Löydät värini lakusta ja salmiakista..

Repolaisen VÄRIHAASTEen väri on tällä kertaa MUSTA ja lainasin jälleen Pikku Kakkosen sivuilta Heli Rantalan kirjoittaman runon:

 "Hei, olen musta
löydät värini salmiakista ja lakusta.
Olen pupilli, pienen pieni
ja maukas mustatorvisieni.
Olen korpin sulka ja seepran raita,
olen nuohoojan nokinen paita.
Kasvan variksenmarjana metsässä,
olen korttipelin kuningas: pataässä.
Olen kupillinen kahvia, maultani karvas,
olen mustan pantterin isovarvas!
Päivän värit itseeni syön,
luon tumman, salaperäisen yön.
Hei, olen musta
löydät värini salmiakista ja lakusta."

Lakua tai salmiakkia ei tänään Pöllön kuvista löydy, ei isoja eikä pieniä varpaita eikä nokikolareitakaan. (Nokikolari sanoi, ettei tarvi tänä vuonna tulla, nähdään sitten ensi kesänä). Mutta aloitetaanpa.

Ihan ensin ajattelin vähän jumpata, jotta jaksan tehdä koko tämän pitkän matkan; tuletteko mukaan? Tässä tarvitaan voimaa ja tasapainoa.
Tasapainotyynyn hankin kun tasapaino oli hukassa ja ajattelin siitä olevan hyötyä sen etsinnässä. Mursu oli kiltti ja osti leuanvetotangon - ei leukojen vetoa varten, vaan tueksi ja turvaksi, kun tein fysioterapeutin antamia jumppaohjeita. 
Tunnustan. Huonosti on tullut käytettyä, mutta tanko oli hyväksi avuksi tässä taannoin, kun jalat oli levottomat ja niitä pakotti: tuki oli tarpeen kun venyttelin niitä oikein kunnolla. Jalat, tärkeät kapineet! 

Ilman tätä mustaa latuskaa vempelettä ei tästäkään hommasta tulisi yhtään mitään. Ei kyllä aina tule tälläkään, mutta yritys on kova. Kannen alla on paljon nappuloita ja niitä kun painelee oikeassa järjestyksessä, voi saada aikaan jotain ehkä-luettavaa tekstiä. 

Tämä on kapine mitä ilman ei edellisellä vempaimella pysty kirjoittamaan. Inhoan nimittäin touchpadia, johtuen siitä, että vaikka kuinka yritän väistellä, peukalot tökkää sitä aina ja tsädäm - hiiren osoitin on jossain ihan muualla kuin siellä missä sen pitäisi. Siksi tarvitsen IHAN OIKEAN HIIREN. Tai siis en ihan oikeaa, en sellaista vikisevää, jolla on häntä ja joka syö juustoa ja vaikka mitä. Niitä on meidän saunalla ja työhuoneella. Niitä ei näe, mutta niiden käyntien jäljet näkee. Jaiks.

Näitä käytän usein kun korvissa suhisee ja kohisee eikä telkkarista tulee mitään sellaista mihin minä keskittyisin. Annan Mursun katsella telkkaria ja kuuntelen musiikkia tai katselen koneelta jotain muuta ohjelmaa. 
Langattomatkin olisi olleet mustat, ne joita käytän käsitöitä tehdessä, mutta unohdin kuvata ne, kun olivat taas piiloutuneet, pahalaiset. 

No niin. Nyt on jumpattu ja laitettu työvälineet kuntoon, voidaan aloittaa itse haasteen kuvaaminen. Ai niin, mutta onkohan valaistus kunnossa 🤔 Tarkistetaan.... 

Lamppu ainakin paikallaan, eiköhän se myös toimi. Aamulla oli sen verran valoisaa, ettei valo palanut, mutta kyllä se illalla toimi.
Tämä on Mursun tekemä valaisin. Se on tehty sisustusliikkeestä ostetusta kynttilälyhdystä, jota vähän tuunattiin, lisättiin johto ja lamppu ja laitettiin paikalleen. Jostain mystisestä syystä ikkunan edessä juuri tuossa kohdassa on paikka valaisimelle 🤷‍♂️ ja aikaisemmin siinä oli vain pieni kynttelikkö. Mursulla on ideoita ja näppärät sormet kun jotain pitää väkertää. 

