä vauva olla hänelle liian liukas.
Noista tavaroista vielä; sen lisäksi, että ne putoilevat itsekseen, ne myös piiloutuvat! Se on meillä vähän niin kuin jonkinlainen kirous:
"Ihan varmasti laitoin tähän ja nyt sitä ei ole missään" - ja useimmiten ne on sellaisia tavaroita, joihin muilla ei ole lupa koskea. Äidillä oli esim. kangassakset joihin ei ollut lupa koske, ei minulla eikä isällä. Ja aina ne oli hukassa 🥰 Minulla ja Mursulla on nykyään vastaavanlaiset, kummallakin omat sakset, ja nyt Mursun saksia ei löydy mistään.
Ja monta muuta tavaraa vaihtaa paikkaa ihan itsekseen, kukaan ei koskaan tunnusta sitä siirtäneensä...
Hupsis. 😉
VastaaPoistaVälillä käsissä ei pysy mikään. Silloin ei kannata nostella mitään tärkeää tai arvokasta. Sympaattinen Käsmy. Pian alkavaa viikonloppua!
Totta, on parempi noina päivinä jättää tärkeät ja arvokkaat tavarat pöydälle ja pyytää jotakuta muuta nostamaan ne.
PoistaMulla on myös tämä "kuuluuks tän lähtee irti" -syndrooma 😂 Eli jos esineessä on kaksi osaa, on parempi antaa jonkun muun katsoa sitä ensin - muuten käy niin, että se hajoaa ihan varmasti.
Mukavaa viikonloppua myös sulle!
Samaa vikaa on meikälläkin. Lipsahtaa herkästi käsistä. Ai, ai, kun sain tuosta verannan siistauksesta idiksen - pitää putsata tänään oma veranta! Keltaisia koivunlehtiä on jo paljon siellä.
VastaaPoistaKäsmyllä kaikki hyvin, ei tule vilu, vaikka syksyn tuulet alkaa tuivertaa.
Tekstisi mukavaa luettavaa.
Osa rähmäkäpäläisyydestä pistä tuon Riesan tai oikeastaan sen lääkityksen syyksi: varsinkin aamuisin kädet vapisee. Siihenkin on lääkitys, mutta kestää aina hetken, ennen kuin se alkaa vaikuttaa ja siksi meillä välillä kolisee ja lattioita pestään kahvilla 😄
PoistaMutta sitten on vaan niitä päiviä kun mikään ei suju. Ja koripalloilijaa minusta ei olisi tullut, en olisi ikinä osunut koriin.
Ja kiitos - mukava, kun viihdyt täällä Pöllönkulmalla 🤗
Hieno Käsmy! Ja reippaita ootte olleet.
VastaaPoistaKäsmyä ei tarvitse kenenkään pelätä.
PoistaKatsotaan kuinka kauan meidän reippaus kestää, ei välttämättä kovinkaan kauaa 😜