Nyt ruvetaan pääsemään asiaan. Näitä ulkoilutetaan noin kerran vuodessa ja yleensä aina samassa paikassa. Harvakseltaan kun reissaavat, niin kestävät hyvin. Isompi on päässyt ensimmäiselle reissulleen 17 vuotta! sitten Roomaan. Sen jälkeen se lepäili muutaman vuoden ja sitten se kävi ensin Barcelonassa ja sen jälkeen se rupesi reissaamaan melkein vuosittain Siskorakkaan luona Britanniassa. 
Pienempi ilmestyi kaveriksi jossain välissä, piipahti Puolassa, se kaupunki mikä on kauhean vaikea kirjoittaa ja sanoa. 
Ja Iso kävi pitkän reissun Japanissa ja tuli kotiin täynnä kirjoja! Ei meille kotiin vaan lainaajan kotiin. 
Tää oli vähän tylsä juttu, mutta tyhjät matkalaukut on tylsiä, mieluummin olisin kuvannut ne pakattuina....

Olisin mielelläni pakannut noihin matkalaukkuihin vaikka nämä.

Sähköhammasharja jossa on mukana matkakotelo. Vihdoinkin sain hankittua sellaisen, siis matkakotelollisen. 
Ja sitten on.. noh oikeastihan tuo on suoristusrauta, ladattava, ja mitäpä lyhyitä suoria hiuksia nyt suoristamaan. Mutta siinäpä se, kun näitä lyhyitä hiuksia voi tuolla kapineella taivuttaa. Kätevä kapistus. 
Hiuslakkapullo taitaa olla liian iso jopa matkalaukkuun laitettavaksi, mutta jostain kyllä löytyy pienempikin. 

Voisihan sinne matkalaukkuun paljon muutakin pakata, mutta tämä kulkisi varmaan parhaiten päässä, ei litistyisi.
Tämän hatun olen ostanut ensimmäiseltä lapinreissultani, Inarista. Vuotta en muista, aikaa on kulunut. Lierissä on Herra Hakkarainen, tuo ihan pieni neliö on saamelaismuseo Siidan pinssi, oranssi peikko on vanhan ravintola/huoltoasema Körrin pinssi. (Neljännestä en nyt saa selvää ja alamittaisena en saa hattua alas hyllyn päältä.) Körriin liittyy yksi kouluiän muisto; sen takana olevassa metsässä meni talvisin latu jota hiihdettiin iltaisinkin. Ei ollut valaistu eikä ollut missään sanottu kummin päin lenkkiä pitäisi kiertää. Mäen päällä tai alla vain huikattiin "tuleeko joku" tai "lähden laskemaan" tai jotain vastaavaa. En muista että ketään olisi koskaan sattunut ja minäkin sitä alakouluikäisenä kävin hiihtämässä.

Tämä vilahti jo alussa siellä kuntoiluvälineiden alla, mutta tämä ei ollutkaan se, jonka oikeasti olisin halunnut teille esitellä. Sitä ei enää ole olemassa. Eikä siitä ole kuvaakaan. 
Mursu osti muutamia vuosia sitten kiväärin ja kävimme ampumaradalla ampumassa sillä.
Minäkin halusin kokeilla ja sain hyvän opastuksen sen käyttöön ja tähtäykseen ja kaikkeen. 
Kauanhan siihen meni, ennen kuin sain sen kympin "jyvälle" vai miten sitä sanotaan, mutta ekalla laukauksella ammuin melkein täyskympin! Siis se meni tuohon keskiympyrään, mutta ei nyt sentään ihan keskelle. Ja myönnän, vähän tuuria siinä oli mukana. Mutta ei ne muutkaan laukaukset ihan huonoja olleet. Olisi kiva päästä ampumaan joskus uudestaan. 

Käsmyn teille jo esittelinkin, mutta tässä 
lisää meidän eläintarhan eläimiä.
Tällä ei kyllä taida olla nimeä, en ainakaan muista sitä.
Pojan tekemä heppa tämäkin, ikää siis on jo sellaiset 30 vuotta tälläkin, luulen ma. 

Siksi siis viettää toistaiseksi eläkepäiviään meillä, voi olla, että jonain päivänä muuttaa "omaan kotiin" Pojan luo.

Jonain päivänä esittelen teillä vielä Kumman, jos Poika antaa luvan ja lähettää siitä kuvan. Kumma on kumma, ja rakas. Kumma oli Pojan kanssa siellä Japanin opiskelijavaihdossakin 🥰

Ja ei värihaastetta ilman pöllöä 😄😄😄

Tämä pitäisi löytyä kaikkien kotoa - löytyyhän myös sinulta?

Eli sammutuspeite. Meillä on itse asiassa näitä kaksi (niin kuin melkein kaikkea) - tämä on maalaistunut kaupunkilaispöllö. 

Toivottavasti viihdyit mustan parissa, vaikkei lakuja eikä salmiakkiakaan ollut.